Maaliskuun ensimmäinen maanantai on täällä, ja sehän tarkoittaa, että Suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarja jatkuu jälleen.
Paljon on tapahtunut sitten viimeisimmän yhteiskirjoituksemme. Mitä tuleman pitää, sitä on mahdotonta ennustaa. Se on kuitenkin varmaa, että meneillään oleva sota ja sen jälkivaikutukset tulevat tavalla tai toisella koskettamaan konkreettisesti myös meidän Suomessa asuvien elämää.
Me bloggaavat omavaraistelijat päätimme yksissä tuumin kirjoittaa kukin omasta näkökulmastamme vinkkejä ja ajatuksia omavaraisuusasteen nostamisesta. Ruokaa kasvattaakseen kun ei tarvitse olla tilallinen, eikä edes pientilallinen! Omavaraisuusastettaan voi nostaa kuka vain, asumismuodosta ja paikasta riippumatta. Epävarmojen ja pelottavien aikojen keskellä huomion kiinnittäminen kotivaraan ja omien resurssien riittävyyteen muuttuu entistäkin tärkeämmäksi.
Kun me vielä tuon komeamman puoliskon elikkäs isännän kanssa asustelimme kaupungissa, majailimme yhden kesän lähestulkoon kokonaan perheeni silloisella kesämökillä, aivan golfkentän kupeessa. Mökki oli pitkäaikaisella vuokralla, joten en tohtinut ryhtyä mylläämään sen takapihaa kasvimaaksi. Tuskin kukaan olisi pientä ryytimaata siellä pahakseen pistänyt, mutta ihan mökkitontin vieressä reppuruiskun kanssa huitonut, rikkaruohomyrkkyjä suihkiva kentänhoitaja ei erityisesti innostanut viljelytoimiin.
Ryhdyin kuitenkin pitämään pientä köökkipuutarhaa mökin terassilla. Olin aivan täysi uuvatti minkään kasvattamisessa, kotona olleet viherkasvitkin tuppasivat kuukahtamaan hoidossani. Pieni terassikeitaani tuotti meille kuitenkin koko kesän salaattitarpeet avotulella grillatun ruuan kylkeen, ja jos vieraille ei ollut kaffeen kanssa kastettavaa, hätistelin heidät patiolle herneitä popsimaan. Kasvatin ruukuissa ja laatikoissa myös mausteyrttejä ja poimin pihan perältä, ruiskureppuhäärääjän kantamattomista, villivihanneksia.
Pikkiriikkisen mökin terassilla oli kokoa sellaisen kohtuukokoisen kerrostaloparvekkeen verran. Tuolloin en ollut vielä kuullutkaan saaviperunoista, pienessä tilassa kasvavista köynnöstävistä kurkkulajikkeista tai amppeleissa tahi parvekkeella kasvatettavista tomaateista. Muutoin olisivat isännän isot terassikalut saaneet väistyä terassiplantaasini tieltä. Pienellä alallakin, ja täysin ilman omaa maata, olisi saattanut kasvattaa ruokaa jo varsin paljon!
Neljä vuotta tämän jälkeen seisoin pää kenkallaan silmäilemässä nykyistä kotipihaamme, silloin vuohenputken peittämää savipeltoa, ja mietin mitä ihmettä tekisin. Siinä se oli, eekkerin verran pihamaata, ja kaikki pitäisi aloittaa ihan nollasta.
Oman "heurekani" viljelypuuhien suhteen sain jokunen vuosi sitten tarkkaillessani kanojen touhuja pihalla.
Hörpin taukokahviani pihahommien lomassa ja katselin, kun kanat häärivät onnessaan terijoensalavien alla. Kukaan ei ollut haravoinut salavien alusia vuosiin ennen muuttoamme tänne, eikä se ollut minunkaan prioriteettilistani kärjessä ollut. Muutoin savinen piha ei kiehtonut kanoja kuopsuttelemaan, mutta puun juurella ne olivat suoranaisessa hurmiossa. Mielenkiinnosta painuin sinne kanojen kanssa kuopimaan, ja hyvänen aika mit näinkään. Multaa. Paksu kerros muhevaa multaa, jonka seassa mönki jos jonkinlaista pikkuötökkää ja lieroa. Liityin siltä seisomalta kanojen hurmioon. Savimaan päälle varisseet lehdet olivat maatuneet ja herättäneet maan eloon.
Olen monesti hehkuttanut täällä Charles Dowdingin no dig -viljelymetodia, ja nyt teen sen taas. No dig -menetelmä perustuu siihen, ettei maan monimutkaista pieneliöiden, sienten, mikrobien ynnä muiden toimintaa ryhdytä maata mylläten ja kääntäen sekoittamaan.
Omia kasvimaita perustaessani olen jättänyt kaivamisen kokonaan sikseen. Kohopenkkien pohjalle lykätä pohjakatteen päälle oksasilppua, haravointijätettä, ruohosilppua, palanutta poninlantaa, lampaiden pehkua, ja niin edelleen. Jos englanti vähänkään taipuu, suosittelen tutustumaan Dowdingin Youtube-kanavaan.
Nopea konsti päästä kotitarveviljelyssä alkuun on viljellä lavankauluksissa. Jos ensimmäisenä vuonna perustaa lavatarhan ostomullan voimin ja rakentaa samalla toimivan kompostisysteemin, voi toisena vuonna olla omavarainen myös kompostimullan suhteen. Kaikkea ei tarvitse rykiä alusta pitäen itse, ja alussa on luvallista oikoa, jotta homman saa alulle.
Jos saisin antaa vain yhden vinkin liittyen omavaraisempaan elämään, olisi se tämä: opettele hyödyntämään luonnonantimia. Villivihanneksia ja -yrttejä löytyy mistä vain. Niiden ravinnepitoisuudet peittoavat viljellyt vihannekset, satokausi on pitkä, käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset, ne ovat ilmaisia ja satoa saa pelkällä keruun vaivalla. Hyvien puolien listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa.
Villiyrttien ohella omavaraistelijan kannattaa opiskella syötävien sienten ja marjojen tunnistusta. Metsäsienet sisältävät muun muassa proteiinia, kuitua, hivenaineita ja vitamiineja, ja ne on helppo säilöä kuivattuna vaikka ruokakomerossa.
Oman ruuan kasvattamisessa pääsee alkuun pienelläkin vaivalla, ja melkeinpä missä vain. Omavaraisuusastettaan ruuan osalta voi kasvattaa myös täysin viljelemättä, kunhan vain opettelee tunnistamaan luonnon villivihanneksia, marjoja ja sieniä.
Maaliskuun kierrokselle osallistuneiden mainioiden kanssabloggaajien postaukset ja omavaraisuusvinkit löytyvät täältä:
Kasvuvyöhyke 1
Apilankukka https://www.apilankukka.fi/omavaraisemmaksi/
Kakskulma https://kakskulma.com/omalla-tavallaan-omavarainen
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2022/
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/03/metsan-ja-suon-antimia.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/03/vinkkeja-omavaraisuuden-lisaamiseen.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisuus-3-omavaraisuuden.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-3/
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/vinkkejä-varautumiseen
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/03/miten-voisit-lisata-omavaraisuuttasi.html
Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html
Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2022
Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2022/03/maaliskuun-ensimmainen-maanantai.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisuus-osa-3-voiko.html
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/03/unelmana-omavaraisempi-elama-miten.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/miten-lisata-omavaraisuutta/
Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/03/pienikin-omavaraisuus.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/03/07/maaliskuu-22-omavaraisuudesta/
ja samalla kun kanat vielä lannoittivatkin maata :) Ne on kyllä hyödyllisiä ja ihania otuksia
VastaaPoistaNiinpä! Ainakin sinne saakka, kunnes kylvöt ja istutukset on tehty, silloin niistä voi olla puutarhassa enemmän haittaa kuin hyötyä :D
PoistaHyvä ajankohtainen postaus, ja hienoa, että olette yhdessä päätyneet tähän aiheeseen. Toivottavasti aiheen kirvoittanut syy silti loppuu mahdollisimman pian!
VastaaPoistaHyvä pointti tuo villiruuan keruu. Olen siinä tosi huono yhä vain. Itse olen innostuinein kasvattamaan monivuotisia satokasveja, mm. monenlaiset monivuotiset laukat ja sipulit jne.
Näin toivon myös koko sydämestäni <3 Monivuotisten kasvatus on kyllä myös erinomainen konsti tuottaa syötävää vähällä vaivalla :) Mun tarvisi taas puolestani perehtyä siihen paremmin, kun saan uuden kasvimaan toimintakuntoon!
PoistaMinä en saa kattamalla kuriin juolavehnää, rönsyleinikkiä ja ohdakkeita. Tuntuu, että ne vaan yltyvät kasvamaan, kun katan savimaata. Taistelua on nyt jatkunut vuosia.
VastaaPoistaSamaa taistelua täällä käydään, rönsyleinikki ja ohdakkeet yrittävät meilläkin rehottaa. Puran niihin sitten höyryjä huonoina päivinä, kun tekee mieli riuhtoa jotain :D
PoistaKiva saada inspiroivia juttuja taas kesää kohti mentäessä. :) Mulla kasvatusprojektit mökillä ovat edelleen vaiheessa, mutta bokashi on nyt pari vuotta ollut toiminnassa ja viime kesänä osa alkoi jo olla kokonaan mullalla ja osan sain suojattuun penkkiin tekeytymään. Hieno prosessi tuo bokashi! Sain myös syksyllä aikaan pari lavankauluspenkkiä, joissa oli niin ostomultaa kuin tuota omaa tuotantoa, ja lisäksi muuta kasviainesta pihalta. Tästä on kaiketi hyvä jatkaa, sitten kun säät sallivat.
VastaaPoistaBokashi kyllä kiehtoisi valtavasti! Sullahan on lavankaulustarha jo hyvällä mallilla, itse vielä arvon laittaisinko uudet kasvimaat vallan kauluksiin vaiko kohopenkeillä. Ehkä sekä-että on ratkaisu, mihin päädyn :D
PoistaJuu, suosittelen lämpimästi bokashia! Alkuun jouduin kuljettamaan sankoa mukana, mutta nykyään kun asutaan lähempänä mökkiä ja ollaan siellä enemmän, niin tilanne on helppo. Mun kohopenkkiyritelmät kaatuivat rikkaruohoihin ja rusakoihin, mutta yhtä lailla lavakauluksien kanssa haasteena tulee olemaan rusakot ja katalat peurat...:D
PoistaJonkinlainen jänis- ja kaurisaita tarvitsisi meidänkin pystyttää, etenkin nyt kun lumitilanteen takia jänöistä on tullut ihan säännöllisiä vieraita lampaiden heinäpaalilla ja tietävät sen myötä varmasti kesälläkin, mistä ruokaa löytää :D
Poista"Ei kuokita" on kyllä paras juttu! Viime syksynä keksin vielä laittaa avomaakurkun rangat ja muut puisevat osat oksasilppurin läpi... tuli hienoa tavaraa kasvimaalle! Hyvä kirjoitus😀👋
VastaaPoistaMahtava vinkki laittaa myös varret oksasilppuriin! Täytyy ehdottomasti ottaa käyttöön :)
PoistaNoDig ja Bokashi - en nyt hätäisesti keksi mikä olisi se kolmas, mutta joku varmaan on. Vaan kumma kun kateaineksesta on aina pulaa, eikä biojätettäkään tahdo syntyä riittävästi - tänä talvena tuo bokashi on tainnut eniten syödä tulppaanin varsia :D
VastaaPoista