Yhteistyössä: Hortoilu.fi
Pian alkaa taas villivihanneskausi, ja hortoilukuume alkaa nousta. Takatalvi peitti lupaavasti alkaneen kevään hetkellisesti alleen. Se ei kuitenkaan saanut lannistettua sitä toiveikasta vipinää, joka mielessäni herää aina, kun huomaan auringonpaisteen sulattaneen jälleen uuden, lumettoman laikun komeilemaan keskelle valkoista maisemaa.
Parhailla keruupaikoillani ei näy vielä merkkiäkään ensimmäisten villiversojen ilmestymisestä. Onneksi kevään ensimaistiaisia hortoiluun voi etsiä myös omalta takapihalta!
Olemme viettäneet esikoisen kanssa pitkät tovit kirjaimellisesti nenät maassa tutkien, että joko vihertää. Minulla on vahva aavistus siitä, että saan kolmevuotiaastamme vielä mainion hortoilukaverin. Eilen saatuamme eläinten hoitokierroksen päätökseen lapsi kysyi: "äitiii, joko me voidaan mennä keräämään niitä yyttejä?"
Löytöretkellämme bongasimme ensimmäiset vauvanokkoset, jotka uskaliaina uhmasivat pakkaslukemiin putoavia yölämpötiloja. Kohopenkin reunalla maasta pilkotti muutama sulkamainen, heleän vihreä siankärsämön verso. Onnistuimme löytämään myös vuohenputken, joka vielä odotteli kavereitaan ylhäisessä yksinäisyydessään.
Vielä emme päässeet keruuhommiin, mutta tuumasin muksulle, että pian se alkaa!
Villiyrtit ja -vihannekset ovat meille todella tärkeässä roolissa omavaraisemman elämän tavoittelussa. Kesäaikaan syömme hortaherkkuja jossain muodossa lähes jokaisella aterialla. Talvikaudelle olen säilönyt villiruokaa pakastamalla ja kuivattamalla.
Muutettuamme tänne Teiskoon reilu kaksi vuotta sitten syttyi minulle kipinä ryhtyä muovailemaan elämääni juurta jaksaen omannäköisekseni. Ryhdyin pohtimaan, olisiko täällä meidän mikrofarmillamme, omassa onnenpaikassani, mahdollisuutta rakentaa jotakin minulle kokonaisvaltaisesti merkityksellistä. Luonnonläheinen elämäntapa, metsän antimien hyödyntäminen ja eläimet ovat tuoneet elämääni merkitystä ja iloa lapsuudesta saakka. En koskaan päässyt selville siitä, mitä haluan tehdä "isona". Voisiko noissa rakastamissani asioissa olla potentiaalia kehittää itselleni myös työ?
Universumi otti tuolloin selkeästi kopin pohdinnoistani, sillä satuin puolivahingossa törmäämään Hortoilu.fi -sivuston ilmoitukseen alkavasta Lisäansioita villivihanneksista -koulutuksesta. Alkuun hieman arkailin osallistumista, eihän minulla vielä ollut yritystä tai edes sen tarkempaa hahmotelmaa koko asiasta! Laitoin kuitenkin varovaisen tiedusteluviestin Hortoilu.fi:n puuhamiehelle Jouko Kivimetsälle, joka veti kurssia yhdessä vaimonsa Raijan kanssa. Jouko sai minut vakuutettua nopeasti siitä, että kurssi olisi minulle täydellinen, ja että vaikkei minulla vielä selkeitä suunnitelmia yritykseni perustamiseksi ollutkaan, tarjoaisi koulutus varmasti paljon tietotaitoa ja inspiraatiota, jonka pohjalta lähteä kehittelemään ideoita eteenpäin.
No, kannatti todellakin lähteä mukaan. Koulutus tarjosi kunnolla potkua haaveilleni oman, pienen yrityksen perustamiseen, ja lisäksi valtavan määrän hyötytietoa omaehtoiseen villikasvien hyödyntämiseen. Tuon koulutuksen jälkeisiä mietteitäni voit käydä lukemassa täältä.
Kevättalvella ihanat Kivimetsät ottivat minuun jälleen yhteyttä. Kun kuulin heidän järjestävän uuden, verkkovalmennuksena tapahtuvan Vaurastu villivihanneksilla -tuotekehityskoulutuksen, ilmoitin siltä istumalta, että mukana ollaan! Ajoitus ei olisi voinut osua parempaan saumaan, sillä tänä kesänä minun olisi määrä käynnistää toiminta Villifarmi-yritykseni parissa. Kaikki tieto, verkostoituminen ja ammatti-ihmisten asiantuntemus niin tuotekehityksen, pakkauksen, markkinoinnin kuin säädöstenkin osalta tulee todella tarpeeseen. Sellaisella työkalupakilla pystyn varmistamaan heti alusta alkaen, että voin tarjota myös tuleville asiakkailleni taiten artesaanityönä valmistettua priimaa, joka tekee kunniaa myös ainutlaatuisen upeille raaka-aineille.
Verkkovalmennusta on takana nyt kuukauden verran. Olen todella positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka selkeäkulkuinen ja helppokäyttöinen kurssin alusta on. Itseni tuntien olin tästä alkuun huolissani, sillä olen jättänyt joitakin verkko-oppimisympäristössä suoritettavia kursseja jopa kesken sen vuoksi, että pinnani on palanut sekavissa kurssialustoissa söhläämiseen. Vaurastu villivihanneksilla etenee aihekohtaisesti moduuleittain, ja jokainen tehtävä materiaaleineen aukeaa selkeästi omalle sivulleen vastauskenttineen. Info uusista tehtävistä ja ohjaajien palaute tulevat kaikki selkeästi ilmoitettuna sähköpostiin, eikä minun tarvitse surffata sadassa eri linkissä ja sähköpostilistassa metsästämässä tietoa siitä, mitä aukeaa minnekin ja koska.
Tähän mennessä saamamme tehtävät ovat olleet käytännönläheisiä ja havainnollistavia. Aiheiden johdannot ja tehtävien pohjustukset tulevat useimmiten katsottaviksi videoina. Näissä klipeissä tykkään erityisesti siitä, etteivät Raija ja Jouko vain latele tehtävänantoa, vaan myös omaan innostavaan tyyliinsä heittelevät ideoita ja herättelevät ajatuksia. Siitä on todella iso apu, etenkin sellaisina hetkinä, kun jossain vaipanvaihdon, kurahousupyykin ja eläinten iltaruokinnan lomassa päätän ihan vaan nopsaan tehdä pari kurssitehtävää alta pois ja aivot jässähtävät solmuun, kun tehtävän otsikko kysyy tarinaa tuotteesi takana. Ai että minkä tuotteen?! Kuka mä olinkaan ja mitä olin tekemässä ja juu rakas, pelataan muistipeliä ihan kohta... Mitenkäs tuota tiskiä onkaan kertynyt taas noin paljon?
Eli jep. Varsinkin niinä hetkinä, kun ainoa koko päivänä mielessäni käynyt villivihannestuote on se, jonka juuri pesin pois vauvan vaipasta, auttavat idearikkaat videoklipit tarttumaan taas kiinni langan päästä.
Raija ja Jouko ovat älyttömän ihania valmentajia siksikin, etteivät he saa hepulia hulluimmistakaan ideoista. He osaavat tarttua asioihin huumorilla ja ohjaavat asiantuntemuksellaan luovimmistakin aivoituksista ihan kehityskelpoisia ideoita. Ennen valmennuksen alkamista olen keskustellut Joukon kanssa suunnitelmistani ja saanut häneltä myös suoraa ja rehellistä palautetta siitä, mikä toimii ja mikä ei. Taito antaa suoraa palautetta rakentavasti on äärettömän tärkeää, sillä omille ideoilleen ja niiden epäkohdille voi toisinaan sokeutua. Rakentava palaute ja uudenlainen näkökulma saavat omia ajatusjumeja aukeamaan ja auttavat kehittymään.
Nyt kun kurssi on päässyt vauhtiin ja minä sen mukana, ajattelin kirjoittaa eräänlaista oppimispäiväkirjaa tänne blogiin kuukausittain sen etenemisestä. On melkoisen hauskaa päästä vihdoin käärimään hihat ja päästä toteuttamaan ja kehittämään päässä pyöriteltyjä visioita ihan käytännössä.
Pian alkaa taas villivihanneskausi, ja hortoilukuume alkaa nousta. Takatalvi peitti lupaavasti alkaneen kevään hetkellisesti alleen. Se ei kuitenkaan saanut lannistettua sitä toiveikasta vipinää, joka mielessäni herää aina, kun huomaan auringonpaisteen sulattaneen jälleen uuden, lumettoman laikun komeilemaan keskelle valkoista maisemaa.
Parhailla keruupaikoillani ei näy vielä merkkiäkään ensimmäisten villiversojen ilmestymisestä. Onneksi kevään ensimaistiaisia hortoiluun voi etsiä myös omalta takapihalta!
Olemme viettäneet esikoisen kanssa pitkät tovit kirjaimellisesti nenät maassa tutkien, että joko vihertää. Minulla on vahva aavistus siitä, että saan kolmevuotiaastamme vielä mainion hortoilukaverin. Eilen saatuamme eläinten hoitokierroksen päätökseen lapsi kysyi: "äitiii, joko me voidaan mennä keräämään niitä yyttejä?"
Löytöretkellämme bongasimme ensimmäiset vauvanokkoset, jotka uskaliaina uhmasivat pakkaslukemiin putoavia yölämpötiloja. Kohopenkin reunalla maasta pilkotti muutama sulkamainen, heleän vihreä siankärsämön verso. Onnistuimme löytämään myös vuohenputken, joka vielä odotteli kavereitaan ylhäisessä yksinäisyydessään.
Vielä emme päässeet keruuhommiin, mutta tuumasin muksulle, että pian se alkaa!
Villiyrtit ja -vihannekset ovat meille todella tärkeässä roolissa omavaraisemman elämän tavoittelussa. Kesäaikaan syömme hortaherkkuja jossain muodossa lähes jokaisella aterialla. Talvikaudelle olen säilönyt villiruokaa pakastamalla ja kuivattamalla.
Muutettuamme tänne Teiskoon reilu kaksi vuotta sitten syttyi minulle kipinä ryhtyä muovailemaan elämääni juurta jaksaen omannäköisekseni. Ryhdyin pohtimaan, olisiko täällä meidän mikrofarmillamme, omassa onnenpaikassani, mahdollisuutta rakentaa jotakin minulle kokonaisvaltaisesti merkityksellistä. Luonnonläheinen elämäntapa, metsän antimien hyödyntäminen ja eläimet ovat tuoneet elämääni merkitystä ja iloa lapsuudesta saakka. En koskaan päässyt selville siitä, mitä haluan tehdä "isona". Voisiko noissa rakastamissani asioissa olla potentiaalia kehittää itselleni myös työ?
Universumi otti tuolloin selkeästi kopin pohdinnoistani, sillä satuin puolivahingossa törmäämään Hortoilu.fi -sivuston ilmoitukseen alkavasta Lisäansioita villivihanneksista -koulutuksesta. Alkuun hieman arkailin osallistumista, eihän minulla vielä ollut yritystä tai edes sen tarkempaa hahmotelmaa koko asiasta! Laitoin kuitenkin varovaisen tiedusteluviestin Hortoilu.fi:n puuhamiehelle Jouko Kivimetsälle, joka veti kurssia yhdessä vaimonsa Raijan kanssa. Jouko sai minut vakuutettua nopeasti siitä, että kurssi olisi minulle täydellinen, ja että vaikkei minulla vielä selkeitä suunnitelmia yritykseni perustamiseksi ollutkaan, tarjoaisi koulutus varmasti paljon tietotaitoa ja inspiraatiota, jonka pohjalta lähteä kehittelemään ideoita eteenpäin.
No, kannatti todellakin lähteä mukaan. Koulutus tarjosi kunnolla potkua haaveilleni oman, pienen yrityksen perustamiseen, ja lisäksi valtavan määrän hyötytietoa omaehtoiseen villikasvien hyödyntämiseen. Tuon koulutuksen jälkeisiä mietteitäni voit käydä lukemassa täältä.
Kevättalvella ihanat Kivimetsät ottivat minuun jälleen yhteyttä. Kun kuulin heidän järjestävän uuden, verkkovalmennuksena tapahtuvan Vaurastu villivihanneksilla -tuotekehityskoulutuksen, ilmoitin siltä istumalta, että mukana ollaan! Ajoitus ei olisi voinut osua parempaan saumaan, sillä tänä kesänä minun olisi määrä käynnistää toiminta Villifarmi-yritykseni parissa. Kaikki tieto, verkostoituminen ja ammatti-ihmisten asiantuntemus niin tuotekehityksen, pakkauksen, markkinoinnin kuin säädöstenkin osalta tulee todella tarpeeseen. Sellaisella työkalupakilla pystyn varmistamaan heti alusta alkaen, että voin tarjota myös tuleville asiakkailleni taiten artesaanityönä valmistettua priimaa, joka tekee kunniaa myös ainutlaatuisen upeille raaka-aineille.
Verkkovalmennusta on takana nyt kuukauden verran. Olen todella positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka selkeäkulkuinen ja helppokäyttöinen kurssin alusta on. Itseni tuntien olin tästä alkuun huolissani, sillä olen jättänyt joitakin verkko-oppimisympäristössä suoritettavia kursseja jopa kesken sen vuoksi, että pinnani on palanut sekavissa kurssialustoissa söhläämiseen. Vaurastu villivihanneksilla etenee aihekohtaisesti moduuleittain, ja jokainen tehtävä materiaaleineen aukeaa selkeästi omalle sivulleen vastauskenttineen. Info uusista tehtävistä ja ohjaajien palaute tulevat kaikki selkeästi ilmoitettuna sähköpostiin, eikä minun tarvitse surffata sadassa eri linkissä ja sähköpostilistassa metsästämässä tietoa siitä, mitä aukeaa minnekin ja koska.
Tähän mennessä saamamme tehtävät ovat olleet käytännönläheisiä ja havainnollistavia. Aiheiden johdannot ja tehtävien pohjustukset tulevat useimmiten katsottaviksi videoina. Näissä klipeissä tykkään erityisesti siitä, etteivät Raija ja Jouko vain latele tehtävänantoa, vaan myös omaan innostavaan tyyliinsä heittelevät ideoita ja herättelevät ajatuksia. Siitä on todella iso apu, etenkin sellaisina hetkinä, kun jossain vaipanvaihdon, kurahousupyykin ja eläinten iltaruokinnan lomassa päätän ihan vaan nopsaan tehdä pari kurssitehtävää alta pois ja aivot jässähtävät solmuun, kun tehtävän otsikko kysyy tarinaa tuotteesi takana. Ai että minkä tuotteen?! Kuka mä olinkaan ja mitä olin tekemässä ja juu rakas, pelataan muistipeliä ihan kohta... Mitenkäs tuota tiskiä onkaan kertynyt taas noin paljon?
Eli jep. Varsinkin niinä hetkinä, kun ainoa koko päivänä mielessäni käynyt villivihannestuote on se, jonka juuri pesin pois vauvan vaipasta, auttavat idearikkaat videoklipit tarttumaan taas kiinni langan päästä.
Raija ja Jouko ovat älyttömän ihania valmentajia siksikin, etteivät he saa hepulia hulluimmistakaan ideoista. He osaavat tarttua asioihin huumorilla ja ohjaavat asiantuntemuksellaan luovimmistakin aivoituksista ihan kehityskelpoisia ideoita. Ennen valmennuksen alkamista olen keskustellut Joukon kanssa suunnitelmistani ja saanut häneltä myös suoraa ja rehellistä palautetta siitä, mikä toimii ja mikä ei. Taito antaa suoraa palautetta rakentavasti on äärettömän tärkeää, sillä omille ideoilleen ja niiden epäkohdille voi toisinaan sokeutua. Rakentava palaute ja uudenlainen näkökulma saavat omia ajatusjumeja aukeamaan ja auttavat kehittymään.
Nyt kun kurssi on päässyt vauhtiin ja minä sen mukana, ajattelin kirjoittaa eräänlaista oppimispäiväkirjaa tänne blogiin kuukausittain sen etenemisestä. On melkoisen hauskaa päästä vihdoin käärimään hihat ja päästä toteuttamaan ja kehittämään päässä pyöriteltyjä visioita ihan käytännössä.
Oletteko te muut hurahtaneet villivihanneksiin? Oletteko käyneet aiheesta jotain kursseja tai koulutuksia? Olisi kiva kuulla kokemuksianne ja ajatuksianne aiheesta!
![]() |
Pian näitä taas saa! |
Siis nyt ihan oikiasti! Kuinka onnistutkaan aina kirjoittamaan asioista jotka ovat ittellä pyörineet lähiaikoina mielessä! Great minds think alike ;) Muttasiis, tänä vuonna ajattelin itsekkin tutustua lähemmin villiyrttien maailmaan. Iso kasa aiheeseen liittyviä kirjoja tuli tilattua jo talvella ja huomasin että tässä meidän lähettyvillä järjestetään nyt keväällä muutama villiyrtti luento sekä kurssi joihin olisi tarkoitus osallistua.
VastaaPoistaNuo hortoilua.fi:n kurssit kuulostavat kyllä todella mielenkiintoisilta! Tosin juuri huokaisin helpotuksesta kun sain suoritettua avoimessa amk:ssa Green Caren-verkkokurssin ja päätin että hetkeen ei tähän arkeen enää mitään ylimääräistä mahdu... Mut jos vaan yksi verkkokurssi vielä!
Itsellä on viime aikoina iskenyt totaali kyllästyminen tähän oravanpyörässä elämiseen sekä omaan työhön ja koko hoitoalaan, varsinkin tähän mielenterveys-ja päihdepuoleen. Työt vievät suurimman osan ajasta ja niistä aiheutuva henkinen kuorma ei meinaa helpottaa enää vapaillakaan. Tällä hetkellä ei vaan elämäntilanne salli jättäytymistä pois vakituisesta työstä ja säännöllisistä tuloista. Uskon silti että asioilla on tapana järjestyä ja kun itsellä on nyt selkeä kuva siitä mitä tulevaisuudelta haluaa, on vaan jaksettava puskea sitä kohti.
Kiitos jälleen inspiraatiosta! <3
Möh puhelimella näitä kirjoittaessa onnistuin poistaan osan kommentistani... Piti siis sanoa tohon työhön kyllästymiseen että mielessä on paljon pyörinyt ajatuksia siitä pystyisikö sitä itsensä joskus elättämään tehden niitä asioita joista nauttii, kuten kaikenmoiset käsityöt/perinne hommat, eläinten kanssa puuhaaminen ja ylipäätänsä kaikki luontoon liittyvä. Vielä ei pää ole ratkaisua keksinyt mutta toivo tosiaan elää vahvana.
PoistaAnteeksi tämä spämmäys!
Hahaa eikä, meillä on selvästi joku könneksöni meneillään! :D Mä oon innostunut tästä aiheesta ihan mahdottoman paljon. Tämä omavaraisuustouhukin on laajentunut niin valtavasti sen myötä, kun noiden satokausi on niin pitkä verrattuna vaikkapa moniin muihin luonnosta saataviin syötäviin. Viime kesänä aloin opetella, miten villivihanneksia pystyy hyödyntämään muutenkin kuin vain salaattien tai smoothien seassa. Esimerkiksi juurikin tämän Kivimetsän pariskunnan kirjoittama kirja Hulluna hortaan on hyvä keitto-opus josta löytyy hyviä arkiruokaan taipuvia villikasvireseptejä. Tuo Green care muakin kiinnostaisi, ehkäpä sitä sitten seuraavaksi kun saa tämän nykyisen kurssin ja miljoona muuta projektia alta pois.. :D
PoistaIso hatunnosto kyllä sulle ja kaikille hoitoalalla työskenteleville, voin vain kuvitella että siinä jos missä työt kulkeutuvat usein henkisenä kuormana kotiin asti. Mäkin kyllä uskon, että asiat järjestyvät, ja jo se että ymmärtää väsymyksen syyn ja saa hahmoteltua suunnitelmia sen helpottamiseksi, toimii sysäyksenä millä tilanteen varmasti ennemmin tai myöhemmin tulee helpotusta :) Ootko lukenut Kaarina Davisin kirjoja? Lämmin suositus jos et ole vielä lukenut <3
Kiitos itellesi ihanasta kommentista jälleen ja ihanaa kevättä teidän laumalle <3
Tuohon lisäykseesi vielä... ihan samoja asioita oon täällä pohdiskellut. Varovasti lähden kokeilemaan kepillä jäätä ja katson, voisiko elantoa pikkuhiljaa rakentaa pienistä "puroista" :) Vielä ei onnistuisi ihan täysin heittäytyä niiden varaan (eikä vielä pitkään aikaan, varmasti), mutta ehkä se vielä joskus on mahdollista!
PoistaKyllä vain, "maallemuuton" myötä kiinnostuin ja vaivasi epävarmuus joidenkin kasvien kohdalla. Siksi ja kun sattui töihin sopimaan rakonen, kävin kurssittautumassa Keruuyrttineuvojaksi (ent. kauppayrttineuvoja) Kullaan Metsäopistolla (mikälie Winnova nykyään), päivät olivat äärettömän rankkoja, aamu 8 - ilta 20, eipä jäänyt aikaa kotona muutakuin nukkua. Tuo lähijakso kesti vain viikon, onnekseni olin ollut kiinnostunut ja hankkinut etukäteen pohjatietoa laajasti, ei olisi pää kestänyt sitä tiedontulvaa muuten. Keruuyrttineuvojahan voi myös kouluttaa poimijoita, eli neuvojan paperi on parempi kuin pelkkä poimija, tämä kannattaa huomioida, koska sitäkin kautta voi hankkia ansioita. Ihan älyttömästi tekisi mieli myös käydä marja- ja sienipuoli läpi....
VastaaPoistaMulla on poikijakoulutus 11 kasviin myös, mutta tuo keruuyrttineuvojan koulutus kyllä myös kiinnostaisi! Sienipuoli olisi tosiaankin huippu, mä olen tosi arka keräämään sieniä vaikka niitä tunnistankin, kun aina kumminkin mietin että mitä jos tämä nyt kumminkin on se myrkyllinen näköislaji... :D
PoistaHahaa, ei sentään poikijakoulutusta, jos nyt poimijakoulutus kumminkin!
PoistaOon joitakin vuosia sitten suorittanut villivihanneskurssin Tampereella Ahlmannilla . Mutta en kovinkaan paljoa ole muuta tehnyt, kuin nokkosia kerännyt ja kuusenkerkkäsiirappia keitellyt. Villiyrtit kyllä kiinnostavat, mutta aikaa niiden keräämiseen ja hyödyntämiseen ei oikein tahdo löytyä. Mutta voi olla että tähän asiaan saattaa tulla piakkoin muutos! 😉
VastaaPoistaOmalla kohdallani on käynyt niin, että viljeltävien kasvisten määrä on alkanut supistua sen myötä kun olen oppinut vähän paremmin noita villivihanneksia hyödyntämään... Laiskalle puutarhurille ne on ihan omiaan, kun satoa saa pelkän sadonkorjuun vaivalla :)
PoistaSun blogin ansiosta on täälläkin hurahdettu hortoiluun ja alettu ihan eritavalla katsomaan pihan "rikkaruohoja". Ihan parasta, kun voi vaan kerätä salaattikamppeet terassin vierestä ja ihan ilmatteeks. Kova into olisi opetella kaikkea noista terveyskasveista ja muusta ihan omaksi iloksi, ja toki siinä sivussa "hieman paasata" asiasta kaikille tutuille. Eilen taisi koko lähitienoo kuulla, että jo on poimulehdet alkaneet kasvaa meijän pihalla. =D
VastaaPoistaMinä olen toukokuussa menossa ensimmäiselle villiyrttikurssilleni, joka kylläkin on vain yksi muutaman tunnin retki, mutta uskon pääseväni sen avulla alkuun. Villiyrtit ovat kiinnostaneet jo pari vuotta, mutta en ole vain saanut aikaiseksi alkaa perehtyä niihin aiemmin tarkemmin. Kaupunkilaisena kun perehtyminen vaatii aina retkeä jonnekin. Nyt olemme kuitenkin kurssille mukaan tulevan ystäväni kanssa jo fiilistelleet ensi kesän villiyrttiretkiä. Ihana ajatus, että keräily ei enää rajoitu pelkästään sienestyskauteen!
VastaaPoistaVilliyrttiretkillä saa jo erinomaisen hyvän pohjan syötävien kasvien tunnistukseen, varmasti pääset sillä hienosti alkuun! Tuota minäkin villiyrteissä rakastan, että marjastus- ja sienestyskautta odotellessa pystyy luonnosta ammentamaan vaikka millä mitalla syötävää heti varhaiskeväästä alkaen :) On takuulla luonnonmukaista, ravinnerikasta ja puhdasta syötävää. Huippua, että noita kursseja järjestetään nykyään entistä enemmän. Suomi on siitä ihana maa, että täällä kaupunkien liepeilläkin on paljon sellaista maastoa, mikä sopii villivihannesten keräilyyn.
PoistaAntoisaa villiyrttikurssia, siitä se lähtee! :)