Joulumieleni on ollut tänä vuonna mystisesti hukan teillä. Pääni pursuilee erilaisia ideoita ja ajatuksia. Aina kun näin käy, minun on pakko ryhtyä toteuttamaan visioitani lähes maanisella vimmalla. Kaikkea. Yhtä aikaa.

Sinkoilen höyrypäisenä paikasta toiseen ja ajatukseni vilistävät tuhatta ja sataa. Mieli ei rauhoitu, ei kauniisti pyytämällä eikä topakasti käskemälläkään. Otollisissa olosuhteissa rakastan tuota olotilaa, sillä silloin olen luovimmillani ja aikaansaavimmillani.

Nyt haluaisin kuitenkin, hitto vieköön, jo rauhoittua ja virittäytyä joulumoodiin. Määräsinkin mielivaltaisesti, että lopetan höntyilyn ja pistän kaikki projektini jäähylle. Jos saan hyvän idean, en säntää toteuttamaan sitä, vaan kirjoitan ajatuksen muistiin ja palaan siihen myöhemmin. Tästä tapaniin saakka julistan joulurauhan, virittelen kotia ja itseäni tunnelmaan, katson hömppäleffoja ja hengitän syvään. Antti aloittaa joulusta kolmen viikon ansaitun loman, jonka buukkasinkin itselleni saman tien "työlomaksi". Toisin sanoen, isäntä saa touhuta ipanoiden kanssa lomajuttuja, kun minä saan keskittyä töihin ja ylös kirjattujen visioideni purkamiseen.

Lusitaan nyt tämä joulu kuitenkin ensin alta pois.




Joulun tunnelma on tullut minulle aina pienistä jutuista. En ole stressaaja tai hössöttäjä, vaan tykkään luoda kotiin joulun tuntua ennemmin siivoamalla nurkat kotoisiksi ja sytyttelemällä paljon kynttilöitä. Koristeita en liioin ripustele, sillä olen äärimmäisen laiska keräämään niitä pois. Jouluvaloja olen laittanut ulkosalle, mutta niillä on myös käytännöllinen puolensa. Etenkin maan ollessa vielä musta täällä on niin kertakaikkisen säkkipimeää, että pienikin valon pilkahdus vähentää omiin jalkoihin kompurointia huomattavasti.

Emme juuri pidä perinteisistä jouluruuista. Ostan kotiin yleensä pienen kinkun, mutta vain, jos löydän luomun vapaan possun kinkun. Tänä vuonna hankimme sen jo hyvissä ajoin pakkaseen. Lisäksi minulla ja pikkuveljelläni on outo, lapsuudestamme juurensa juontava päähänpinttymä siitä, että joulu ei ole joulu ilman uuniperunoita ja tuorejuustotäytettä. Näillä eväillä yleensä pärjäämme joulun yli mainiosti. Antti ei syö jouluruokia riisipuuroa lukuun ottamatta lainkaan, joten senkään suhteen ei tarvitse stressata. Hänen joulun perinneherkkunsa ovat makkaraperunat. Joulupöydässä tyyli on meillä siis aika vapaa.

Aikuisväen kanssa olemme sopineet, ettemme hommaile toisillemme lahjoja. Näin ei tarvitse hankkia turhaa roinaa ihmisille, joilla on jo kaikkea tarvittavaa, ja iso osa joulustressistäkin unohtuu kun kenenkään ei tarvitse kyntää jouluostoksilla adventtisohjossa. Lapsille tilasin lahjat jo hyvissä ajoin netin kautta. Myös heidän lahjavalinnoissaan yritämme pitää turhan krääsän ja erityisesti muovisen roinan minimissään. Panostamme määrän sijasta laatuun: luonnonmateriaaleihin ja mahdollisuuksien mukaan lähellä tuotettuihin, kestäviin leluihin ja vaatteisiin.


Kuusen koristelua viime vuodelta.

Tärkein ja rakkain jouluperinteemme on se, kun Espanjassa asuva pikkuveljeni saapuu luoksemme joulun viettoon. Olemme aina olleet veljeni kanssa läheisiä, mutta hän on asunut jo vuosia milloin missäkin päin maailmaa. Joulut ovatkin meille niitä harvoja kertoja vuodessa, kun saamme viettää yhdessä aikaa. Venlalle eno on tavattoman rakas, ja pikkuveljelle nämä meidän kaksi naperoa ovat maailman tärkeimpiä. Rennossa yhdessäolossa ja kiireettömyydessä piileekin se meidän joulujen salaisuus.

Pikkuveljen on määrä saapua Suomeen ensi maanantaina. Viimeistään silloin voimme lähteä yksissä tuumin joulumieltä metsästämään, ellei se päätä ilmestyä jostain omine nokkineen ennen sitä.





Leppoisaa joulun odotusta ja joulumielen etsintää kaikille!