Helmikuu ei kuulu suosikkikuukausiini. Silloin on talvea jo ihan tukka täynnä, mutta silti tuntuu, että kevätkin on yhä valovuosien päässä. Silloin yleensä myös kaikki talven ikävät lieveilmiöt alkavat yksi toisensa perään nostella ärsyttäviä päitään. Siinä missä kesä on erityisesti eläinten kanssa huoletonta ja ihanaa, tuntuu niiden kanssa ilmaantuvan kaikenlaista päänvaivaa sitten senkin edestä näin talvisimpaan talviaikaan.
Syksyllä hakemamme heinäkuorma ei sitten kuitenkaan riittänyt lähimainkaan koko talveksi. Olimme olleet laskutoimituksissamme näköjään aivan yltiöoptimistisia hävikin suhteen: heinät meille myynyt farmari oli itsekin lampuri ja tehnyt heinät varta vasten lampaita silmällä pitäen. Lampaat popsivatkin heinänsä kiltisti viimeistä lehvää myöten, mutta vuohet ovat röpöstelleet sitten senkin edestä. Koko talvena vuohikarsinoita ei ole tarvinnut kuivittaa, siitä ne ovat itse pitäneet kallisarvoisilla heinillämme huolen. Kävipä heinämenekkiä laskiessamme meille myös sellainen lapsus, että olimme laskeneet tarvitun määrän kuivaheinän painon mukaan. Heiniä hakiessaan Antti oli kuitenkin kahminut kyytiin painavampaa säilöheinää, sillä heinävaraston puutteessa muovitettujen paalien säilytys vaikutti huomattavasti helpommalta ratkaisulta. Säilöheinä painaa kuitenkin reilusti kuivaheinää enemmän, joten myös sen syöttömäärät ovat kuivaheinää isompia. Että se niistä laskelmista sitten.
Noh. Ryhdyimme metsästämään lisäheinää hyvissä ajoin, sillä umpisurkean heinäkesän jäljiltä saatavuus olisi varmasti tähän aikaan talvesta kiven alla. Meni todella hilkulle, ennen kuin saimme ensimmäisen heinätarjouksen hyvin edullisesti noin tunnin ajomatkan päästä. Myyjä kyllä varoitteli, ettei osaa taata heinän kuntoa, sillä se oli ylivuotista ja mukaan oli paalattu jonkin verran myös kortta. Kortinen heinä on yleensä lehtevän heinän ystävinä tunnetuille lampaille nou-nou, mutta koska hätä ei lue lakia, päätimme hakea yhden peräkärryllisen kokeeksi ensihätää helpottamaan. Niinpä Antti lähti jurnuttamaan muutaman tunnin reissua lohmolla pakettiautollaan isoa peräkärryä perässä kiskoen. Tuo ajoneuvoyhdistelmä on sen verran raskastekoinen, että sen kanssa liikenteeseen lähtö muistuttaa ennemmin kivireellä liikenteen seassa jyystämistä kuin autoilua. Saimme heinät kuitenkin juuri parahiksi kotiin, ainokaisen paalin vedellessä ihan viimeisiään.
Ja eiväthän meidän lampaat tuota uutta heinää tietenkään syöneet. Närpsivät seasta jotain satunnaisia silppuja vain. Vuohet eivät suostuneet maistamaan sitäkään vähää. Koska märehtijöille paasto on lähtökohtaisesti huono juttu, meinasi meillä tulla hieman hätä käteen. Onneksi universumi tai mikälie muu mystillinen mahti rekisteröi tietokantaansa orastavan paniikkimme. Sain nimittäin yhteydenoton toisesta myytävästä heinäkuormasta, jälleen reilu tunnin ajomatkan päässä kotoamme. Niinpä isäntä kokosi jälleen kivirekensä ja lähti kurvailemaan lumipyryssä uuteen heinänhakureissuun.
Matkallaan hän juuttui noin kymmenen kertaa lumisohjoon ja vielä tuskien taipaleensa loppusuoralla poliisiin, mutta pääsi loppujen lopuksi turvallisesti kotipihaan uudet heinät kyydissään. Oli vähällä, ettei koko perhe tirautellut onnen kyyneliä: minulla oli ollut lasten kanssa aivan karmea päivä, sillä vanhempi oli kärttyinen totaalikieltäydyttyään päiväunien nukkumisesta ja nuorempi oli kipeä ja äksy puhkeavien hampaiden vuoksi. Isäntä astui ovesta sisään voitokkaana vapauttamaan minut lasten ikeestä juuri parahiksi, sillä olin aivan niillä näppäimillä liittymässä silkohapsieni rääkyvään kuoroon. Painelin oitis ulos ja tanssahdin pienen voitontanssin lumituiskussa. Peräkärry oli täynnä vihreää, lehtevää ja niin hyvältä tuoksuvaa heinää, että melkein teki mieli maistaa sitä itsekin.
Heinäepisodista selvittiin kunnialla, ja onneksi talvi on tuonut tullessaan positiivisiakin juttuja tähän maalaisidylliimme. Lampaiden laidunasiat nimittäin selvisivät ensi kesälle, ja vieläpä hienommin, kuin osasin toivoa. Koska vakiolaitumemme, Liutun maalaistalon, pihapiirissä ei ole tarpeeksi tilaa koko yhdeksänpäiselle katraallemme, jouduin hieman metsästelemään sopivaa laidunpaikkaa osalle porukasta. Laidunpankin kautta sain yhteydenoton eräältä täkäläiseltä luomutilaa pitävältä pariskunnalta läheltä kotiamme. Heillä on tiluksillaan perinnebiotooppialue, jolle he kaipasivat laiduntavia maisemanhoitajia. Huristelin paikan päälle ja teimme sopimuksen, että lampaamme saavat vanhalta maatilalta kesätyöpestin maisemanhoitajina ensi kesäksi ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa.
Laidunuutisista ilahtuneena odottelen nyt entistä kärsimättömämmin kesää ja sitä, että lampaamme pääsevät kirmailemaan laitumella samalla arvokasta perinnemaisemaa hoitaen. Selailin jo kaihoisasti kesäisiä valokuvia laitumella elämästään nauttivista villapalleroista, ja päätin tällätä niitä myös tämän postauksen täyteen. Käännetään nyt oikein veistä haavassa. Voi kesä, tule jo!
Mä en ole enää hetkeen kuivittanut vuohien karsinaa :D sillä syötän niille samaa heinää kuin poneille eli hoitavat valikoinnin ja kuivituksen itse. Yhtenä vuonna sain sellaisia pieniä 80kg lampaille tehtyjä pyöröpaaleja. Niillä ei kuivitettu mitään. Vuohet ahmi ne viimeistä kortta myöten :)
VastaaPoistaOnnittelut laidunpaikasta :) Onko tulevassa paikassa aidatkin jo valmiina?
Ovat ne kyllä näppäriä elikoita, kun hoitavat itse tuon kuivituspuolen!
PoistaJollain pätkällä siellä on tolppaa valmiina, mutta kyllä se taitaa aitaamishommiksi mennä. Vähän kevyttä pientä lisäpuhdetta tähän muun touhun oheen :P
Täälläkin odotellaan jo malttamattomana kesää! Juuri eilen kirosin jälleen koko talven alimpaan manalaan, kun yöllä kolmannen kerran sen vuorokauden aikana tein pihalla lumitöitä jotta pääsee sisälle elukoiden asumuksiin. Alkutalvi on kyllä ollut kaikinpuolin raskas ja ongelmia sekä vastoinkäymisiä tosiaan tuntuu tupsahtelevan vähän väliä. Onneksi pohjalta on suunta vain ylöspäin!
VastaaPoistaHeinänhakureissu kuulostaa hyvin samalta kuin meidänkin edellinen, meillä tosin vielä sattui puhkeamaan peräkärristä toinen rengas. Siinä vaiheessa teki jo mieli jättää heinät niille sijoilleen :D
Hienoa että löytyi hyvä laidun!
Jep, kolmet lumityöt päivässä on tehty täälläkin. Nyt isäntä keikkuu katolla kolaamassa lumia, onneksi on pehmeä pudotus kun alla on niin paksu hanki :D Mikähän noissa heinänhakureissuissa on, kun koskaan ne ei voi mennä suunnitelmien mukaan. Aina, siis ihan aina, tulee jotain mutkaa matkaan.
PoistaMahtava, hieno kirjoitus asialle omistautumisesta. Kiitos ja hyvää kevään odotusta teille. E
VastaaPoistaKiitos ja samoin sinne! :)
PoistaHieno kirjoitus, kiitos :-)
VastaaPoistaNo eipä kestä, kiitos kivasta kommentista! :)
PoistaIhania lammaskuvia taas. <3 Muikeat ilmeet tuossa ekassa kuvassa. :D Hyvä ilme oli myös knääpiöllänne (siis hyvin pieni lapsi) jossain aiemmassa talvipostauksessasi, sellainen kysyvä kurttu otsalla.
VastaaPoistaHienoa että saitte lisää heinää!
Lampaat ovat kyllä varsin ilmeikkäitä otuksia, vaikkei välttämättä heti niin uskoisi! :D Heh, heti taidan tietää, mitä kuvaa tarkoitat! Knääpiön kysyvä ilme oli varmaan seurausta siitä, kun olisi halunnut treenata ryömintää, mutta paksu villahaalari hankalointi liikkumista. Mietti varmaan, että "ihanko äiti tosissas meinaat mun ryömivän tässä laturetkivarustuksessa?"
PoistaHehee, kuulostaa ihan pätevältä kysymykseltä. Ilmeikäs lapsukainen siis joka tapauksessa. :) Ja lampaat, nuorempana pidin lampaita jotenkin epäkiinnostavina ja vuohia ihan tosi jänninä otuksina huijarisaarnaajan ilmeineen. No onhan tuo vuohikuvakin hauska, mutta jotenkin lampaat ovat vieneet sydämeni. Muutama vuosi sitten tapasin molempia otuksia ihan livenä ja yllätyin, kun sympatiani olivatkin noitten 'tylsien' puolella. Avartavaa. Eivätkä ne lampaat olleet tyhmiä tai tylsiä, hiukan eri tavalla itseään ilmaisevia vain.
PoistaViime vuoden heinäsato oli meilläkin puolta pienempi kuin edellinen. Onneksi ylivuotista oli vielä jäljellä, että tämä kevät selvitään. Meillekin tuli kaksi lisää, joihin ei ollut varauduttu vielä kesällä. Tsemppiä tähän viimeiseen talvikuukauteen! Onneksi se on kaikkein lyhin kuukausi. :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaPöh, Blogger täällä jotain oikkuilee...
PoistaVoi kun tuleva heinäkesä olisi edellistä parempi! Aina on niin oma hommansa tässä talven yli kitkuttelussa ja heinämäärien riittävyyden arvioinnissa... Ja tänä talvena ovat monet tilat joutuneet niin kauhean ahtaalle ja eläimiä on pitänyt teuraaksi pistää, kun heinä ei vaan ole riittänyt.
Kiitos ja tsempit myös sinne, ja onnittelut uusista pikkukileistä! :)
Voi apua, mikä rulianssi ja päivä. Hyvin osasit kuvata tapahtumat, koska eläydyin siihen täysin. Aikamoisia ponnisteluja joskus vaatii asiat, joiden luulisi hoituvan ihan helposti siinä sivussa. Mutta mikään ei ole itsestäänselvää. Upeaa, että saitte laidunpaikan! Minulla ei ihan vielä pinna ole loppumassa tämän talven kanssa, mutta kohta varmaan. Toivottavasti täällä etelässä ei ihan hirveästi enää pakkasia nähdä. Meitä taas ärsyttää kelirikko, jonka vuoksi kulku saareemme on täysin katki. Paras olisi siis kunnon talvi tai ei talvea ollenkaan. Kallistun tässä vaiheessa vuotta jälkimmäiseen!
VastaaPoistaNyt pitää vielä kysyä, että missä foorumissa voisi käydä keskustelua tai saada tietoa lampaiden kesälaiduntamisesta? Meillä on juurikin tuollainen perinnemaisema, joka kaipaa lampaita. Nyt olemme ratkoneet asiaa niin, että olemme ostaneet 4-6 lammasta, jotka sitten olemme teurastaneet syksyllä. Mutta tämä on vähän liian suuri määrä omia lihatarpeitamme ajatellen, ja siksi olemme pitäneet parina kesänä taukoa. Tilamme kuitenkin kantaisi kesän ajan varmaan sen 10 lammasta, eli nurmea riittäisi sellaiselle katraalle.
Kyllähän tämän eläinlauman kanssa elo on välillä yhtä suurta ohjelmatoimistoa :D Voi, kelirikko kyllä varmasti mutkistaa asioita oikein urakalla saarioloissa. Meillä on nyt ollut liikkuminen täällä pökköperällä aika extreme-urheilua, kun tiet ovat paksun paakkuuntuneen jään ja reilun sohjokerroksen peitossa.
PoistaSuosittelen ehdottomasti tuota Laidunpankki.fi -sivustoa, jos se ei vielä ole tuttu juttu. Sinne voivat sekä laitumien omistajat että karjanomistajat laittaa ilmoituksia, ja olemassa olevia ilmoituksia pystyy selaamaan ihan vaikka paikkakunnan mukaan. Toinen meillä toiminut kikka on ollut Facebookin oman kylän paikallinen keskusteluryhmä, jossa ilmoitin viime vuonna, että neljä lammasta etsisi "kesätyöpaikkaa". Tämä meidän tänä kesänä lampaiden kesätyömaaksi löytynyt perinneniitty löytyi juurikin Laidunpankin ilmoituksen kautta. Varmaan vielä jos laittaa kyseiseen palveluun ilmoituksen ja jakaa sen esim. Lampola-faceryhmässä, voisi luulla, että hyvinkin tärppäisi :) Onnea kesälampaiden etsintään!
Huh, onneksi saitte heinä hoitumaan! Ja se on jännä, välillä asiat lutviutuu ihan itsekseen (ja joskus sitten tosiaan ei). Me manailimme liikoja lumia jäällä, sillä emme saaneet enää mönkijällä ajettua reittiä auki ja raksatavarat pitäisi saada vedettyä saareen. No, nyt tuli vettä (sinällään tylsä juttu), sulatti lumen ja pääsemme taas kulkemaan helpommin. Tsemppiä talviseen helmikuuhun, kyllä se kevät sieltä tulee! :)
VastaaPoistaHeinäntuottajan voin todeta, että heinänteko ei todellakaan ole helppoa (sanonta EI pidä paikkaansa!!). Viime kesä tosin oli todella poikkeuksellinen kuumuuden ja kuivuuden takia ja sama ongelma kostautui myös laitumissa. Kuivaheinän ongelmana on monesti myös sateet. Ei ole helppoa ei.
VastaaPoistaKaksi viimeistä kesää oli varmasti tavallistakin haastavampaa heinäntuottajille. Toissa kesänä heiniä etsiessämme moni heinäntuottaja oli ei saanut paalattua runsaiden sateiden takia, ja nyt viime kesänä heinäpellot pölisivät kuivuuttaan. Sormet ristiin, että tämä kesä olisi heinänteon kannalta otollisempi. Heinäntuottajille varmasti on rankkaa kun olosuhteiden takia joutuu jännittämään, tuleeko satoa, ja tietysti sillä on sitten vaikutuksensa myös eläinten pitäjiin, kun syötävän saanti eläimille talvikaudeksi on kiven alla.
Poista