On kulunut pitkä tovi siitä, kun olen viimeksi päässyt päivittämään blogiin remonttikuulumisia. Viime kesänä kerroin, että Antti päätti napata härkää sarvista ja painui purkamaan yläkertaa. No, se lysti loppui kuitenkin lyhyeen, sillä ensimmäistä seinälevyä irrottaessaan tuli hän samalla purkaneeksi pahaa aavistamatta seinän myös eräiltä toisilta töllimme asukkailta. Seinärakenteiden väliin vaivalla kyhätty ampiaispesä sai kertaheitolla panoramanäkymän tulevaan kammariimme, ja Antti aika sutjakan lähdön kulkuluukun kautta takaisin alakertaan.
Nyt hieman naurattaa, että tuossa yllä linkkaamassani postauksessa haaveilin jouluksi valmistuvasta makuuhuoneesta. Intohimoisesti Game of Thrones -sarjaa seuraavana voisin todeta viimekesäiselle minälleni, että oh sweet summer child. Kaivan kuitenkin optimistikorini jälleen esiin ja totean, että ehkä ensi jouluna emme nuku enää koko perheen voimin yhdessä kahdenkymmenen neliön huoneessa, johon on ympätty yhteen läjään olohuoneen lisäksi nelihenkisen perheen makuuhuone, koko poppoon vaatekomero, säilytystilat, työhuone sekä lastenhuone kaikkine leluineen.
Nyt kun ampiaispesien asukkaista ei ole vielä pelkoa, on isäntä jälleen kömpinyt vintille purkuhommiin. Pintojen alta on tähän mennessä löytynyt vaikka mitä mielenkiintoista, kuten vanhoja postikortteja, karmivia nuken osia ja "miestenlehtiä" seitkytluvulta. Löytyipä sieltä myös nippu talon vanhan asukkaan Pentin kirjaamia, öh, muistiinpanoja vuodelta -54.
Ties mitä jännää löydämmekään vielä, kun pääsemme kunnolla käsiksi lattioihin. Antti toivoi löytävänsä sieltä vanhan kätketyn aseen ja minä toivoin, ettei löytyisi ruumiita. Tai ylipäätään mitään kyseenalaisempaa kuin vanhat Nyrkkipostit tai mulkosilmäiset nuken päät.
All work and no play makes Jack a dull boy. |
Katon päreet näkyivät olevan ilahduttavan hyvässä kunnossa. Ainoastaan siltä kohden, mistä jo kuntotarkastuksen perusteella tiesimme katon vuotaneen, oli katto päässyt hieman vettymään. Hyvin tuulettuvassa tilassa se oli päässyt kuitenkin hienosti kuivumaan. Pidemmälle purkaessamme saimme huomata, että kurkihirttä ei tölliin ole laitettu lainkaan. Vaan mitäpä siinä, tuntuupa tuo toimivan ilmankin!
Kulkukäytävän juoniminen yläkerran huoneisiin on edelleen vähän työn alla, sillä nyt katto on täysin eristämätön ja tarvittava eristekerros madaltaa "eteiskäytävää" vielä tuntuvasti lisää. Vaikka äitini kutsuukin meitä hobiteiksi, täytyisi jopa meidän kulkea kyyryssä, mikäli mielimme katon eristyksen jälkeenkin vielä päästä kammareihin asti.
Yllä olevasta kuvasta näkyy oviaukon alareunaa katsoessa, mille korkeudelle talon alkuperäisen hirsikehikon korkeus yltää (kuvassa on lautoja hirren edessä). Pohdimme pitkään, onko kyseessä ken ties jokin töllin pystyssä pysymisen kannalta oleellinen hirsipalkki, vai ylintä hirttä kenties purkaa lattian laskemiseksi. Näin meillä olisi mahdollisuus saada huonekorkeutta vähän lisää, kun tila madaltuu väkisinkin eristeiden vuoksi. No, tarkemmin asiaa tutkittuamme huomasimme, että tupajumit tai vastaavat alivuokralaiset, olivat ratkaisseet asian jo puolestamme. Palkki oli nimittäin katki, ja ohuen ja ehjän näköisen pintakerroksen alla syöty niin hienoksi puruksi, että hirren sai imuroitua sisältä ontoksi.
Vielä kaksi ja puoli vuotta sitten vastaavaa tuhoöttiäisten jälkeä nähdessämme menetimme suurin piirtein yöunemme. Nyt Antti huuteli minulle kattoluukusta hirttä tutkiessaan, että joo tää hirsi lähteekin näköjään ihan kaivamalla, johon minä olin vaan että ahhahhaa no voi kun kätevää. Eli terkkuja vaan sille kahden ja puolen takaiselle minälleni taas.
Olen kuitenkin vakuuttunut, että kiva siitä vielä tulee. Äitini on jo kovasti kysellyt yhdeksänkuista kuopustammekin hoitoon ja kunhan raaskin antaa niin toivon, että sen myötä pääsisin apukäsiksi välipohjan eristeiden lappaamiseen. Emme ole viettäneet isännän kanssa kahdenkeskistä aikaa yhdeksään kuukauteen. Pitääköhän olla huolissaan, kun ensisijaiset haaveeni romanttisesta parisuhdeajasta on päästä lapioimaan lemmittyni kanssa purua, hiirenkakkaa, tissilehden palasia ja vanhoja kenkiä välipohjasta.
Ruusukimput, kynttiläillalliset on vaan sou läst siisön. Ja ainahan voimme laittaa Barry Whiten soimaan lapioimisen taustalle.
Olisikohan noi jotain konekirjoitusharjoituksia. Jotenkin muistelisin, että tehtiin tuollaisia koulussa aikanaan, kun minulla oli konekirjoitus yläasteella valinnaisaineena.
VastaaPoistaHei, anna se mukula mummulle hoitoon vaan! Ei ne siitä huonone, vaikka ovatkin pois kotoa välillä. Mummu ja muksu saavat laatuaikaa ja sinä saat tehdä kaikenlaista kivaa ja hyödyllistä.
Samaa mietin, että varmaankin jotain sellaisia ovat. Tuli vaan niin elävästi Hohto mieleen, etten malttanut olla vertaamatta :D
PoistaKyllä se nyt vihdoin ja viimein pitäisi, esikoinen oli tuossa iässä ollut mummalassa hoidossa jo monet kerrat, kuopuksen kanssa on napanuora näköjään vähän tiukemmassa :D
Onpas persoonallisemman kuuloinen remontti! Eipähän tule tylsää yllätyksiä löydellessä - kunhan nyt ei niitä ruumiita😂 ihanasti on suhtautumisenne ei toivottuihin alivuokralaisiin muuttunut 😅 ei tupajumeista juuri suurta iloa ole, mutta mielestäni niiden läsnäolon vaikutuksia kauhistellaan vähän liikaa. Ainahan niille voi kuitenkin ainakin yrittää antaa häädön.
VastaaPoistaOlisi hauska saada kuvaa teidän makkari-olkkari-all in one kombosta, mikäli se ei ole ns yksityisyyden rajan rikkomista. Kaikkea ei tietenkään kannata jakaa somessa.
Mukavia lapiointitreffejä teille! Siinä saa taatusti keskusteltuakin paremmin, kuin jossain raflassa pukuihmisten keskellä miettiessä samalla, onko ne ottimet alkuruuan suhteen nyt oikeissa käsissä 😆
Joo, kaikkea tuolla tuntuu tulevan vastaan :D Enää täällä ei ole merkkejä mistään jumien olemassaolosta näkynyt, veikkaan että ovat aikoinaan täällä meltonneet kun tölli on on ollut kylmänä ja tyhjillään.
Poistatäytyy tehdä olo-makuu-vaate-lastenhuonepostauskin jossain välissä! Monesti olen aikonut, mutta talven hämärillä on jäänyt tekemättä, kun tila on jotenkin hankala kuvattava ja talviaikaan pimeäkin. Ehkä nyt saan aikaiseksi kun päivä paistaa taas tänne risukasaankin!
Ja kiitos, toivotaan että saadaan unelmatreffit pian järjestettyä!
Tosi nätti otsikkokuva btw.
VastaaPoistaOotte te kyllä yksiä ahkeruuden ja luovuuden perikuvia! Vaan sillä laillahan sitä elämää rakennetaan.
Kiitos <3 Luovuuttahan tämä vähän vaatii, etenkin kun intoa tehdä on usein enemmän kuin taitoa :D Ainakin meikäläisellä...
PoistaKonekirjoitusharjoituksilta näyttävät. Koulussa aikoinaan tehtiin juuri tuota. En tosin oppinut koskaan kymmensormijärjestelmää, D!
VastaaPoistaMullakin on vanha kirjoituskone tuolla jossain varaston perukoilla, täytynee ottaa noista Pentin papereista mallia ja ryhtyä itsekin treenaamaan.
PoistaEikö se mennyt niin, että jumalilla on hauskaa, kun ihmiset tekevät suunnitelmia...Remontit taitavat kyllä olla erityisen viihdyttävää hommaa. Itse viimeksi mietin hiukan hysteerisenä, että tuleeko hermoromahdus, avioero vai mitä, kun kaikki ei mennyt vanhaa haisevaa seinäkaappia purkaessa 'ihan' oppikirjan mukaan. Näin jälkikäteen voin vaan todeta, että luovaa porukkaa ne, jotka tämän 'mökin' ovat rakentaneet. :D Lisätila ei elämässä tosin yleensä ole huono asia, kun sinne asti pääsette, ja sitten on mukava muistella niitä koko poppoon läheisiä hetkiä, mitä nyt vietätte. Niissäkin on yleensä oma viehätyksensä. <3
VastaaPoistaIhana kanakuva tuo otsikkokuva. :)
Mietin hiukan, että jospa Jack Torrance oli seonnut, koska hänet pakotettiin konekirjoituskurssille? Itse ainakin sekoaisin...Vaikka olenkin ihan vakaasti tosikko pedantti, toisaalta en ollenkaan. Kaikki tuollainen toiminta tuntuu aivan kauhean ahdistavalta. Olen varmaan vähän hassu. :)
Oon ainakin itse vakuuttunut, että noinhan se menee :D Alkuun oli meilläkin näiden remonttien kanssa vähän hermossa pitelemistä. Isäni viime loppukesästä tuumasikin, että on kaikenlaisia potentiaalisia kriisin paikkoja tässä huomannut meidän matkaa seuraillessa, mutta kun ei olla kunnon riitaa saatu näistä vielä aikaiseksi niin ei usko, että saamme mistään. Nykyään osataan jo naureskella kaikelle, parempi nauraa kuin itkeä :D Ja kuten klisee kuuluu, kyllä ne aina siitä suttaantuu...
PoistaGreat minds think alike, mä mietin tismalleen samaa :'D Taidan olla ihan samanlainen hassu itsekin :) Kuivalla ja mustalla huumorilla kuorrutettu.
Hih hauskaa, mun huumoria ei yleensä kovin moni ymmärrä. Ihmettelevät vaan, että miksi se niin vakavissaan kaiken ottaa. :D :) Ja tuokin remontti ja avioero -juttu oli enemmän sellaista Nora Ephron-tyyppistä ajattelua. Että jokin tilanne voi olla vakava, surullinen, harmillinen tms., mutta jo siinä tilanteessa näkee potentiaalin, no kuivaan ja mustaan huumoriin. Vaikka kyllä me mun murun kanssa ollaan koko suhteemme ajan riidelty. Siis ei koko ajan, tsih, mutta siis tarvittaessa ja jo aika alussa. :D Kummallakin meillä kun on temperamenttia, vaikkakin osin todella erilaisella tavalla. Hyvältä kuulostaa tuo isäsi huomio, ja olen ihan samaa mieltä, parempi nauraa kuin itkeä. :)
PoistaSaako kysyä kuinka paljon eristekerrosta ajattelitte laittaa yläpohjaan? Entä vaihdatteko tai lisäättekö välipohjaan eristettä?
VastaaPoistaToki saa! Toivottavasti muistan speksit oikein... Eli eli: yläpohjaan tulee 30cm selluvillaeristettä korkeimpaan "tasaiseen" kohtaan (sori ontuva termistö!). Viistoille osuuksille laitetaan 15cm finnfoamia. Tuota foamin laittamista piti pitkään harkita, kun no, muovi, mutta saimme sitten useammaltakin vanhojen talojen sielunelämään perehtyneeltä onneksi helpotuksen, että tuossa kohtaa rakennetta se on ihan kelpo vaihtoehto. Ja meille oikeastaan ainoa vaihtoehto, koska muuten tila jäisi niin kertakaikkisen matalaksi, ettei edes meidän hobittiperhe sinne mahdu :)
PoistaVälipohjan eristeet vaihdetaan. Osan olemme jo vaihtaneetkin selluvillaan, kun portaikko piti purkaa alapohjaremontin tieltä ja samalla porrasaukkoon täytyi laittaa väliaikainen eriste, jottei eteistilan lämpö karkaa harakoille aukosta eristämättömään yläkertaan. Siinä samalla laitoimme 10cm selluvillaa uudeksi eristeeksi. Muualla yläkerrassa tehdään sama homma, koska vanha eriste täytyy pakostakin poistaa, että saamme lattiaa laskettua.
Toivottavasti tästä sai jotain selkoa!
Ahahahaa, niin samaistun käsitykseen kahdenkeskisestä romanttisesta ajasta! Me työnneltiin n. 30 vuoden takaista ihmispaskaa (lue: huussinsisältöä) viimeksi yhdessä. Tai no sitten miestä alkoi yökkäyttää ja minä jäin yksin jatkamaan. Mutta sekin ehkä hiukan voitti jokapäiväisen ruuhkavuosimutsiuden.
VastaaPoistaSanna / http://tarinoitapenttilasta.blogspot.fi
Arjen romantiikkaa ei mikään voita! :D Eläinten paskaa mekin yhdessä usein isännän kanssa lapioidaan kun iskee mahdollisuus ja tarve näille kahdenkeskisille parisuhteenpiristysiltamille, mutta tiedän jo tasan tarkkaan että kun meillä pitää huussi tyhjentää niin saan kyllä tyhjentää yksinäni. Ehkä se on sitten sitä omaa laatuaikaa?
Poista