Vanhan loppu, uuden alku. Sitä merkitsi kekri, vuodenkierron suurin juhla, ennen muinoin suomalaisessa kansanperinteessä.
Ehkä tämän teeman hengessä olisi otollista ottaa uusi alku kirjoittamisenkin suhteen. Kekri ja sadonkorjuun päätös kun oli valikoitu myös lokakuun Suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen aiheeksi.
Suuntana omavaraisuus -sarja on Tsajut-blogin Satun luotsaama kuukausittainen yhteiskirjoitus, johon osallistuu joukko omavaraisuusasteensa nostamisesta kiinnostuneita bloggaajia. Jokainen osallistuja päivittää yhteiskirjoituksessaan kuulumisia omavaraisuusprojektiensa tiimoilta, ja niiden ohella jakaa ajatuksiaan porukalla ennalta sovitusta aiheesta. Yhteispostaukset julkaistaan aina kuun ensimmäisenä maanantaina kello 9. Linkit kaikkien kuukauden yhteiskirjoitukseen osallistuneiden blogeihin löytyvät postauksen lopusta.
Yksi vuoden ehdottomista lempijuhlistani on kekri. Kekrin kristillistä vastinetta, pyhäinpäivää, vietetään 31.10.-6.11. välille osuvana lauantaina. Nykypäivänä on myös kekrin vietto vakiintunut samaan ajankohtaan. Ennen vanhaan kekriä kuitenkin vietettiin talokohtaisesti syksyllä sen mukaan, kuinka kussakin talossa saatiin sadonkorjuu ja syystyöt valmiiksi. Sadonkorjuuta ja syystöiden valmistumista juhlittiin suurten pitojen merkeissä.
Perinteen mukaan kekri oli myös vuoden taitekohta, sadonkorjuun päätös ja uuden vuoden alku. Se olikin otollista aikaa loitsia ja ennustaa yltäkylläistä satoa tulevalle vuodelle. Kekriaamuna tuli herätä varhain ja talon työt tuli saada valmiiksi mahdollisimman aikaisin, se ennusti virkeää tulevaa vuotta. Juhlajuomaksi valmistettiin olutta, jolla talon isäntä tuli juottaa sato-onnen varmistamiseksi tukevaan laitamyötäiseen. Pöytä katettiin sadonkorjuun parhailla herkuilla ja ruokaa tuli nauttia vatsat pinkeinä pitkin päivää. Hyvää karjaonnea varmisteltiin uhraamalla lammas, jonka lihaa sitten harvinaisena herkkuna nautiskeltiin osana juhla-ateriaa. Ja koska vainajahenget liikuskelivat elävien joukossa kekrin aikaan, tuli juhlaväen saunomisensa jälkeen huolehtia, että sauna pysyi lämpimänä myös tuonpuoleisesta tulleille vierailijoille.
Meillä kekri on, samaan tapaan kuin joulu, ennemminkin ajanjakso kuin yksi iso juhlapäivä. Kekrimieli saapuu syksyisessä sateessa ja utuisen pehmeässä valossa, jonka ruskan värit värjäävät kultaisen lämpimäksi. Se hivuttautuu tupaan metsänpohjalta tuoksuvissa sormenpäissä sienireissun jälkeen ja kuulostaa puulieden tulipesässä hiljalleen rätiseviltä liekeiltä. Se on käsikeritsimien rytmikästä niks-naks-niks-naksahtelua ja puhtoisen pehmeää kesävillaa, joka valuu mattoina lampaan selästä ja silottaa lanoliinillaan kesän aikana kämmeniin kertyneet kovettumat. Kekri kopisee paperisäkin pohjalle multaisina perunoina, maistuu vasta maasta nostetulta porkkanalta.
Kekrimieli on myös lakastumista ja lahoa. Metsässä kajahtava laukauksen ääni. Korkealla taivaalla etelään lentävä kurkiaura ja hiljenevä kotisuo. Kesän onnellisena ja vapaana kuopsutelleen kukkopojan hyvästely, kirveen heilahdus saunan takana. Kekrin aikaan askel käy koirien iltakävelyllä sysipimeässä tavallista tiuhempaan. Ikään kuin jokin vaisto saisi selkäpiin kihelmöimään kertoen, että verho on ohut, et ole yksin. Niin, että vähän kutkuttaisi kurkistaa olan yli taakseen, mutta päätyykin kirimään juoksuaskelin kotiportaille.
Mitä mietteitä muilla omavaraistelijoilla mahtaa olla näin kekrin aikaan? Käy lukemassa muiden lokakuun yhteispostaukseen osallistuneiden kirjoitukset:
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Kasvuvyöhyke 4
Kasvuvyöhyke 5
Kasvuvyöhyke 7
Ihanat kuvat <3 Ja tunnelmallinen teksti. Kyllä, syksyssä on jotain salamyhkäistä, kuolema tulee lähelle, kun kesällä tai ainakaan keväällä sitä ei ajattele ollenkaan. Onnea maakellarin johdosta!
VastaaPoistaKiitos Saila <3 Syksyn salamyhkäisyys on todellakin ihan ainutlaatuista!
PoistaKauniisti kirjoitettu ja vangittu kekrikauden tunnelmaa. "Kekrimieli", siinäpä sana, jonka otan käyttöön itsekin!
VastaaPoistaKiitoksia! Oi hienoa, saa käyttää ihan vapaasti!
PoistaOnnea maakellarista ja hyvästä perunasadosta! Kirjoitit niin kauniisti postauksen ja laitoit niin kauniit kuvat maustamaan kirjoitusta, että piti oikeen kahteen kertaan lukaista juttusi. Kekri, enpä voisi paremmin sitä itse sanoiksi pukea, tuoksuja, tunnelmia, makuja ja ajatuksia.
VastaaPoistaLempeitä syyspäiviä sinne :)
Paljon kiitoksia, ihanaa jos pidit. Lempeää ja tunnelmallista syksyä myös sinne!
PoistaMetsästä minäkin olen eniten säilöttävää saanut. Viimeksi puolukkaretkeltä siskojen kanssa Lounais-Suomessa. Perunoita on vielä maassa, niitäkin ehkä riittää varastoitaviksi.
VastaaPoistaOnneksi on metsä josta satoa saa tällaisinakin vuosina, kun kasvimaalla ei onni suosi siinä määrin, kun toivoisi. Meillä vei alkusyksyinen halla jo perunoista varret, onni oli että olivat ehtineet jo kasvaa ihan kelvollisiin mittoihin ennen sitä.
Poista