Yhteistyössä: Hortoilu.fi


Pian alkaa taas villivihanneskausi, ja hortoilukuume alkaa nousta. Takatalvi peitti lupaavasti alkaneen kevään hetkellisesti alleen. Se ei kuitenkaan saanut lannistettua sitä toiveikasta vipinää, joka mielessäni herää aina, kun huomaan auringonpaisteen sulattaneen jälleen uuden, lumettoman laikun komeilemaan keskelle valkoista maisemaa.

Parhailla keruupaikoillani ei näy vielä merkkiäkään ensimmäisten villiversojen ilmestymisestä. Onneksi kevään ensimaistiaisia hortoiluun voi etsiä myös omalta takapihalta!

Olemme viettäneet esikoisen kanssa pitkät tovit kirjaimellisesti nenät maassa tutkien, että joko vihertää. Minulla on vahva aavistus siitä, että saan kolmevuotiaastamme vielä mainion hortoilukaverin. Eilen saatuamme eläinten hoitokierroksen päätökseen lapsi kysyi: "äitiii, joko me voidaan mennä keräämään niitä yyttejä?"

Löytöretkellämme bongasimme ensimmäiset vauvanokkoset, jotka uskaliaina uhmasivat pakkaslukemiin putoavia yölämpötiloja. Kohopenkin reunalla maasta pilkotti muutama sulkamainen, heleän vihreä siankärsämön verso. Onnistuimme löytämään myös vuohenputken, joka vielä odotteli kavereitaan ylhäisessä yksinäisyydessään.

Vielä emme päässeet keruuhommiin, mutta tuumasin muksulle, että pian se alkaa!





Villiyrtit ja -vihannekset ovat meille todella tärkeässä roolissa omavaraisemman elämän tavoittelussa. Kesäaikaan syömme hortaherkkuja jossain muodossa lähes jokaisella aterialla. Talvikaudelle olen säilönyt villiruokaa pakastamalla ja kuivattamalla.

Muutettuamme tänne Teiskoon reilu kaksi vuotta sitten syttyi minulle kipinä ryhtyä muovailemaan elämääni juurta jaksaen omannäköisekseni. Ryhdyin pohtimaan, olisiko täällä meidän mikrofarmillamme, omassa onnenpaikassani, mahdollisuutta rakentaa jotakin minulle kokonaisvaltaisesti merkityksellistä. Luonnonläheinen elämäntapa, metsän antimien hyödyntäminen ja eläimet ovat tuoneet elämääni merkitystä ja iloa lapsuudesta saakka. En koskaan päässyt selville siitä, mitä haluan tehdä "isona". Voisiko noissa rakastamissani asioissa olla potentiaalia kehittää itselleni myös työ?





Universumi otti tuolloin selkeästi kopin pohdinnoistani, sillä satuin puolivahingossa törmäämään Hortoilu.fi -sivuston ilmoitukseen alkavasta Lisäansioita villivihanneksista -koulutuksesta. Alkuun hieman arkailin osallistumista, eihän minulla vielä ollut yritystä tai edes sen tarkempaa hahmotelmaa koko asiasta! Laitoin kuitenkin varovaisen tiedusteluviestin Hortoilu.fi:n puuhamiehelle Jouko Kivimetsälle, joka veti kurssia yhdessä vaimonsa Raijan kanssa. Jouko sai minut vakuutettua nopeasti siitä, että kurssi olisi minulle täydellinen, ja että vaikkei minulla vielä selkeitä suunnitelmia yritykseni perustamiseksi ollutkaan, tarjoaisi koulutus varmasti paljon tietotaitoa ja inspiraatiota, jonka pohjalta lähteä kehittelemään ideoita eteenpäin.

No, kannatti todellakin lähteä mukaan. Koulutus tarjosi kunnolla potkua haaveilleni oman, pienen yrityksen perustamiseen, ja lisäksi valtavan määrän hyötytietoa omaehtoiseen villikasvien hyödyntämiseen. Tuon koulutuksen jälkeisiä mietteitäni voit käydä lukemassa täältä.

Kevättalvella ihanat Kivimetsät ottivat minuun jälleen yhteyttä. Kun kuulin heidän järjestävän uuden, verkkovalmennuksena tapahtuvan Vaurastu villivihanneksilla -tuotekehityskoulutuksen, ilmoitin siltä istumalta, että mukana ollaan! Ajoitus ei olisi voinut osua parempaan saumaan, sillä tänä kesänä minun olisi määrä käynnistää toiminta Villifarmi-yritykseni parissa. Kaikki tieto, verkostoituminen ja ammatti-ihmisten asiantuntemus niin tuotekehityksen, pakkauksen, markkinoinnin kuin säädöstenkin osalta tulee todella tarpeeseen. Sellaisella työkalupakilla pystyn varmistamaan heti alusta alkaen, että voin tarjota myös tuleville asiakkailleni taiten artesaanityönä valmistettua priimaa, joka tekee kunniaa myös ainutlaatuisen upeille raaka-aineille.





Verkkovalmennusta on takana nyt kuukauden verran. Olen todella positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka selkeäkulkuinen ja helppokäyttöinen kurssin alusta on. Itseni tuntien olin tästä alkuun huolissani, sillä olen jättänyt joitakin verkko-oppimisympäristössä suoritettavia kursseja jopa kesken sen vuoksi, että pinnani on palanut sekavissa kurssialustoissa söhläämiseen. Vaurastu villivihanneksilla etenee aihekohtaisesti moduuleittain, ja jokainen tehtävä materiaaleineen aukeaa selkeästi omalle sivulleen vastauskenttineen. Info uusista tehtävistä ja ohjaajien palaute tulevat kaikki selkeästi ilmoitettuna sähköpostiin, eikä minun tarvitse surffata sadassa eri linkissä ja sähköpostilistassa metsästämässä tietoa siitä, mitä aukeaa minnekin ja koska.

Tähän mennessä saamamme tehtävät ovat olleet käytännönläheisiä ja havainnollistavia. Aiheiden johdannot ja tehtävien pohjustukset tulevat useimmiten katsottaviksi videoina. Näissä klipeissä tykkään erityisesti siitä, etteivät Raija ja Jouko vain latele tehtävänantoa, vaan myös omaan innostavaan tyyliinsä heittelevät ideoita ja herättelevät ajatuksia. Siitä on todella iso apu, etenkin sellaisina hetkinä, kun jossain vaipanvaihdon, kurahousupyykin ja eläinten iltaruokinnan lomassa päätän ihan vaan nopsaan tehdä pari kurssitehtävää alta pois ja aivot jässähtävät solmuun, kun tehtävän otsikko kysyy tarinaa tuotteesi takana. Ai että minkä tuotteen?! Kuka mä olinkaan ja mitä olin tekemässä ja juu rakas, pelataan muistipeliä ihan kohta... Mitenkäs tuota tiskiä onkaan kertynyt taas noin paljon? 

 Eli jep. Varsinkin niinä hetkinä, kun ainoa koko päivänä mielessäni käynyt villivihannestuote on se, jonka juuri pesin pois vauvan vaipasta, auttavat idearikkaat videoklipit tarttumaan taas kiinni langan päästä.

Raija ja Jouko ovat älyttömän ihania valmentajia siksikin, etteivät he saa hepulia hulluimmistakaan ideoista. He osaavat tarttua asioihin huumorilla ja ohjaavat asiantuntemuksellaan luovimmistakin aivoituksista ihan kehityskelpoisia ideoita. Ennen valmennuksen alkamista olen keskustellut Joukon kanssa suunnitelmistani ja saanut häneltä myös suoraa ja rehellistä palautetta siitä, mikä toimii ja mikä ei. Taito antaa suoraa palautetta rakentavasti on äärettömän tärkeää, sillä omille ideoilleen ja niiden epäkohdille voi toisinaan sokeutua. Rakentava palaute ja uudenlainen näkökulma saavat omia ajatusjumeja aukeamaan ja auttavat kehittymään.




Nyt kun kurssi on päässyt vauhtiin ja minä sen mukana, ajattelin kirjoittaa eräänlaista oppimispäiväkirjaa tänne blogiin kuukausittain sen etenemisestä. On melkoisen hauskaa päästä vihdoin käärimään hihat ja päästä toteuttamaan ja kehittämään päässä pyöriteltyjä visioita ihan käytännössä.


Oletteko te muut hurahtaneet villivihanneksiin? Oletteko käyneet aiheesta jotain kursseja tai koulutuksia? Olisi kiva kuulla kokemuksianne ja ajatuksianne aiheesta!


Pian näitä taas saa!