Reilu kuusi vuotta sitten hankimme lemmikeiksi kolme maatiaislammasta. En vielä tuolloin osannut aavistaa, että nuo villapallerot tulisivat viemään koko naisen pelkän pikkusormen sijasta!

Tätä nykyä farmillamme asustaa 13 maatiaisrotuista lammasta. Vaikka ne tuottavatkin villaa käsitöihini, ovat päkäpäät meille ennen kaikkea lemmikkejä ja perheenjäseniä. Ne elelevät lämpöeristetyssä ja tarvittaessa lämmitettävässä pihatossa ulkoillen vapaasti ympäri vuoden: vain talviöiksi suljen heidät mukavasti sisätiloihin yöheiniään rouskuttelemaan petovaaran vuoksi.

Kesäisin lampaat pääsevät laiduntamaan. Koska meillä ei ole omia laitumia, ovat lampaat hoitaneet sopimuslaidunnuksen periaatteella muiden tiluksia kesään 2021 asti. Tuleville kesille onnistuin vuokraamaan reilun kolmen hehtaarin vanhan peltoalan kotimme vierestä, jotta saisin viettää myös kesät rakkaista villavistani huolehtien.

Koska mitäpä olisi lammaspaimen ilman lampaitaan?

Laiduntaminen on erinomainen keino hoitaa myös luontoa. Huolellisesti toteutettuna laidunnus auttaa kasvien juuria sitomaan hiiltä maaperään. Se on myös luonnonmukainen keino hoitaa maisemaa ja lisätä luonnon monimuotoisuutta.





Villantuotanto

Kerin lampaat kahdesti vuodessa. Jokainen lammas keritään kiireettä ja hellin ottein, joka käänteessä lammasta kuunnellen. Vietän lampaiden kanssa päivittäin aikaa niitä hellien ja rapsutellen, jotta kerintä ja muut hoitotoimenpiteet olisivat rentoja ja stressittömiä. Minulle on ensisijaisen tärkeää tuntea jokainen lampaani yksilöllisesti, kaikki omina persooninaan. Näin saatan myös varmistaa jokaiselle yksilöllisen hoidon ja tavat, joilla niitä käsittelen. Siinä missä yksi on niin kesy ja ihmisrakas, että sallii minun vaikka vääntää sen solmuun, saattaa toinen olla ujompi ja tarvita hieman enemmän aikaa ja erityishuomiointia.


Kerin, lajittelen, puhdistan ja jatkotyöstän kerityn villan alusta loppuun käsityönä kotifarmillamme. Olipa lopputuotos sitten lankaa, huovutustyö tai vaikkapa kudottu matto, on jokainen villansäie on kulkenut sormieni läpi jok'ikisessä työvaiheessa.






Pienimuotoista kasvatustoimintaa

Kesällä 2020 minulle tarjoutui mahdollisuus ostaa omakseni viisi ruskeaa kainuunharmasuuhta Noittaan tilalta. Ruskea on kainuunharmaksen harvinaisempi värimuoto, harmaan ollessa, kuten nimestäkin saattaa päätellä, yleisin väritys rodun edustajilla.

Löydettyäni sopivan, niin ikään ruskeaa väriä piilevänä kantavan pässin, sain Noittaan uuhista jälkeläisineen farmillemme pienen aloituskatraan. Tavoitteeni tulevaisuudessa on sekä auttaa säilyttämään paitsi upeaa alkuperäisrotua, että pitää yllä ruskean värimuodon säilymistä kainuunharmasten värikavalkadissa.

Karitsoja meille tulee harvakseltaan, tilojemme sallimissa puitteissa. En myöskään tahdo poi'ittaa lampaitani jatkuvasti, sillä tiineys ja imetys ovat lampaalle aina kova rasite. Kuten aiemmin mainittu, en pyöritä tuotantotilaa, vaan jokainen on ennen kaikkea perheenjäsen! Haaveilen kuitenkin siitä, että voisin jonain päivänä kantaa korteni kekoon kainuunharmasrotuisten maatiaislampaiden säilytystyössä, ja sille jo nyt tällä pienimuotoisella kasvatustoiminnalla tahdon rakentaa pohjaa.

Lisätietoa kainuunharmaksista löydät esimerkiksi tästä Suomen Lammasyhdistyksen artikkelista: