Olen jo ennättänyt seota laskuissa, kuinka monta vuotta Tsajut-blogin Satu ja Korkealan isäntä ovat luotsanneet upeaa Suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjaa. Olen myös valtavan otettu siitä, että parin vuoden lusmuiluni jälkeenkin minut on kutsuttu mukaan mitä parhaimpaan seuraan, jakamaan omavaraistelumatkaani yhdessä muiden omavaraisuusbloggaajien kanssa!
Tästä se siis alkaa, vuosimallin 2022 kausi Suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjaa.
VUODEN 2021 KOKEILUJA JA ONNISTUMISIA
Viime vuosi oli sikäli poikkeuksellinen puutarhan kantilta katsoen, etten esikasvattanut sisällä yhtään mitään, vaikka mieli olisi tehnyt. Syynä oli se, että helmikuulta alkaen ryhdyin valmistautumaan karitsointeihin. Uumoilin, että kymmenen uuhen synnyttäessä tarmoni ja keskittymiskykyni liehuisivat jossain aivan muualla, kuin kaalintaimien koulinnassa. Jep, toisinaan hämmästyn itsekin näistä satunnaisista ennakointikyvyn ilmentymistä. Harvinaista minulta, joskaan ei tavatonta.
Kevät oli onneksi lämmin ja vehreä. Karitsat emineen saivat aloitella laidunkauttaan naapurin metsälaitumella, ja pääsimme taimikasvatuksen makuun kasvihuoneen suoman lämmön turvin.
Kasvihuoneessa kokeilin suorakylvöä kasvihuonekurkuille. Muistaakseni Tanskalaisesta maajussista oli jäänyt mieleeni niksi, jota päätin kokeilla lämpimien olosuhteiden varmistamiseksi kasvaville taimille. Kannoin tallilta varhain keväällä saavikaupalla poninkakkaa, ja levitin sitä haravoitujen lehtien kanssa paksun kerroksen kasvulaatikoiden pohjalle. Lantakerroksen päälle lisäsin seoksen tuoretta multaa ja palanutta kompostia. Idea on, että palava lanta tuottaa alta päin lämpöä ja estää kasvin juuria paleltumasta.
Konsti oli niin menestyksekäs, että se jää ehdottomasti jokavuotiseen käyttöön. Kasvualusta pysyi mukavan lämpimänä ja taimet kasvoivat kohinalla. Siinä viihtyivät myös tomaatit. Kun kasvien juuret alkoivat ulottua syvemmälle, oli jo hyvin palamaan ehtinyt hevonkakkaseos erinomaista lannoitetta: tomaattisadosta tuli tähän mennessä paras ja ne punertuivat nopeasti (päättelin, että riittävän lannoituksen puute on aiempina vuosina jättänyt tomaatit killumaan varsissa vihreinä). Kurkkuja riitti läpi kesän niin ruokapöytään, lapsille hellepäivien välipaloiksi suoraan kasvarista poimittuna, kuin monta tölkillistä säilöttäväksikin.
Avomaalla suksee olivat kurpitsat. Meillä on kasvihuoneen edustalla ala, johon olemme keränneet lampolan palanutta kestopehkua paksun kerroksen. Tuumailin, että siinäpä voisi olla kokeilemisen arvoista kasvattaa kurpitsoja.
Eräänä lämpimänä kevätpäivänä pakkasimme lasten kanssa eväät koriin, nappasimme viltin ja taimimultasäkin kainaloon ja pidimme kylvöpiknikin. Istuimme viltillä, hörpimme mustaherukkamehua ja lykimme kurpitsansiemeniä purkkeihin. Kurpitsat ovat näppäriä kylvettäviä lastenkin kanssa. Niitä sai silloin 2-vuotias kylvöapulainenkin nypittyä pieniin, kömpelöihin hyppysiinsä ja tungettua purnukoihin mullan sekaan.
Kun taimet olivat kasvaneet mukavan kokoisiksi kasvihuoneessa ja yöhallojen vaara oli ohi, istutin ne avomaalle pehkuun. Paikka oli aurinkoisina päivinä suorastaan paahteinen, joten ensimmäiset pari viikkoa kastelin tunnollisesti. Yhden yöllisen vesisateen ja sitä seuranneen aurinkoisen aamun jälkeen voin melkeinpä vannoa, että kurpitsamaalta kuului HUMPS. Pienet taimet kasvoivat yhtäkkiä aivan valtaviksi.
Kukkia oli runsaasti ja jättikurpitsan köynnökset alkoivat luikerrella jo ympäri pihaa. Ne kasvoivat pitkin lammastarhan aitoja ja risteilivät läpi nokkospuskien kasvihuoneelle kulkevalle polulle. Päällyslehdet tekivät niin sankan maton, että huolestuin, kuinka pölyttäjät mahtavat löytää tiensä niiden läpi kukkien luo. Huoli hälveni kuitenkin pian, kun hedelmiä alkoi muodostua runsain määrin.
Kun ensimmäinen yöhalla syksyllä näivetti kurpitsojen lehdet, oli aika kerätä kurpitsasato sisälle jatkamaan kypsymistään. Lajike oli muistaakseni Hyötykasviyhdistykseltä tilattu Expert F1, jonka lupailtiin esittelytekstissä kasvavan noin kymmenkiloiseksi. Me jouduimme ottamaan Avantin avuksi kurpitsojen sisäänkuljetukseen, sillä isoimmat niistä olivat kasvaneet 25-kiloisiksi! Kaikenlaista kolhimista oli varottava, sillä ehjäkuorinen kurpitsa säilyy pitkään huoneenlämmössäkin ja jatkaa kypsymistään, kun taas pienikin kolhu kuoressa saa sen nopeasti mädäntymään.
KASVIMAAN EPÄONNISTUMISET
Menneen kesän myötä suostuin vihdoin myöntämään itselleni, että kasvimaani nykyisellä paikallaan on fiasko. Kevätauringon paisteessa, lehdettömien puiden katveessa paikka vaikuttaa vielä oikein mainiolta, mutta kesän edetessä on tilanne toinen. Korkea koivikko torppaa auringonpaisteen alalle etelästä, ja valtavat terijoensalavat estävät valon pääsyn siitä eteenpäin.
Avomaan kylvöni olivat alkujaankin vähäiset viime vuonna. Perunaa saimme koko kesän tarpeisiin ihan vain edellisvuotisen hutilointini seurauksena, kun olin liian laiska poistamaan surkeampia pottuyksilöitä maasta satoa korjatessani. Salaatitkin kasvoivat varjoisalla kasvupaikallaan mukavasti. Porkkanat, punajuuret ja mustajuuret sitä vastoin kituuttivat ja muuttuivat syksyllä sadonkorjuun aikaan perheen sisäiseksi vitsiksi.
Siltä istumalta päätin, että tulevana kasvukautena avomaan plantaasini sijaitsisi ihan eri paikassa, kasvihuoneen edustalla toisin sanoen. Piirsin tarkan kylvösuunnitelman ja aloin levitellä pahveja aluskatteeksi halutulle paikalle sen mukaisesti. Ladoin nainen-talikko-ja-kottikärry -hengessä lammastarhan pohjalta kerättyä heinää pahvien päälle.
Työ sujui lupaavasti, joskin hitaasti ja hikisesti, kunnes isäntä ilmoitti, että hän voisi hoitaa homman nopeammin Avantin avulla. Kerkesin huokaista kiitokseni ja ohjeistaa, miten heinäpehkut voisi noin suurin piirtein asetella alalle penkkien pohjiksi. Kun sitten kerran jostain asioiltani palasin kotiin, ilmoitti isäntä siirtäneensä heinäpehkun uudelle kasvimaalle. Vilkaisin: siellä se tönötti, jättimäinen vuori vanhaa heinää kasvihuoneen edessä, osittain jo aloittamieni vihannespenkkien päällä.
Motivaationi lopahti siihen paikkaan. No, kasa onneksi odottelee uutta inspiraatiota tuolla kinosten alla, se ei sieltä ole omin avuin menossa minnekään. Eipä tarvitse arvuutella, mitä keväällä tekisi, kun maan sulettua ohjelmistossa on sekä kilometritolkulla aidan pystyttämistä, että kekokaupalla jo kertaalleen talikoitua ja nyt uudelleen aseteltavaa heinämuhjua.
KOTITARVEFARMI & PIENET LAPSET - UHKA VAI MAHDOLLISUUS?
Kuvitelkaapa tilanne: on syksy, ja tyhjennät kanilasta olkia, kun huuto ulkopuolella kertoo, että lapset ovat saaneet hiekkalaatikkoleikeistä tarpeekseen. "Äiti, voinko mä käydä lampaiden aitauksessa", kuuluu lapsen anova ääni ovelta. Isompi kiipeää aitaa pitkin jo ketterästi, mutta pienemmällä pettää hermo. Menet apuun ja ajattelet, että aitauksessa kaksikko ainakin pysyy hetken aikaa rajatulla alueella.
Jatkat olkipehkun talikoimista, kun ulkoa kuuluu pläts ja perään harmistunutta märinää. Kolmevuotias makaa aitauksessa rähmällään juuri siinä lampaanpipanakasassa, jonka olet eilen haravoinut valmiiksi odottamaan pois viemistään. Lapsi näyttää siltä, kuin hänet olisi kuorrutettu kauttaaltaan lannan ja mudan sekaisella vellillä, eikä suostu nousemaan omin jaloin ylös. Vaatii päästä sylissä, tietysti. Lopulta et näe muuta vaihtoehtoa, kuin kopata muksun kainaloon (saaden samalla aimo annoksen lantaliejua pitkin takkiasi) ja kiikuttaa haisevan ja huutavan kääryleen pesulle.
Siinäpä se aika lailla, minifarmarointi lasten kanssa pähkinänkuoressa!
Joka ikiseen askareeseen saa varata kahden miniapulaisen kanssa moninkertaisen määrän aikaa verrattuna niihin aikoihin, kun lapset olivat vielä muutamana päivänä viikosta päivähoidossa. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että päivä päivältä hommat jouhevammin. Lapset osallistuvat päivittäisiin töihin todella mielellään ja hoitavat tärkeinä omia pieniä vastuualueitaan.
3-vuotias siivoaa kanssani hevosten karsinoita pieni violetti talikko viuhuen, heittelee kanoille kauranjyviä ja vastaa kanien ja tipujen päivittäisistä paijaustuokioista. Hän on myös varsin innokas traktorikuski: kun Avantin moottori pärähtää käyntiin, saa lapsi hepulin, ellei pääse kyytiin heinäpaaleja siirtelemään. Pian 6 vuotta täyttävästä esikoisesta on jo oikeasti iso apu. Hän haravoi heinäkatoksen edustan siistiksi, lakaisee tallin lattioita, annostelee rehuja, auttaa karanneiden lampaiden paimentamisessa, kerää munat kanalalasta ja pitää pikkusiskoaan silmällä. Viime kevään karitsoinneissa hän vipelsi kintereilläni opetellen varmistamaan, että vastasyntyneiden hengitystiet olivat auki, sekä avitti karitsoja löytämään emän alle ensimmäiselle ternimaitohuikalleen. Minne tahansa menenkin, seuraa ipana varjona mukanani ja on silminnähden tyytyväinen ja iloinen saadessaan osallistua ja kantaa kortensa kekoon.
Lapset ovat kasvaneet tällaiseen elämänmenoon. Heille on normaalia, että vaippoihin puettu karitsa saattaa köllötellä sohvalla katsomassa heidän kanssaan Pikku Kakkosta, tai että "hauska perheaktiviteetti" tarkoittaa klapien kantamista koko porukan voimin puuvajaan. Emme ole koskaan käskeneet tai vaatineet lapsia osallistumaan farmin töihin, ja toki niitäkin hetkiä on, kun mäenlasku voittaa mielekkyydessään karsinoiden siivoamisen tai keijuleikit sammalmättäillä kiinnostavat enemmän kuin suppilovahveroiden poiminta. Ja se on hyvä niin. Päivittäin pienet kuitenkin omasta halustaan tahtovat auttaa töissä ja ovat tärkeitä ja ylpeitä siitä, että saavat vastuuta kannettavakseen.
Mitä kuuluu muille omavaraisuusbloggaajille? Täältä pääset lukemaan muiden helmikuun postaukseen osallistuneiden tuoreimmat kirjoitukset:
Kasvuvyöhyke 1
Apilankukka https://www.apilankukka.fi/kanojen-kasvatus-kotipihalla/
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2022/
Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/02/viime-vuoden-kokeilut-omavaraisuus.html
Omavarainen elämä https://omavaraiset.blogspot.com/2022/02/omat-kasvatusvinkit-kaudelle-2022.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/02/omavaraisuushaaste-2-mita-uutta-teimme.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/02/helmikuun-ensimmainen-maanantai.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-2/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/02/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-2.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kasvatusasioita
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16358
Kasvuvyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/kasvatus-ja-kokeilut/
Puutarhahetki
https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/02/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/02/07/helmikuu-22/
Olipa mukava lukea pitkästä aikaa kuulumisia!
VastaaPoistaUuden kasvukauden alkuun liittyy onneksi aimo annos optimismia ja silmissä voi jä nähdä, kuinka tänä vuonna kasvimaa on ennenkuulumatun suksee. Menestystä niin ihmis-, eläin- kuin kasvitaimienkin kanssa!
Juuri näin, tässä kohtaa sitä oikein uhkuu ajatusta että tästä tulee kaikkien aikojen kasvimaavuosi :D Kiitoksia paljon!
PoistaKirjoitat hauskasti! Ensin ajattelin, että onpa pientä fonttia, mutta yleisvaikutelma on rauhallinen ja selkeä, joten lukeminen onnistuu kyllä.
VastaaPoistaHommaa näyttää riittävän sinullakin!
Voi kiitoksia! Noloa myöntää, mutta olen ladannut hiljakkoin blogiin uuden teeman - enkä ole löytänyt näistä uusista asetuksista namiskaa, mistä fontin kokoa voi säätää :D Tietokonevelho täällä vaan hei! Mutta mukava kuulla, että onnistuu kuitenkin :)
PoistaKateellisena luin noista kurpitsoista, vau! Pitäisiköhän itsekin yrittää tänä vuonna uudelleen niin, että tosiaan muistaisi kastella ja lannoittaa niitä...
VastaaPoistaKurpitsat olivat kyllä melkoinen ylläri! Kunnolla kakkaa vaan juurelle niin kyllä tuntuivat kasvavan, eikä kasteluakaan enää tarvinnut sen jälkeen kun kuului se HUMPS. Siellä rehottivat tyytyväisinä ihan omissa oloissaan.
PoistaNiinpä, aina ei tarvitse esikasvattaa, vanhoja kaavoja voi hyvin rikkoa! Miehet pitää aina ohjeistaa, eikä niitä silti voi jättää valvomatta tekemään mitään, tämä on niin nähty 😊
VastaaPoistaJos olen ihan rehellinen niin ei ole muutoinkaan mielihommiani tuo esikasvatus, joten ihan mukavaa jos siinä onnistuu vähän oikomaan 8) Ja älä muuta virka, aina saa olla perään katsomassa :D
PoistaOlen tehnyt kasvihuonekurkkujen kanssa niin, että ostan aina yhden tai kaksi taimea ja sitten samaan aikaan suorakylvän muutaman siemenen kasvihuoneeseen. Taimistolta hankitut taimet alkavat tekemään hedelmää aikaisemmin ja sitten kun ne yleensä saavat jonkin "kupan" ja alkavat taantumaan, omat taimet alkavat tekemään satoa.
VastaaPoistaJoskus mekin ollaan ihmetelty, että miten me ollaan aikanaan pienen lapsen kanssa tätä palettia pyöritetty, hevosineen, remontteineen, vuorotöineen ym. Nyt kun on noi lapsenlapset, niin tuntuu ettei heidän kanssaan pysty tekemään mitään hommia!
Ohooo mikä mainio kikkakolmonen. Aion pölliä idean käyttöön!
PoistaKyllä ei ole mitään hätäisen hommaa noiden pienten kanssa. Sitä saa jo pitää aika ilmiömäisenä suorituksena jos muutaman minuutin saa jotakin hommaa toimittaa yhtäjaksoisesti ilman yhtäkään keskeytystä :D Oon miettinyt, mitenkä päin sitä oikein osaakaan olla sitten, kun lapset tuosta kasvavat ja alkavat hääräillä omia juttujaan niin, ettei aina tarvitse olla silmät selässä!
Lämpimästi tervetuloa mukaan!
VastaaPoistaTuota kasvatuspaikkojen siirtelyä on tullut harrastettua täälläkin alkuvuosina. Se vaan ottaa oman aikanasa ja joskus vähän kokeiluakin ennen kun paras kasvupaikka löytyy. Meillä on nyttemmin muodostunut ongelmaksi nämä järkyttävän paahteiset kesät ja tänä vuonna joudutaan ihan kehittelemään varjostusta tuonne korkeiden viljelylaatikoiden alueelle - niitä kun ei ihan tuosta noin vaan siirrelläkään toisaalle.
Ihana tuo piknik-tarina :) Ihan tässä joku viikko sitten juuri juttelin ystäväni kanssa, että miksei enää lähdetä oikeen kunnon piksikeille, sellaisille vanhan ajan huviretkille, että tällaista perinnettä pitäisi elvyttää. Päätimme sitten, että kesä 2022 saa olla myös huviretkivuosi :)
Kiitos!
PoistaSellaista hakemistahan tämä tosiaan vielä on. Kun valmiina ei ollut mitään pohjaakaan, niin kaikki täytyy vähän niin kuin tyhjästä nyhjäistä ja tunnustella, toimiiko vaiko eikö :) Mutta vuosi vuodelta paremmin, kun paikka olosuhteineen tulee koko ajan tutummaksi.
Pitäisi kyllä järjestää enemmän vanhoja kunnon piknik-retkiä! Erinomainen päätös, huviretkiä ei voi koskaan olla liikaa.
Olipas kiva huomata, että blogissasi on taas elämää! Olen syksystä asti ollut poissa instasta ja kaipaillut sieltä ainoastaan sun lammaskuvia. <3 Kaikkea hyvää uudelle kasvukaudelle ja muutenkin.
VastaaPoistaTervetuloa takaisin tänne <3 Itsekin laitoin instan syksyllä tauolle pariksi kuukaudeksi ja nyt taas pari päivää sitten. Tekee välillä hyvää!
Poista