Blogi on ollut talviunilla ennätyspitkän ajan ja ohi ovat menneet niin joulut kuin vuoden vaihtuminenkin. Ihmiset ovat reippaina kertoneet ja kirjoittaneet suuntaavansa uuden vuoden ja samalla vuosikymmenen kunniaksi kohti uusia haasteita.
Itselläni on sen verran tekemistä vielä vanhojenkin haasteiden kanssa,että ajattelin käyttää ne ensin loppuun. Kohti vanhoja haasteita ei ehkä kuulosta niin reippaalta, toiveikkaalta ja kunnianhimoiselta, mutta pitääpähän realismin syrjässä kiinni.
Vanessa Auringonkukka ja uuden vuoden haaste: kuinka laskeutua sulavasti kompostin laidalta |
Kanat ovat nauttineet sydämiensä kyllyydestä, kun ulkoilukausi on jatkunut lähes katkeamattomana koko talven yli. Viime talvi oli pitkä, hyytävän kylmä ja luminen, eivätkä kotkottimet näyttäneet nokkiaan pihalla kunnolla kuukausiin. Nyt ne ovat meltonneet ulkona tohkeissaan aamusta iltaan.
Syksyllä parveemme liittyi neljä munintahybridikanaa, jotka esikoisemme Venla nimesi Vanessa Auringonkukaksi, Saara Tuhkimo Aurinkopilveksi ja Prinsessa Ruusuksi. Neljännen nimi jäi vielä hautumaan, kunnes minä ja isäni päätimme yhdistelmänimien hengessä kutsua kanaa numero neljä nimellä Kotkala-Hammaslärvänen. Nelikko muutti luoksemme eräältä luomumunatilalta, joka oli parvensa uudistamisen yhteydessä (munintakanaloissa parvi uudistetaan parin vuoden välein, sillä noin kaksivuotiaana hybridien munatehokkuus laskee) päätynyt koko 200-päisen parven teurastamisen sijasta etsimään uudet kodit niin monelle kanalle kuin mahdollista.
Prinsessa Ruusu ikävä kyllä menehtyi yllättäen jokin aika saapumisensa jälkeen. Kaikki muut kanat ovat kuitenkin pysyneet terveinä, jos ei oteta lukuun sitä, että teharinelikko oli saapuessaan rähjäisessä kunnossa ja Saara Tuhkimo Aurinkopilvellä sekä Kotkala-Hammaslärväsellä oli jalkapohjissaan isot ja kipeät anturapahkat.
Kanablogi Siltajoen Sirkus tarjosi kattavat ohjeet anturapahkan hoitoon, ja niiden avulla tohtorikirungi Harra avasi kylpyhuoneeseen pop up -leikkaussalin. Sitä ennen kävin hankkimassa tykötarpeita operointiin kotikylämme apteekista. Maalaisapteekin henkilökunnalla ei ilmekään värähtänyt, kun lompsin sisään kirurginveitsiä, lääkeruiskuja, sidetarpeita ja desinfiointimömmöjä sisältävän ostoslistani kanssa ja ilmoitin, että parin kanan jalat koivet kaipaavat pientä pedikyyriä. Toista se oli joskus vuosia sitten, kun kotimatkalla piipahdin hakemassa ruiskuja ja neuloja kaupungin apteekista kuohitun pässin antibioottipistoksiin. Olin kai vähän tukka takussa ja virttynyt villapaita ylläni (kuten aina), kun farmaseutti tiskin takana silmäili minut tuumailevana päästä varpaisiin ja tiedusteli sitten epäluuloinen häivähdys äänessään, että mihinkäs käyttöön.
Alkutalvesta kanaporukkaamme liittyi vielä kaksi uutta tulokasta. Kanahaukka sai napattua meiltä syksyllä tyrnäväläiskana Nilkku-Hillevin, ja jäin kovasti kaipaamaan vahvistusta kutistuneeseen maatiaisjoukkoomme. Samalta kesäkanojen pitäjältä pölkylle oli päätymässä myös jättimäinen brahma-rotuinen rouva, mikäli uutta kotia ei ennen talven tuloa löytyisi. Tuumin, että ainahan se on parempi hommata kaksi kerralla. Ei ole niin orpo olo sitten uudella tulokkaalla selvitellä alakynnestä käsin paikkaansa parven nokkimisjärjestyksessä, kun on tuttu kaveri mukana ennestään.
Uusi maatiaiskanamme sai Prinsessa Ruusun muistoa kunnioittaen esikoisen toimesta nimen Prinsessa Ruusukaali. Nimivastaavalla meni kaiketi sekaisin prinsessasatu ja Tonttuakatemia-ohjelmasta tuttu rehtori Ruusukaali. Muhkeasta brahmakanasta tuli olemuksensa mukaisesti paksu-Bertta, tai tuttavallisemmin iso B. Nurkkiimme pyörimään jääneellä minikokoisella silkkikukolla, Rakastaja Nylkysellä, meni paksu-Bertasta aivan pasmat sekaisin. Se pöyhisteli ja teputti tärkeänä itseään kolme kertaa isomman kanan ympärillä sellaisin elkein, kuin ei olisi ikäkuuna päivänä nähnyt mitään yhtä hemaisevaa. Nykyisin Nylkynen tapastaa aina siellä missä iso Beekin, vahtien tomerana takapiruna elämänsä rakkauden edesottamuksia.
Iso B napsii maahan varisseita kauranjyviä, Rakastaja Nylkynen vahtii taustalla. |
Leudon talven myötä olemme ottaneet kanojen kanssa varaslähdön puutarhahommiin. Kanat ovat pöyhinet uutterasti tulevan vihannestarhan maata ja pohja on kevääseen mennessä niin hyvin tasoitettu ja möyhitty, että aion siirtää sinne ainakin osan lavankauluksista. Kurpitsaa laitan kasvamaan suoraan pehkuun, ja perunalle ajattelin kokeilla isomman alan kateviljelyä. Jokusen lavankauluksen siirsin jo kasvihuoneen eteläseinustalle. Siihen perustan pienen yrttitarhan, jossa kesäruokien mausteet ovat kätevästi käden ulottuvilla aina kasvihuoneelta ruokatarpeita hakiessa.
Nyt kun kanaparvi on päässyt toden teolla fiilistelemään maanmuokkaushommia kasvimaalla, on aitausprojekti pakko aloittaa ainakin vanhan pellonpohjan osalta keväällä, kun maa sulaa. Vapaana laiduntavat kanat ovat puutarhatouhujen nousu ja tuho: ne ovat verrattoman hyvä apu maan muokkaamisessa, pöyhimisessä ja levittämisessä, mutta myös varsin tehokkaita viskelemään maahan kylvetyt siemet sekä istutetut taimet huituntuuttiin. Taikuri saattaa itsekin olla ihmeissään arpoessaan muutaman kuukauden päästä, onko kanojen valjastaminen puutarha-apulaisiksi ollut uhka vaiko mahdollisuus.
Eilen iltapäivästä alkanut lumisade jatkuu edelleen ja maa on pitkästä aikaa ohuen lumiharson alla. Pakko myöntää, että on tämä ihan kivaa vaihtelua ainaiseen kurakeliin. Eilen talkoilin naapurien kanssa syksyllä harvennetussa koivikossa risusavottaa. Että sikäli mikäli yläkerran makkarin remontti alkaa tympiä ja alamme kaivata vaihtelua arkeen, voimme aina painua oksasilppureinemme naapurin puolelle patoutumiamme purkamaan ja samalla monessa käänteessä käyttökelpoista oksahaketta hankkimaan.
Hitsi! Mä en edes tienyt anturapahkasta! Ja vanhat haasteet siirtyvät automaattisesti uuden vuoden listalle, mutta ne voi olla silti taas uusia haasteita :D Toivomuksena muuten olisi nähdä Iso B:stä ja Nylkyttäjästä videota <3 Täällä mäkin olen korjaillut aitoja kun kelit ovat olleet sille suotuisat.. mutta saisi se talvi jo tulla.
VastaaPoistaMä olen jossain Munanetin tmv. keskustelussa nähnyt joskus siitä kuvan, jonka pohjalta osasin lähteä selvittämään mysteerivaivaa. Oli molemmilla niin kivulias vaiva etteivät oikein onnistuneet edes kävelemään. Toipuivat kyllä sitten äkkiä operaatiosta kun vain pahka leikattiin pois ja mätä ulos, päälle kunnon side ja haava pysyi puhtaana. Laitan toivomuksen korvan taakse <3 Ajatuksena on ollut pitkään ryhtyä tekemään videoita, mutta jotenkin jatkuva pimeys ja kura eivät ole innostaneet. En kyllä minäkään pistäisi talven tuloa pahakseni, saa nähdä tuleeko ollenkaan.
PoistaHyviä nimiä teidän kanoilla! ='D
VastaaPoistaMinä olen myös aiheuttanut hämmennystä apteekissa tullessani suoraan töistä, spugemummolta näyttäen ja kysellen mahdollisimman isoa lääkeruiskua ja paksua neulaa. Jotain narkkarikohtausta ne varmaan odottivat, kun kaikki myyjät kerääntyivät ympärilleni tiedustelemaan, että miksi minä sellaista olen hakemassa. Eivät ilmeisesti odottaneet sellaista vastausta, kun jäivät hetkeksi ihan hiljaa seisomaan ja tuijottamaan, ennen kuin hajaantuivat tahoilleen ja yksi lähti ruiskua minulle hakemaan. Olin siis suolaamassa kinkkua ja tarvitsin suolaliuosta varten paksua neulaa. Nykyään he eivät niinkään hätkähdä, kun ollaan kaikenlaista lähiapteekista tilailtu. Esim. vetyperoksidia eläinten luiden valkaisuun! ='D
Nimien keksiminen on aina hankalaa, mutta jotenkin jokaiselle kotkottimelle (ja muullekin elikolle, ellei niillä ole nimiä ollut meille tullessa jo ennestään) valikoituu nimi ihan persoonan mukaan :D Tosin nyt tuo meidän tomera nimivastaavamme on alkanut ottaa enemmän ohjia käsiinsä, mitä nimeämisiin tulee.
PoistaHeh, monta hämmentävää hetkeä on kyllä tullut tarjoiltua täälläkin apteekkihenkilökunnalle! Minkäs sille mahtaa, kun harrastukset ovat tällaista sorttia :D Voin vaan kuvitella, että luidenvalkaisupuuhiin tilatut tykötarpeetkin ovat sellaisia, ettei niitä apteekista asiakkaat ihan joka päivä tilaile...
Nimet ovat tärkeitä. Meillähän nyt on vain ollut ja on koiria, mutta niillä sitten on kaikilla ollut nimi ja monia lempinimiä. Ja jokaiselle on myös puhuttu erilaisella nuotilla joskus. :D
VastaaPoistaKivoja kanakuvia ja -tarinoita, hurjan kuuloinen tuo anturapahka. Mukavaa kun blogin hiljaiselo/talviuni loppui. :) Tuleekohan perinteistä talvea enää tänä vuonna ollenkaan?
Voi juu, noita lempinimiä kyllä kertyy :D Hellittelynimet jäävät meilläkin usein vakkarikäyttöön ja vierailla voi olla välillä vähän hankala hahmottaa, mistä eläimestä milloinkin puhutaan kun alan yhtäkkiä höpöttää koirasta Lilleri-Lallerina tai lampaista vaikka Nusinana tai Kilsmuirina.
PoistaNuo anturapahkat ovat vissiin munintakanaloissa aika yleisiä, kun eläinmäärät ovat isoja, pieniä haavoja tulee helposti ja pohjakin helposti likaantuu kun kakkijoita on paljon. Onneksi vaiva on suht helppo ihan kotioloissakin hoitaa, kunhan on kunnon välineet eikä pieni mädänpuristelu ala liikoja yököttää :) Näillä meidän tulokkailla pahkat olivat ehtineet kasvaa jo valtavan isoiksi, mutta onneksi kummankin potilaan jalat toipuivat nopeasti entistä ehommiksi!
Täällä tuli parin viime päivän aikana ihan hirveä määrä lunta, ja nyt taas vettä perään. Saapa nähdä, skipataanko talvi tältä vuodelta kokonaan.
Tätä oli tosi kiva lukea! Ihania kanoja ja ihan loistavia nimiä. Kotkala-Hammaslärvänen on paras.
VastaaPoistaSe on nimistä minunkin henkkoht lempparini :D Vaan ei nimi kanaa pahenna, samanlaisena prinsessana se tuolla keikuttelee menemään kun kaikenmaailman Auringonkukkaset ja Ruusukaalitkin.
PoistaMinäkin yritän täällä itseäni hiihtokelien puutteessa lohduttaa kanojen ilolla. En muista, että olisivat koskaan päässeet tammikuussa turvekumpuuunsa pihalle kylpemään. Ai että oli onnellisia kanoja. Nyt meille on tullut muutama sentti lunta, joten kanat katselee pihaluukustaa kauhuissaan pihalle, eivätkä suostu hievahtamaankaan ulos päin, vaikka kulku on auki.
VastaaPoistaMeillä on ollut iloinen perhetapahtuma kanalassa. Yksi Auroran hautomista kuudesta munasta osoittautui onnistuneeksi. Meillä on pieni ja musta pörröpallo kanalassa. Tyypillisesti muutenkin mustavoittoiseen Iittiläisparveen syntyi musta tipu. Toivottavasti hää on kana.
Meillä kanat menevät innoissaan hangessakin! Tosin livahtavat aina välillä luukusta sisätiloihin varpaitaan sulattelemaan :) Olen antanut mennä, kun kerta vapaavalintaisesti hankeen haluavat :D
PoistaVoi onnea tavattomasti iloisesta perhetapahtumasta <3 Meillä ei olekaan nyt ollut kenelläkään hautomaintoa, mutta ehkä ihan hyvä niin. Kun lampaat alkavat tässä kevään mittaan karitsoida ja kanitkin saattavat lisääntyä, niin vauvabuumia riittää... Vaikka tipujen kasvu ja touhuilu on kyllä aina yhtä ihanaa seurattavaa!