Tällä meidän kotitilallamme alkuaikojen iso haaste oli, ettei tämä oikeasti ole mikään maatila. Sivusin aihetta jo hieman viimeisimmässä Suuntana omavaraisuus -postauksessa, mutta yleisön pyynnöstä päätin esitellä hieman paremmin eläintemme asumuksia.
Pihalla tönöttävässä vanhassa siirtotallissa majaansa pitävien vuohien karsinaa olenkin jo lyhyesti esitellyt täällä. Lampaiden pihatto on tainnut kuitenkin vain vilahdella satunnaisissa valokuvissa. Kurkataanpa nyt paremmin sinne.
Lammaspaimen ja perässähiihtäjä |
Ihana affetyttömme Ulpu |
Kaksi ja puoli vuotta sitten taloa etsiessämme olisi ihannetilanne ollut löytää vanha pientila, jonka tontilla olisi ollut valmiina vaikka pieni navettarakennus. Kävimme katsomassa muutamaa sellaistakin paikkaa, mutta niissä oli sitten aina jotain muuta, mikä tökki. Kun talsimme Kesärantaan ja totesimme sen meille muutoin täydelliseksi, tuumasimme, että hitusella luovuutta ja puuhakasta mieltä saamme myös eläimet sopimaan tontille mainiosti.
Lampaidemme pihaton virkaa toimittaa eräänlaisen pihavajan toinen puoli. Toinen, pienempi puoli vajasta toimii talvikanalana, ja sen lämpöeristimme kauttaaltaan. Lampolan puolen jätimme kuitenkin eristämättä. Seinät kuitenkin levytettiin ja niihin laitettiin ilmansulku, jotta tila olisi varmasti kuiva ja vedoton. Seinään puhkaistiin kulkuaukko tarhaan, josta lampaat saavat kulkea ulos ja sisään talviaikaankin oman mielensä mukaan. Lampaiden kulkuaukon eteen olemme ripustaneet vanhaa mattoa oviverhoksi, jotta pohjoisen suunnasta järveltä käyvä huiku ei puhalla sisään pihattoon.
Erityisesti osa maalla asuneista ihmisistä on tottunut siihen ajatukseen, että karjaeläimiä pidetään kesä ulkona ja talveksi ne otetaan ympärivuorokautisesti sisälle. Hevosten pito pihatoissa on jo tutumpi näky monille, mutta ns. tuotantoeläinten pidossa tämä saattaa vielä toisinaan herättää kummeksuntaa. Onneksi siinäkin kelkka on kääntymässä kohti parempaa suuntaa, ja monilla isommillakin tiloilla panostetaan siihen, että eläimet saavat itse päättää liikkumisestaan ja ulkoilustaan.
"Joku" homssu emäntä unohti korjata repsahtaneen aitalaudan |
Lampolaamme on hieman hankala kuvata sisätiloista, mutta koettakaa kestää. Sisältä lampaidemme pihatto on, miten sitä nyt parhaiten kuvailisin, neliön muotoinen karsina, jonka pohjalle kasaan talven pehkua. Kuivitan karsinan päivittäin vuoroin olki- ja vuoroin hamppu- tai pellavakuivikkeella. Kun eläinten lanta ja pissa imeytyy pehkukerrokseen, se alkaa palaa eli kompostoitua yhdessä orgaanisen materian, eli kuivikkeen, kanssa. Puhtaan kuivikekerroksen alla komposti tuottaa lämpöä, jolloin lampaiden makuualusta on aina kuiva ja lämmin kovimmillakin pakkasilla. Oikein palaessaan pehku ei myöskään vapauta ilmaan ammoniakkia, vaan on hajuton ja ilma raikasta.
Hermostuttuamme jatkuvaan sulan ja kuuman veden kantoon pakkasaikaan, isäntä nikkaroi lampolan kulmaan vesikaukalon. Puinen kehikko on eristetty uretaanivaahdolla, ja siihen saa upotettua kaksi juoma-astiaa. Kaukaloa ympäröivä pehku lämmittää vesiastioita, eikä vesi mene kylmemmilläkään keleillä jäähän. Tällä ratkaisulla pärjäsimme kolmenkympin pakkasetkin vain yhdellä vedenvaihdolla, ellei joku lampaista sattunut asettelemaan ahteriaan niin, että pipanat tippuivat juomakaukaloon.
Lampaiden lähtiessä kesälaitumille pehku tyhjätään kauttaaltaan ja pohja pestään. Olen nakannut pehkun suoraan tulevalle kasvimaalle ja kohopenkkien pohjalle sellaisenaan, sillä uutterasti kuivitettu kestopehku palaa jo yhdessä talvessa kohinalla. Ainoastaan päällimmäiset kerrokset, jotka eivät vielä ole ehtineet palaa, käytän kompostinherätteenä.
Löysin juuri ihanan blogisi! Se on mahtavaa luettavaa maalaispitäjän keskustan tuntumassa asuvalle osittaisomavaisuudesta unelmoivalle ikiremontoijalle. ��
VastaaPoistaJee, tervetuloa ja ihanaa, että löysit! :) Myös täällä haaveillaan osittaisesta omavaraisuudesta ja ikiremontoidaan :D
PoistaMeillä on aikanaan ollut lampaita, mutta sittenerään rakennusprojektin takia jouduimme luopumaan silloisesta pihatostamme. Nyt vähän houkuttelisi taas hommata lampaita, mutta isäntä ei vielä oikein lämpene ajatukselle. Minusta pihatto on lampaille kyllä hyvä ja eläinystävällinen vaihtoehto.
VastaaPoistaNyt on sopivasti karitsointisesonki, viet isännän johonkin lammasfarmille vauvavillapalloja katsomaan niin hänkään ei voi sen jälkeen olla lämpeämättä! :D
PoistaJaahas, flunssassa olin ihan ohittanut tämän postauksen. Mukavalta vaikuttavat lampaitten olot. :)
VastaaPoistaÄsh, siellä varmasti (toivottavasti) on jo parannuttu, täällä on nyt muutama päivä kärvistelty flunssaa ja korvatulehdusta muksujen kanssa. Kivaa aikaa tämä kevät kaikenmaailman mahatauteineen ja köhäpöpöineen :D
PoistaHei auta naista mäessä!
VastaaPoistaMitä te syötätte lampaille? Muutenkin semmonen kokemuspohjainen tieto olisi tervetullutta. Olen lampureille soitellut ja lampaanpito on joidenkin mielestä sellaista rakettitiedettä ettei tämmönen PerusPirkko osaa niitä edes hoitaa vaikka tilat, kuivaheinä sekä pehku löytyisi omasta takaa! Meilläkin ihan lemmikki sekä maisemanhoitotyöhön olisivat tulossa. Koetko että lampaiden pito on kallista?
Olen blogiasi lukenut mutta pikkulapsiaika on syönyt muistini totaalisesti, siksi isken tällaisella kysymystulvalla��
Ällös huoli, tuntuu että pikkulapsiaika on syö aika-ajoin koko työmuistini ja sen lisäksi vielä vähintään puolet koko aivojeni sisällöstä :D
VastaaPoistaMeillä lampaat syövät talvisin kuivaheinää tai säilöheinää, riippuen hieman siitä mitä on tarjolla. Kumpikin käy :) Mutta jos katras on pieni, kannattaa suosia kuivaheinää, sillä säilö pilaantuu avattuna nopeasti ja jos eläinmäärä on pieni, ei sitä ehdi syöttää tarpeeksi nopeasti. Lisäksi niillä on tarjolla suola/kivennäisnuolukivi ja tarjolla kivennäistä, jota tosin tuntuu kuluvan aika minimaalinen määrä. Lammasroduissa on varmaankin eroja siinä kuinka vaativaa tuo hoito on, ulkomaiset rodut voivat olla hieman vaativampia esim. ruuan suhteen kuin nämä maatiaisrotuiset peruspäkättimet, jotka ovat sopeutuneet niukempaan ravintoon. Toki ammattilampureiden täytyy myös saada mahdollisimman paljon lihaa lampaistaan, joten siinä mielessä ruokinta-asiat voivat olla niissä tapauksissa vähän tarkempia, jotta lihas kasvaa mutta läski ei...
Mutta ei ole todellakaan rakettitiedettä lemmikkilampaiden pito :) Kannattaa katsoa, että kuivaheinä on mahdollisimman vihreää ja lehtevää, lammas kun ei ruohonsyöjänä niin kortisesta heinästä välitä. Etenkin jos katraassa on pässejä tai oinaita, kannattaa katsoa, ettei heinä ole kovin valkuaispitoista (paljon apilaa jne.) sillä niille tulee liian väkevästä rehusta herkästi virtsakiviä. Yhtä lammasta kohden kannattaa laskea talvikaudella sellainen ~3kg heinää per päivä, varsinkin kovimmilla pakkasilla heinää kannattaa pitää tarjolla vaikka koko ajan, märehtiminen pitää lampaat lämpiminä.
Meillä menee iso pyöröpaali yhdeksällä lampaalla ja kolmella vuohella noin kahdessa viikossa, ja se on täkäläisillä heinähinnoilla tehnyt saatavuudesta riippuen noin 60-90 euroa rahanmenoa kuukaudessa. Laidunkaudella rahanmenoa noista ei koidu yhtään, saavat maisemanhoitotöitä vastaan laiduntaa ilmaiseksi. Muita kuluja noista ei meille sitten juuri olekaan. Tietty eläinlääkärin tarve on sitten asia erikseen, mutta tällaisella perushoidolla meillä ei onneksi ole tullut eläinlääkärikäynneille tarvetta. Ja toki jos leikkuutat sorkat ja hoidatat kerinnät kahdesti vuodessa ammattilaisella niin siihen saa kulumaan jokusen kympin ylimääräistä, mutta nämä operaatiot kannattaa ilman muuta opetella tekemään itse :) Siinäkin harjaantuu nopeasti, vaikka etenkin se ensimmäinen kerta voikin olla aikamoista räpeltämistä :D Mutta mutta... Paljon tyyriimmäksi meillä tulee esimerkiksi kissojen ja koirien hoito kuin lampaiden, eli sikäli en näe näiden pitoa mitenkään kalliina lystinä.
Toivottavasti tästä sepustuksesta oli jotakin apua, kysy ihmeessä lisää jos jotain tulee mieleen :)
Kiitosta isosti! Meillä tosiaan on omilta pelloilta kuivaheinä pienpaaleissa ja kauraakin. Ainoo mikä täältä ranchilta puuttuu on eläimet :D taidannii tästä suunnata suorilta navettaan puuhaamaan lampolaa!
VastaaPoista