Vuonna 2013 minä ja mieheni ryhdyimme haaveilemaan maalle muuttamisesta. Olimme kumpikin varttuneet pikkukaupunkien laitamilla maaseudulla, ja jo parikymppisinä meistä alkoi tuntua siltä, ettei kaupunkielämä ollut meitä varten. 

Elämänmuutos alkoi hiljalleen puksuttaa eteen päin, kun meille tarjoutui mahdollisuus muuttaa lapsuudenkotiini, isopappani rakentamaan rintamamiestaloon. Siellä oli isomummuni aikoinaan pitänyt kanoja ja muutamaa kotitarvelehmää, sekä viljellyt vihanneksia pihasaunan takana. Siitäkös minäkin innostuin kokeilemaan, onnistuisiko minunkin kasvattaa juureksia ja yrttejä omalla kotipihalla. Pian perässä seurasi pieni kanaparvi, joille rakensimme kotikanalan puutarhavajaan.

Ja niin naista vietiin.

Edelleen elättelimme unelmaa muuttaa kunnolla maalle. Mieheni haaveili vanhan hirsitalon kunnostamisesta omin käsin, minä puolestani unelmoin kotieläinten pidosta, laajemmasta kotitarveviljelystä ja omavaraisemmasta elämästä. Nämä haaveet kuuluivat "sitten joskus" -osastoon, kunnes meidän tuli aika päättää, ostaisimmeko silloisen kotimme, lapsuudenkotini, omaksemme.

Mitä enemmän sitkuttelimme, sitä hölmömmältä se alkoi tuntua. Miksi jäisimme väliaikaisratkaisuun, kun meillä olisi mahdollisuus ryhtyä rakentamaan haaveitamme todeksi heti?






Vuonna 2016 tiemme toi minut, mieheni ja puolivuotiaan vauvamme Kesäranta-nimisen hirsitöllin pihaan. Se ei ollut unelmiemme maatila; kuvittele jättipalsamin ja vuohenputken valloittama puolen hehtaarin maapläntti ja niille sijoilleen unohdettu punainen mökki, niin pääsemme tosiseikkojen äärelle. Jokin selittämätön tässä paikassa vakuutti meidät kuitenkin ensisilmäyksellä siitä, että tämä se on.

Työtä se tulisi vaatimaan. Paljon työtä. Koska valmista pientilaa ei ollut, päätimme rakentaa sellaisen itse. Myös tölli vaati perinpohjaista kunnostusta lahoavasta mörskästä pienen perheemme kodiksi.

Vaan sillähän tähän hommaan lähdettiinkin, eikö vaan? Tässä jos missä olisi aihiota toden totta opetella tekemään kaikki itse, alusta pitäen, kotikutoisesti. Kokeilemalla ja kantapään kautta!





Kirjoittaja

Minä olen Sanni, 31-vuotias pienlampuri, käsityöläinen, kotitarveviljelijä, metsissä samoilija, äiti ja omien polkujeni kulkija. Vaikka olen maalaiskylästä kotoisin, en varsinaisesti ole maalaistalon lapsi. Jo pienestä olen kuitenkin touhunnut eläinten, erityisesti hevosten, kanssa. Lapsena opin kulkemaan metsissä opetellen marjastuksen ja sienestyksen saloja. Pappani ja serkkuni mukana opin kalastamaan ja käymään metsällä. Kuin myös rakentamaan roskalavalöydöistä mäkiautoja, mutta ei mennä nyt siihen.

Minua kiehtovat kansanperinne ja vanha väenusko, perinnetaidot sekä luonto sen kaikessa moninaisuudessaan. Erityinen kiinnostuksenkohteeni ovat yrtit ja niiden rohtokäyttö, ja tämän intohimon tiimoilta kävin jokusia vuosia sitten villiyrttien tuotteistamiskurssin, suorittaen samalla yhdentoista villiyrtin virallisen poimijakortin.

Omien maatiaislampaiden myötä hullaannuin villaan. Opettelin kehräämään isotädiltä perimälläni vanhalla rukilla. Matkani Shetlandsaarille Wool Week -villafestivaaleille vuonna 2019 sytytti kipinän ryhtyä opettelemaan moninaisempaa villan hyödyntämistä, muun muassa erilaisia huovutustekniikoita.

Neulojana olen keskinkertainen, puutarhurina huithapeli, mutta innokas sellainen. Unelma-ammattini on lammaspaimen ja elämäntyöni kasvattaa villejä, onnellisia maalaislapsia sekä rakentaa pienelle kotifarmillemme omannäköinen, omavaraisempi, itse tehty elämä.







Blogi


Aloitin blogin Riippumattomammaksi-nimellä vuonna 2016. Odotin viimeisilläni esikoistamme, ja halusin jakaa kokemuksiani siitä, minkälaista olisi elää arkea pienen lapsen äitinä, samalla pientä kotitarvefarmia pyörittäen. 

Pian kuitenkin oivalsin, ettei olisi tästä muijasta varsinaisesti mammabloggaajaksi! Blogin uudistamisen myötä nimi vaihtuikin simppelisti muotoon Sanni ja Farmi.

Kirjoittaminen on ollut minulle aina valtavan rakas harrastus. Blogissani haluan jakaa tarinoita omintakeisesta elämästämme kotifarmillamme, eläinten, omavaraistelun ja päättymättömän remontin parissa. Haluan innostaa omavaraisemmasta ja luonnonläheisestä elämästä kiinnostuneita ihmisiä tavoittelemaan unelmiaan ja huomaamaan, että on erittäin OK kulkea myös vastavirtaan, hiihdellä ihan omia polkujaan. Rakentaa itse tehty, omannäköinen elämä.



Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan matkaamme kohti omannäköistä, omavaraisempaa elämäntapaa!

Ilahdun kaikista viesteistä, kommenteista, kysymyksistä ja terveisistä.
Niitä voit jättää kommenttikenttään,
tai