Saman Otavan alla -blogin Hanne haastoi kevättä kaipaavat puutarhaihmiset mukaan blogihaasteeseen. Tehtävänanto kuuluu kertomaan itsestä ja puutarhasta kymmenen faktaa. Koska eilen täällä Teiskossa pyrytti jälleen lunta ja minua otti takatalvi päähän, otin haasteen innolla vastaan. Mitä vaan keväistä kyllä kiitos tänne ja heti!
1. Ensimmäiset puutarhamuistoni
Ihan ensimmäiset puutarhamuistoni sijoittuvat mummulaani Pirkkalassa ja lapsuudenkotiini Nokialla.
Mummu ja vaari asuivat pienen, soman järven rannalla käsistään taitavan vaarini rakentamassa mökissä. Tontin laidalla lähellä rantaa mummulla oli pieni kukkapenkki, jossa kasvoi lipstikkaa. Haimme sitä kerran mausteeksi ruokaan, ja minusta oli kertakaikkisen ällistyttävää, että kukkapenkissä kasvoi jotain, mitä saattoi syödä! Sen jälkeen minun oli aivan pakko saada hakea lipstikan lehtiä joka kerta mummulaan saapuessani. Inhosin voimakasta makua, mutta lipstikan noukkimisesta tuli tärkeä tapa, minun ja mummun yhteinen juttu. Kun nykyään haistan lipstikan tuoksun, matkaan saman tien ajassa taaksepäin aurinkoiseen kesäpäivään, Pirkkalan mummulan pienen järven rantaan, kamalalta maistuvaa yrttiä nakertelemaan.
Kun muutimme lapsuudenkotiini Nokialle, puutarha oli varsin toisenlainen, kuin miksi vanhempani sen sittemmin muokkasivat. Se oli ihana, villi, värikäs ja rönsyilevä, täynnä isomummuni vaalimia perinneperennoja ja marjapensaita. Alapihalla kasvoi myös vanha käkkärä omenapuu, jonka paksuille oksille usein kiipesin istuskelemaan. Vanhan ulkosaunan edessä kasvoi valtavan suuria ukonhattuja. Niissä pörräsi aina hirmu määrä kimalaisia ja mehiläisiä. Rakastin kyykkiä ukonhattujen juurella ja tuijottaa pörriäisiä, jotka pujahtivat ketterästi kukkiin niin, että vain pörröinen takamus pilkotti. Isoimpiin kukkiin kimalaiset katosivat kokonaan, ja minusta oli hauska arvailla, mistä kukasta ötökkä pian ilmestyy ulos.
2. Vahvuuteni puutarhurina
Hmm, tulipas hankala heti näin alkuun. Mieleeni tulee englannin kielen sana resourcefulness, mutta kuinkahan sen tässä suomentaisin? No, näkisin niin, että osaan heittäytyä puutarhatouhuissa luovaksi ja onnistun kekseliäästi hyödyntämään saatavilla olevia materiaaleja hyvin hyödyksi.
Toiseksi vahvuudeksi lukisin sen, että olen puutarhurina melko intuitiivinen. Vaikken siis oikeasti asiasta mitään tietäisi, niin "mutuni" puutarhassa osuu usein oikeaan, ja koen jollain tapaa ymmärtäväni kasveja.
3. Haasteeni puutarhurina
Laiskuus. Jaksan kyllä rakentaa, puurtaa, kasata ja kärrätä, mutta kun olen saanut kasvit niille kuuluville paikoille, olen todella laiska hoitamaan niitä. Kitkeminen, kastelu, harventaminen ja muu nyssyttäminen unohtuvat minulta tosi helposti.
4. Unelmieni puutarha
Oi voi. Unelmieni puutarha olisi sellainen iloinen sekoitus villiintynyttä cottage gardenia, lapsuudenkotini isomummun puutarhaa ja Beatrix Potterin saduista tuttua Vänskän isännän vihannesmaata. Jos oikein rupean hulluttelemaan, niin se sijaitsisi hieman leudommassa ilmastossa, vaikkapa jossain Brittein saarilla, jotta puutarhasta nauttimisen ilo olisi niin lyhytaikaista.
Unelmieni puutarhasta ei puuttuisi värejä ja elämää. Siellä olisi suojaisia piilopaikkoja, joihin voisi hiipiä omaan rauhaansa kirjoja lukemaan. Niin, ja tietenkin riippumatto.
Puutarhasta saisimme myös vihannes- ja yrttisadon perheellemme koko vuodeksi.
5. Puutarhakirja pöydälläni
En ole vielä onnistunut löytämään sellaista puutarhakirjaa, jonka sivuille palaisin kerta toisensa jälkeen.
Tällä hetkellä kuitenkin mielenkiinnolla selailen puutarhakirjaa nimeltä Puutarhakirja. Löysin sen töllimme vintiltä taannoin siellä vanhoja tavaroita penkoessani. Puutarhakirja on kirjoitettu vuonna 1956, ja se sisältää valtavasti nippelitietoa aina kasvilajikkeiden valinnasta kompostointiin, sadonkorjuuseen, kasvitauteihin ja vaikka mihin muuhun.
6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani
Vielä toistaiseksi puutarhastani löytyy aika vähän kukkia, joten tähän listaan myös sellaiset kukat, joita puutarhastani tulee vielä aina löytymään.
Erilaiset malvakasvit ovat suosikkejani, ja oivia myös rohtokäytössä. Niitä puutarhastani löytyy siis varmasti aina. Sama pätee kehäkukkaan: kehäkukka on helppo kasvattaa ja kylväytyy itsekseen, ja sen kukat ovat esimerkiksi ihonhoitoon mitä parhaimpia.
Rakastan kaunopunahattuja. Nyt minulla on ensimmäiset punahatun taimet kasvamassa ja toivon, että ensi kesästä eteenpäin punahatut kasvavat aina puutarhassani. Pionit kuuluvat myös suosikkeihini, ja niitä toivoisin voivani ihailla myös omalla pihallani. Pioneita istutin muutaman taimen viime kesänä, mutta lammas söi ne.
Syreeniä aion laittaa puutarhaamme myös reilulla kädellä.
7. Vihannes/kasvis, joka löytyy aina puutarhastani
Tätä ei tarvitse edes miettiä: peruna! Mikään ei maistu paremmalta, kuin oman maan uudet perunat kunnon voinökäreellä. Ja jo pelkästään se fiilis, kun nostat perunanvarren maasta, kahmaiset multaa hieman kuokalla ja löydät roppakaupalla ihania pottuja. Viekää vaikka tuhkat pesästä, mutta perunoista en kyllä luovu.
8. Paras puutarhavinkkini
Apua, mikä kysymys! Mutta ken leikkiin lähtee ja niin edelleen...
Neuvoisin, että vietä aikaa puutarhassasi kasviesi kanssa. Omalla kohdallani olen huomannut, että intuitio on kuin lihas, joka kehittyy, kun sitä harjoittaa (viittaan kohtaan 2). Tarkkaile, tunnustele ja haistele. Tutustu kasviin, kuten mihin tahansa muuhun elolliseen, kun haluat oppia siitä lisää, ymmärtää sitä paremmin ja huolehtia siitä paremmin.
Toinen vinkkini on, että älä koskaan, missään olosuhteissa turvaudu myrkkyihin puutarhanhoidossa.
9. Lempipuutarhatyökaluni
Suosikkipuutarhahärvelini ei ole puutarhatyökalu oikeasti ensinkään. Kyseessä on hevosen lannanluontiin tarkoitettu talikko. Käytän kapistusta haravointiin, lapiointiin, haraamiseen, kanojen hätyyttelyyn kukkapenkistä, siivoamiseen, katteen levitykseen, joutavaan nojailuun, kylvövakojen tekoon, ja tietysti myös sen varsinaiseen käyttötarkoitukseen, eli lannan lappaamiseen.
10. Mottoni
Rehellisesti, minulla ei ole puutarhamottoa, mutta koska haluan viedä haasteen kunnialla maaliin, metsästin netistä lausahduksen, joka kohdallani voisi sellaiseksi sopia:
Despite the gardener's
best intentions,
nature
will improvise.
Jostain syystä mieleeni tuli myös fanittamani Antti Holman haastattelu, jossa Holma kertoi harrastavansa raivoneulomista. Koska itse harrastan raivopuutarhurointia samassa hengessä kuin Antti sukankudontaa, pälkähti päähäni tämä tuntemattoman suuren ajattelijan mietelause:
When life throws
you bullshit
plant a garden.
***
Siinäpä ne, kymmenen faktaa minusta ja puutarhoista! Ottakaa ihmeessä koppi haasteesta ja laittakaa postauslinkkejänne vaikka kommenttikenttään, olisi hauska käydä lukemassa muiden mietteitä tämän haasteen kysymyksiin :)
Ihanaa perjantaita ja rentoa viikonloppua kaikille!
Vanhat puutarhakirjat ovat ihania! Minullakin on monta isotätini jäämistöstä saamaani puutarhakirjaa. Ja kirppiksiltä niitä joskus olen ostanut. Ihania kuvia ja paljon tietoa!
VastaaPoistaTäytyy ryhtyä itsekin metsästämään noita lisää kirppareilta! Mukavaa luettavaa ja ihan hirmu määrä infoa pienessä paketissa :)
PoistaIhanaa sullakin on peruna suosikki. Se sopii hyvin leppoisaan puutarhanhoitoon. Alkutouhun jälkeinen pienoinen laiskuus on jotenkin hyvä asia, se on sellaista vaihetta puutarhurointia.
VastaaPoistaPerunassa on kaikki kohdallaan aina kasvattamisesta makuun! Kyllä, pieni laiskotus sallittakoon. J tuleepa siitä motivaatiota panostaa tuohon permakulttuuriviljelyyn enemmän, se kun on enempi sellaista laiskanpulskean puutarhurin hommaa :D
PoistaIhana, että joku muukin nostaa perunan ykköseksi. Kyllä oman maan potuissa on sitä jotain :)
VastaaPoistaNiitä ei voita mikään! :)
PoistaPerunoiden nosto on oikeasti melkoista aarteen etsintää. Aina jää odottamaan milloin se suuri pottu nousee päivän valoon.
VastaaPoistaItse olen miettinyt heinähankoa vakojen tekemiseen. Testiin tuokin pääsee ensi kesänä.
Omat faktani kirjoittelin myös: http://sorakukka.com/2019/03/08/mina-ja-puutarha-kymmenen-faktaa/
Juu, jotain samaa siinä on kuin sienestämisessä, vähän jännitystä elämään! :D Heinähankoa käytin myös viime kesänä, ihan hyvin sekin toimii, joskin piikit saisivat olla vähän paksummat siihen tarkoitukseen.
PoistaKiitos linkistä, pitääpäs käydä lukemassa!
Olipa kiva lukea. Mulla on vähän tota samaa intuitiota. Teen usein enemmänkin tunteella kun taidolla, ja lopputulos saattaa silti olla onnistunut - jotenkin sitä vain tietää. Ta ehkä ne kasvit kertoo, jos sitä osaa kuunnella.
VastaaPoistaLuule, että ajoittainen laiskuus on ihan hyvä juttu. Antaa kasveille hyvä alun ja sitten kasvurauhan, niin se voi olla hyväksi paitsi itselle niin myös kasveille.
Totta tuokin, ainakin itselle laiskurointi on hyvästä, ei pääse stressikäyrä kohoamaan kitkemisen takia taivaisiin! :)
PoistaTalikko on mahtava työkalu.
VastaaPoistaIhan totta, se käy kyllä hommaan kuin hommaan.
PoistaPottuloita ei mikään voita :) Ihana tuo lapsuusmuistelo, niin se vain on että lapsena jää mieleen hajut, maut aivan toisenlailla kuin vanhempana, ne jotenkin juurtuu syvemmälle.
VastaaPoistaEi voita, ei! :) Se on just näin, tietyt tuoksut ja maut voivat toimia ihan aikakoneena sellaisiin lapsuuden hetkiin, joita ei muuten muistaisi olevan olemassakaan.
Poista