Esikoisen koko kesän kestänyt loma päättyi tänään. Ajellessamme päiväkotiin taivas oli harmaa ja tihkusade ripotteli tuulilasiin. Lapsi puristi tiukasti käsikynkässään uutta mumman ostamaa isojen tyttöjen päikkyreppua. Prousenia, kuinkas muutenkaan.

Viimeisessä lomaviikossamme oli jo pysähtynyttä syksyn tuntua. Mummolareissuja ja marjamehun keittoa. Oman sadon maistelua ja mustikoista sinipunaisia pieniä sormia ja suita. Suuren suurta riemua, kun Venlan keväällä päiväkodissa itse kylvämä ja yhdessä maahan istutettu auringonkukka teki suuren ja kauniin kukan. Lempivärisen, totesi pääpuutarhuri.





 Isännän saavuttua iltaisin työmaalta kotiin, olemme ottaneet läpystä vaihdon. Olen koittanut kerätä varastot pullolleen teeaineksia ja mausteyrttejä. Satoa on tullut yli omien tarpeiden, joten luultavasti valmistan yrttösistä myös myyntiin jonkinlaisen pienen erän.

Villiyrteistä on kerättäväksi löytynyt vielä ainakin nokkosensiemeniä ja teeaineksiksi fermentoinnin kautta päätyvää maitohorsman ja vadelman lehteä. Vuohenputkeakin voi kerätä vielä oikein hyvin mausteeksi kuivattavaksi, ja siankärsämön lehdistä saa mukavan tujauksen syksyn sieniruokiin. Sikäli mikäli sienisatoa tänä vuonna tulee, sillä eilen saimme ensimmäisen vesisateen puoleentoista kuukauteen ja metsänpohja on ollut kovaa ja kuivaa koppuraa. Nyt siis sietäisi ripsiä vettä ihan urakalla, sillä mustatorvisienihammastani kolottaa jo kovasti.

Yrttien fermentointiin on varmasti yhtä monta tapaa kuin tekijääkin. Itse hiostan teeyrttini villivihanneskurssilla oppimallani konstilla:


Perkaa ensin lehdet erilleen kaikesta kasvimatskusta.
Pakkaa sitten lehdet minigrip-pusseihin. Purista pussista turha ilma pois.
Kauli, ryttää, rutistele, mitä vain keksit. 

Tässä vaiheessa saa käyttää voimaa ja väkivaltaa, pointti on, että pussissa olevien kasvien rakenne rikkoutuu oikein kunnolla ja lehtien mehut irtoavat. Itse olen havainnut ihan ylivoimaiseksi laitteeksi voimapyörän, jolla rullailen menemään kasvipussien päällä. Keskivartalotreeni tulee kaupan päälle.

Kun kasvimassa on sopivasti mehustunut, pussukat viedään muutamaksi tunniksi lämpimään paikkaan. Esimerkiksi saunan jälkilämpö toimii hyvin, tai vaikka auton hattuhylly lämpimänä ja paisteisena päivänä.

Hiostetut kasvit ovat äkäisiä homehtumaan, joten nopea kuivatus on tärkeää. Itse tuikkaan kasvit ehdottoman puhtain käsin kasvikuivuriin kuivamaan noin 35 asteeseen.

Onnistuessaan hiostaminen tuo kasveista aromit ihan uudella tavalla esiin. Hiostukseen sopivat juurikin muun muassa maitohorsma ja vadelma, mutta myös esimerkiksi mansikan lehdet tai hieman aiemmin kesällä mesiangervo.


Fermentointi pidentää monen jo muuten tässä vaiheessa vuotta parhaat päivänsä nähneen villiyrtin satokautta, joten ei muuta kuin kokeilemaan! Ainakin omalla kohdallani sen onnistuminen vaati alkuun pientä opettelua, mutta palkitsee kyllä, kunhan homman jujun hoksaa.








Eläimet alkavat palailla yksi toisensa perään kesälaitumiltaan takaisin arkeen. Talven heinävarastojen täydennys on jälleen alkanut. Tallissa ja pihatossa on tehty syyssiivousta. Puskien ja pensaiden kätköistä alkaa marjoja kerätessä löytyä valtaisia munarykelmiä, kun kanat ovat perustaneet omia salapesiään sinne tänne läpi kesän. Ja me tollot olemme taas kerran ihmetelleet, että missä vika, kun kanat eivät oikein ota muniakseen.

Eläinten pito ja se, mitä sorttimenttia eläimiä nurkissa on jotenkin päin järkevää elättää, on meillä jatkuvan pohdinnan alla. Vaikkei farmimme mikään tuotantotila olekaan, pyrimme keksimään eläintenpidonkin osalta sellaisia ratkaisuja, että niissä olisi jokin funktio omavaraisuuden kasvattamisen näkövinkkelistä. Samalla haaveilen, että pystyisin ehkä tulevaisuudessa ymppäämään oman tilan tuotteita myös pienen yritykseni valikoimiin. Meille sopivien kuvioiden kehittely eläinten osalta onkin vähän sellaista jatkuvaa hapuilua, ja monesti vasta käytännössä kokeilemalla selviää, pelittääkö homma juuri meidän tarpeidemme, aikamme ja elämäntilanteemme puitteissa niin kuin olemme toivoneet.

Lampaita meillä on ollut nyt aika tarkalleen neljä vuotta, ja puolitoista vuotta sitten laajensimme villavahvuuttamme myös angorakanien osalta. Villa on vienyt mennessään, ja tänä kesänä päätin, että siihen haluan jatkossakin panostaa. Muutama viikko sitten kävin noutamassa minua kaniasioissa korvaamattomasti mentoroineelta Kumpulan kanitilalta luovutusikäisen mustan angoranaaraan. Ilmassa on sellaiset merkit, että meikämuskotista on hyvää vauhtia kehkeytymässä sellainen hullu kanimuija.






Tällä viikolla jatkamme varautumista syksyn saapumiseen, samalla kun yritämme asennoida lomapäät taas uudenlaiseen arjen rytmiin. Yläkerran remontissakin varmasti tapahtuu, siellä Antti on nyt koittanut huhkia urakalla aina kynnelle kyetessään. Siitä muuten riittäisi taas paljon tupajuminpölyn huuruista kerrottavaa, mutta palaan asiaan toisella kertaa (käytin kamerani viimeisetkin akun rippeet näihin kuviin eikä toissa viikolla tilattu laturi ole edelleenkään vielä saapunut helkutti soikoon).


Hyvää alkavaa viikkoa!