Mielestäni puutarhakasvi on parhaimmillaan, kun se toimii ilona sekä silmälle ja pölyttäjille, että hyötykasvina. Huimasti lisäpisteitä ropisee myös monivuotisuudesta tai itsekylväytyvyydestä. Noita seikkoja silmällä pitäen olen tehnyt kasvivalintoja takapihamme kukkapenkkeihin. Heinäkuussa alkaa paras sesonki kukkien keruuseen niin luonnossa kuin puutarhassa.

Minussa on aina ollut hiukan puskanoidan vikaa ja kasvien erilaiset vaikutukset niin terveys- kuin muussakin mielessä kiinnostavat. Meillä heinäkuiset kukkijat päätyvätkin pääasiassa kotilääkekaapin täytteeksi kuivurin kautta. Mitään oikeita lääkärin määräämiä lääkityksiä emme rohtokasveilla tietenkään korvaa, mutta arkisiin pikkuvaivoihin aina vatsanväänteistä flunssaoireisiin luonnon omat tropit kiilaavat mennen tullen ohi kaikenmaailman pillerien napsimisesta.

Luonnonrohtojen kanssa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että lempeimmissäkin kasveissa on paljon ytyä. Yrttien käytössä pätee sama sääntö kuin sienissä: kerää ja käytä vain sellaisia kasveja, jotka varmuudella tunnistat ja jotka tiedät turvallisiksi. Sinällään mieto ja harmitonkin yrttikasvi saattaa aiheuttaa ei-toivottuja yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Maalaisjärjen käyttö auttaa tässä(kin) asiassa jo pitkälle!

Mutta siinä päivän saarna. Nyt aiheeseen.


Vanha kansa tunsi päivänkakkaran muun muassa virtsaneritystä lisäävänä rohtona. Sitä on käytetty veteen tai maitoon keitettynä myös vatsakouristuksiin.


Oma puutarhamme on vielä alkutekijöissään, mutta kuten aina kaikesta, myös siitä minulla on jo vaikka mitä visioita. Ihailen cottage garden -tyylisiä puutarhoja ja jotain sen tyyppistä toivoisin vielä jonain päivänä meidänkin pihaltamme löytyvän. Vajaan puolen hehtaarin maatilkullamme (josta eläimille on varattu iso siivu) on kuitenkin rajallisesti tilaa rehevän kukkatarhan perustamiselle, mikäli siinä sivussa haluaa kasvattaa omavaraisuusastettaan. Siksikin siis aina parempi, jos rönsyilevältä ja kukkivalta takapihalta saa kerättyä täytettä teekuppiin ja kotiapteekkikaappiin.

Runsaana rehottavat mausteyrttipensaat olisivat mitä ihanin ratkaisu, mutta ilmasto täällä perä-Pohjolassa luo tiettyjä rajoitteita. Olen katsellut säälivästi omaa nipin napin puoleen sääreen yltävää laventelipuskaani, sitä ainoaa, joka ihmeen kaupalla onnistui sinnittelemään talven yli tähän kesään.

Vaan onneksi ei ole Luontoäiti meitä pohjoisenkaan kotitarvepuutarhureita unohtanut.


Maurinmalvaa ja siankärsämöä



Yllättävän monilla vanhojen talojen ja tönöjen pihoista löytyvillä vanhoilla puutarhakukilla on rohdosvaikutuksia, joita on ennen vanhaan osattu myös monipuolisesti hyödyntää. Esimerkiksi Yrttitarha.fi on hyvä perustietopankki, jonka haulla (joko kasvin tai oireen mukaan etsiessä) löytyy tietoa kasvien ravinto- ja lääkekäytöstä, kuin myös infoa kasvien käytöstä kansanperinteessä. Itse vierailen Yrttitarhassa tämän tästä, kun tunnen tarvetta tarkistaa hätsynpikaa jotain. Sivustolta löytyy lisäksi muun muassa hyviä ohjeita kasveista tehtävien tinktuuroiden, hauteiden, voiteiden ja muiden troppien tekoon.

Parhaan rohdoskukkasesonkin ollessa juuri nyt, ajattelin jakaa muutamia suosikkejani, joita olen hiljakkoin kerännyt ja kuivannut omaan kotiapteekkiimme:


Malvat - erilaisia malvoja on kokemukseni mukaan helppo kasvattaa itse siemenestä. Kylvin pihaamme viime keväänä myskimalvaa ja maurinmalvaa ja tänä kesänä lisäsin sitä syksyllä kerätyistä siemenistä. Malvan kukinnoista saa kuivattuna limaa irrottavaa teetä, ja se toimii hyvin myös hengitystieinfektioihin ja limakalvojen tulehduksiin. Erityisen kiva puutarhakasvi malva on siksi, että sen kukinta-aika eli satokausi on pitkä ja runsas. Viime syksynä maurinmalvat kukkivat meillä vielä ensimmäisten yöpakkastenkin aikaan.


Siankärsämö - siankärsämöä kasvaa tontillamme runsaasti luonnonvaraisena. Olen antanut sen lyöttäytyä rauhassa kukkapenkkieni kupeeseen. Siitä satoa on helppo kerätä kevään nuorina lehtiversoina ja näin myöhemmin kukintoina. Siankärsämö on luonnon monitoimikasvi: se tuhoaa tehokkaasti bakteereita, sieniä ja viruksia niin ulkoisessa kuin sisäisessä käytössä. Se lievittää kipuja ja kouristuksia, puhdistaa verta ja tyrehdyttää verenvuotoa. Nyt myös lehtiä kannattaa kerätä ja kuivattaa, mausteena se on nimittäin omiaan muun muassa pian ajankohtaisissa sieniruuissa!


Siankärsämö



Kamomillasaunio - tämä monille tuttu teeyrtti ei ole ehkä puutarhan korein kukkija, mutta monikäyttöisyydessään lempeä ja mieto kamomilla päihittää monet muut. Olen hoitanut kamomillahauteilla ja -huuhteilla monen monituiset ihmisten ja eläinten silmätulehdukset, ihovauriot ja vauvojen vaippaihottumat. Sisäisesti käytettynä se lievittää ja rauhoittaa vatsakipuja ja suolisto-oireita. Kamomillan vaikutus on myös tyynnyttävä ja unentuloa edistävä. Itse olen löytänyt suuren avun nukahtamisvaikeuksiin ja rauhattomiin öihin otettuani tavaksi juoda oikein kunnon kupposen kamomillateetä ennen mönkimistä vällyjen väliin. Kamomillasta voi myös hyödyntää kaikkia maanpäällisiä osia, mutta kukinnot vaikuttavat voimakkaimmin.


Kehäkukka - nämä keltaisen ja oranssin sävyissä kukkivat pienet auringot ovat suosikkilistani kärkipäädyssä monestakin syystä. Kehäkukka on ihonhoitokasvina ihan ylivertainen: se puree bakteereihin ja tuo helpotusta haavoista hyönteisten pistoihin ja palovammoista ihottumiin. Sisäisesti käytettynä kehäkukasta voi löytää helpotusta muun muassa kenkkuilevan suoliston tasapainottamiseen. Kehäkukka on niin ikään satoisa ja pitkälle syksyyn kukkiva kasvi, joka kylväytyy helposti itsekseen ja josta on helppo kerätä siemeniä talteen.


Kehäkukkia ja kamomillaa



Tulevan kesän rohtokukkakylvöksiä voi hyvinkin ryhtyä jo nyt pohtimaan. Monet kukat varistelevat siemenensä maahan näin syksyllä kukinnan loputtua. Syyskylvöissä siemenet saavat maassa myös luontaisen kylmäkäsittelyn.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan esimerkiksi Maatiainen ry:n kattavaan valikoimaan. Heidän siemenluettelostaan löytyy paljon kestäviä kukkijoita, joilla on myös rohtokäytössä pitkät perinteet.