Kun muutimme töllille reilu pari vuotta sitten, oli haitallinen vieraslaji, jättipalsami, valloittanut suuren osan pihastamme. Jättipalsami on siitä viheliäinen seuralainen, että se on tuskallisen tehokas lisääntymään, ei ole nökönuuka kasvupaikkansa suhteen, valtaa muiden kasvien elintilan ja kilpailee voittaisasti pölyttäjistä muiden kukkien kanssa.
Aloitin systemaattisen työn sen hävittämiseksi niittämällä ja kitkemällä. Jos jotain positiivista tuosta joutomaiden valloittajasta voi sanoa, niin sen, että se on vain yksivuotinen ja hauraat juuret kiinnittyvät vain kevyesti maan pintaan.
Viime kesän loppuraskauden hormonihuuruissa jättipalsamin nyhtäminen oli hyvä konsti purkaa turhautumista yön valoisina tunteina, kun Nukku-Matti päätti ottaa minusta lomaa. Kitkin yöt läpeensä niin, että mokoman kasvin olisi voinut kuvitella olevan tukalan olotilani alkulähde.
Siinäpä muuten ilmainen vinkki: kun joku oikein kovasti vatuttaa, kitke vieraslajeja. Kiukku on oikein suunnattuna tehokas voimavara, ja näin kunnon kyrsiintymisellä saa ainakin jotain konkreettista hyvää aikaan.
Kyselin viime alkukesästä vinkkejä jättipalsamin toimiviin hävitystapoihin, ja sainkin monia hyviä vinkkejä. Suositeltu tapa kitkentäjätteen hävittämiselle oli polttaminen, mutta äärimmäisen kuivan kesän vuoksi polttorovion sytyttäminen ei tullut kyseeseen. Myös hautaamista syvälle maahan käytetään, mutta kuinka käy, jos joku joskus keksii alkaa kääntää maata ja nostaa syvällä olevat siemenet takaisin pintaan?
Permakulttuurin perusperiaatteisiin kuuluu ajatus, että jokainen ongelma sisältää myös ratkaisun siemenen. Jouduimme hakemaan osan lampaistamme pois laitumelta keskellä kesää erään sattumussarjan seurauksena. Lampaiden lyhyeksi jäänyt laidunkesä harmitti etenkin lampaiden vuoksi, mutta myös siksi, että ostoheinäkaudesta tulisi tavattoman pitkä.
Ryhdyin niittämään jättipalsamiviidakkoa viikatteella ja lampaat hoitelivat niittojätteen. Kanat alkoivat kuhista ihmetyksekseni lammasaitauksessa aina ruokinta-aikaan. Meni hetki hoksata, että nehän kärkkyivät jättipalsamien siemenkotia!
Toinen permakulttuurin olennainen perusperiaate on olemassa olevien resurssien mahdollisimman laajamittainen hyödyntäminen. Lampaiden ja kanojen kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei niitä valjasteta pelkästään vain munien- tai villantuotantoon, vaan niiden luontaisista taipumuksista otetaan mahdollisimman monipuolisesti hyöty irti. Tapauksessa Jättipalsami niillä oli tärkeä rooli kasvijätteen hävittämisessä. Myös palsamin mokomat päätyivät hyötykäyttöön eläinten ravinnoksi. Siitä saimme edelleen lantaa, jonka avulla taas parannamme maata ja tuotamme ruokaa ihmisille ja eläimille. Bä-däm, homma kiertää. Kuten pikkuveljeni tapaa usein todeta, elämä kulkee sykleissä.
Kuvat entisestä jättipalsamipellosta on otettu eilen. Vanhalla vieraslajitantereella kukkivat nyt puna-ailakit, koiranputket, harakankellot, kurjenpolvet, leinikit ja jopa pikkuiset lemmikit. Jättipalsamin kimpussa riittää hommaa vielä moniksi vuosiksi, jottei jopa seitsemän metrin päähän siemeniään sinkoileva kiusankappale pääse valloittamaan lupaavasti kukkivaa joutomaata takaisin. Pidän silmiä hivelevää näkyä kuitenkin jo erävoittona.
Pölyttäjätkin tuntuvat viihtyvän luonnontilaisessa joutomaapuutarhassamme. Puutarhuroinnin filosofiaani kuuluu, että mahdollisimman laaja osa tontistamme saa säilyä luonnontilaisena täällä viimeisen päälle trimmattujen kesämökkipihojen keskellä.
Joskus, ihmisten toiminnan vuoksi, luonnontilaisuus ja monimuotoisuuden ylläpitokin vaatii kuitenkin hitusen verran apua.
Helpoin konsti osallistua talkoisiin vieraslajien hävittämiseksi on poimia kukkakimppu. Pienen pieni farmi -blogi haastoi kaikki mukaan lupiinihaasteeseen. Haasteen ideana on poimia mahdollisimman iso kimppu lupiineja iloksi omaan maljakkoon tai vaikka kylään viemisiksi. Ennen siementen kehittymistä luonnosta pois kuleksimasta kerätty komealupiinin kukka ei pääse levittämään siemeniään luontoon, joten kukkakimppuja poimimalla voi estää merkityksellisesti kasvin leviämistä.
Itse aion osallistua lupiinihaasteeseen aloittamalla keruun naapurimökkimme tien pientareelta. Jättipalsamista tiluksillamme aletaan pikkuhiljaa päästä eroon, joten lupiineja tänne ei enää todellakaan kaivata! Monet vielä puolustavat lupiineja pientareiden kaunistuksena, mutta ainakin omaan silmääni hentoisten, pohjoisten kukkalajien verhoamat niityt ja pientareet ovat monin verroin kauniimpaa katsottavaa.
Leppoisan kesäistä viikonloppua!
Hehe, toinen hyvä keino purkaa kiukkua on halonhakkuu.. 😅 Viime talvena tuli muutama kerta maha paksuna mentyä puuliiteriin pilkkomaan puita, kun uhmaikäinen kävi liikaa hermoille.. 😂
VastaaPoistaTotta turiset, halonhakkuu on toinen hyvä konsti päästellä höyryjä :D
PoistaJuu on hyvä olla rakentavia tapoja purkaa kiukkua. Itse äkkipikaisena ihmisenä en yleensä ehdi keksiä mitään tuollaista, vaan meuhkaan vaan kaikkien 'iloksi', kunnes lepyn. Mikä tapahtuu aika nopeasti, sillä en ole myöskään pitkävihainen.
VastaaPoistaOlen tuntenut tuon jättipalsamin tähän asti vain nimellä joka-paikan-höylä, enkä edes tiennyt sen olevan vieraslaji. Kiva kun oppii aina uutta! Meidän mökin pihalla sitä ei ole näkynyt, mutta lupiineja kyllä, ja niitä katkon aina kun ehdin. Minusta sellainen puolivilli maisema omalla pihalla on toimivin ja miellyttää omaa silmääni eniten. Pionit olivat tehneet kokonaista viisi nuppua tänä vuonna viime vuoden kahden sijaan ja olen onnesta ihan sekaisin. Niissä kiipeilee tosin muurahaisia ja googletin sitä sitten. Kuulemma mettä hakevat. :) Yksi neuvo olikin, että ei niitä ihan 'pakko' ole tämän takia myrkyttää. Hiukan hassulta tuntui, kun itse laitoin juuri kääntämäni kivenkin takaisin, kun alta paljastui muurahaisten touhuja.
Kaunista kesää!
Minullakin meni vanhan kotimme ympäristössä pitkä tovi ennen kuin hoksasin, että kyse on haitallisesta vieraslajista. Lapsena poksuttelimme siemeniä erään ojan pientareella innoissamme. Lupiini on vielä siinä mielessä jättipalsamiakin kinkkisempi, että niiden kukkia eivät pölyttäjätkään voi käyttää ravintonaan. Juuri eilen koiralenkillä kiskoin lupiineja maasta kun huomasin, että ne penteleet ovat levittäytyneet naapurin puolelta jo huiman matkan ihan tonttimme rajalle asti.
PoistaMinustakin on ihanaa, kun puutarha rönsyilee ja siellä on luonnolle tilaa. Tuo muurahaishomma on hyvä esimerkki ihmisten vimmasta laittaa luonto "ruotuun", kun kaikin puolin harmitontakin elämää herkästi myrkytetään. Harva varmasti tulee ajatelleeksi, että noilla puutarhamyrkyillä on perhosvaikutus. Ihan kirjaimellisesti :D
Jättipalsami on kyllä melko kaamea leviämään. Ei se sitten lisää leviä lampaiden ja kanojen ulosteen mukana? Lapsuudessani muistan miten pappani luona ulkorakennuksen edessä kasvoi tuota jättipalsamia, eihän se siitä mihinkään levinnyt kun pihalla kokoajan kuljettiin. Puutarhassa kasvoi muutama lupiini, eikä sekään karannut, koska puutarhasta huolehdittiin. Ei puhuttu ongelmista silloin. Kun sitten papasta aika jätti, paikka myytiin, rakennukset hajotettiin ja tilalle tuli parkkipaikka läheiselle yritykselle. Samalla lähti ne lupiinit ja palsamit leviämään. Firma on ajat sitten lopettanut, mutta nuo kukat vaan jatkavat leviämistään. Ihan tekee pahaa katsella, kun ohi ajaa.
VastaaPoistaEivät ole siemenet näillä näkymin ainakaan eläinten ulosteiden mukana levinneet :) Taitavat lampaiden pötsit ja kanojen kivipiirat tehdä kasveista sen verran perusteellisesti selvää.
PoistaToivottavasti tuolla mainitsemallasi tontillakin nyt vieraslajien hävitysmääräyksen myötä aletaan toimia, jotta saavat jättipalsamit ja lupiinit taltutettua :) Eri asia sitten, riittääkö kaikilla siihen jaksamista ja mielenkiintoa.
Kaunis kukkaniitty! Tuo on minusta suomalaista luontoa kauneimmillaan. Itsekin olen tapellut jättipalsamin kanssa koko sen ajan kun täällä olemme asuneet, eli nyt on neljäs kesä menossa. Ensimmäisenä vuonna ei muuta harvan metsän pohjalla juuri kasvanutkaan kuin jättipalsamia ja meni monta päivää saada edes muutaman metrin levyinen suikale tontin rajojen ympäriltä kitkettyä (kunnan metsiköstä siis kitkin niitä). Viime vuonna sain parissa tunnissa käytyä läpi todella laajan alueen ja alkuperäinen kasvillisuus oli alkanut palata takaisin aiempina vuosina kitketyille alueille. Yksittäisiä palsamintaimia olen jo tontin rajan tietämiltä löytänyt ja nyppinyt, mutta pitää tehdä kunnon kierros taas kunhan sää vähän viilenee inhimillisemmäksi ryteikössä rämpimiseen. Tuskin enää montaa kasvia löytyykään, kun olen joka vuosi kitkenyt kaikki löytämäni yksilöt.
VastaaPoistaTuosta kitkentäjätteen hävityksestä minulla on sellainen kokemus, että jos kuivalla kelillä ja ennen kukintaa kitkee, niin palsamit voi suunnilleen jättää siihen mistä ne on kitkenyt. Ne nuutuvat todella nopeasti eivätkä muutaman poutapäivän jälkeen varmasti edes pysty enää juurtumaan, vaikka saisivat siihen optimaaliset olosuhteet. Huomasin sen, kun ensimmäisenä vuonna keräsin kitkentäjätteitä kottikärrykaupalla perunarivien väleihin katteeksi. Kukkivien kasvien käsittelyssä pitää olla tarkempi, ettei tule tehneeksi turhaa työtä. Teillä kanat ja lampaat varmasti nauttivat uudenlaisesta herkusta, joten eivät palsamit hukkaan menneet :) Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!
Monetkaan suomalaisista luonnonkukista eivät turhalla mahtipontisuudella koreile, omakin silmäni lepää niiden ilmavuudessa ja vaatimattomassa kauneudessa :)
PoistaKiitos tuosta kuivan kelin vinkistä! Nyt kun lampaat ovat kesälaitumilla ja syöjiä vähemmän, täytyykin ajoittaa jättipalsamin viikateurakka siten, että sääennuste lupailee kuivaa. Ei ole sitten niin nöpönnuukaa sen poissiivouksen kanssa :)
Tätä oli tosi mukava lukea! Hienoa, että työ on tuottanut tulosta. Lupiinikimppuja olen itsekin ryhtynyt keräilemään tienvarsilta.
VastaaPoistaKiva jos tykkäsit! :) Lupiinista ennakoinkin seuraavaa työmaata, mokoma on salakavalasti levittäytynyt jo todella lähelle tonttimme rajaa naapurimökin puolelta. Niistä saa kyllä nättejä kukkakimppuja vaikka juhannuspöytään.
PoistaHyvää toimintaa! Meillä on täällä syksyllä edessä kurtturuusun hävittäminen taloyhtiön alueelta.
VastaaPoistaMinä nyhdin käsin ja juurineen jättipalsamit jätesäkkeihin toissa kesänä. Olivat auringossa suljetuissa säkeissä tähän kevääseen kunnes säkit aukaisin ja kasvit olivat muuttuneet mullaksi kahdessa vuodessa. Hautasin syvälle maahan jäljellä olevan kuten olin jostain ohjeeksi saanut. Eivät ole sen jälkeen uudestaan kasvaneet samoille paikoille paria yksilöä lukuunottamatta ja jos jonkun näenkin, nyhdän sen heti pois.
VastaaPoistaLupiini on toinen juttu, sitä on tontin reunamat täynnä koska vierestä menee junarata. Junan tuomia kasveja löytyy tontilta muitakin ja tuntuu että on hyödytöntä taistella tuulimyllyjä vastaan. Pidän oman "pellon" reunalla lupiinin kurissa jottei se leviä ja muuten ihastelen niiden kauneutta. Ymmärrän huolen vieraslajeista ja omien kasviemme häviämisestä mutta joskus menee mielestäni vähän överiksi ja hysteeriseksi tämä touhu.
Jätesäkkeihin maatumaan jättämisen olenkin kuullut hyväksi konstiksi noita hävittää :) Meilläkin lupiini uhkaa levitä naapuripuolelta ja naapurista en tietenkään voi mennä lupiinia kitkemään, joten samalla meiningillä mennään sen kanssa, että parhaani mukaan yritän estää sitä tähän meidän puolelle leviämästä. Se on tietysti loputon työmaa niin kauan kuin naapuritontilla lupiini saa rehottaa, mutta sen suurempaa stressiä en ole asiasta ottanut - aina vaan kun jostain uusi verso vastaan tulee, niin nykäisen pois :)
PoistaHysteria ylipätään minkään asian suhteen on harvoin kovin järkevä suhtautumistapa... Nyt kun tämä vieraslajien hävitysvelvollisuus tuli niin tuntuu, että mediakin sillä oikein mässäilee ja suitsuttaa asiaa. Luulen että hysterisoinnista voi iskeä ihmisille jopa ei-toivottu vastareaktio kaikkeen hössötykseen. Maalaisjärki olisi hyvä pitää aina mukana :)