Marras-sana merkitsee kuollutta tai vainajaa. Kansanuskomusten mukaan sillä on saatettu tarkoittaa myös kuoleman ennusmerkkiä.
Tänä kekriaamuna tunnelma ulkosalla on ollut hyvin martainen. Kuun alku on ainakin ollut nimensä veroinen.
Kekriaamuna viimeiseksi sängystä noussutta on ennen vanhaan kutsuttu köyriksi. Tänä aamuna sen manttelin perijä oli meidän isäntä. Hän peri sen, no, itseltään. Itse heräsin varhain, sen on näin vanhan kansan vuodenvaihteessa ennustettu merkitsevän virkeää tulevaa vuotta. Saas nähdä sitten, pitääkö enne kutinsa.
Eräs kuoleman enne on liidellyt toistuvasti vahtaamassa kanojamme pihamme yllä. Samainen nuori kanahaukka, joka sai meiltä ateriakseen nuoren kukon, on palannut pihamaallemme toistuvasti kärkylle helpon aterian toivossa. Siksi onkin helpotus, että nuori kanaparvemme muuttaa tänään kukkoineen uuteen kotiinsa. Pääni on pyörinyt viikkotolkulla kuin emopöllöllä, jolla on pesä hukassa, kun olen ollut valmiuksissa hätistämään haukkaa ettei ihan jäisi asumaan. Niin paljon kuin pidänkin ajatuksesta, että luonnon otukset viihtyvät pihallamme, kanojen ja haukan eloonjäämistaistelussa olen puolueellinen tuomari ja suosin kanoja.
Aamu alkoi virkeästi pyydystellessäni nuorta kanaparvea laatikoihin. Teippasin laatikot eteisessä pitävämmiksi. En varmastikaan ole ensimmäinen kissan omistaja, joka tätä ihmettelee, mutta mikä ihmeen ikiaikainen yhteys on kissoilla ja pahvilaatikoilla? Aina kun sain yhden kissan teipatusta laatikosta mellastamasta, pujahti jostain tilalle kaksi lisää.
Liippasi läheltä, etteivät tulevat omistajat saaneet viiden siivekkään sijasta viittä kissaa. Loppujen lopuksi laatikoissa kuitenkin lymysi sopiva määrä oikean eläinlajin edustajia. Ainakin uskoisin niin. No, jos meiltä on tämän päivän jälkeen kissa tai useampi kateissa, tiedän ainakin, mistä lähteä ensimmäiseksi kyselemään.
Marraskuiseen kekri-iltaamme emme ole tällä kertaa järjestelleet pitoja tai sen kummempia kinkereitä. Vietämme lokoisasti aikaa perheen kesken ja teemme hyvää ruokaa. Koska juhlan teemaan kuuluu myös vainajien kunnioittaminen, lämmitämme saunan. Muinaisuskon mukaan vainajat täytyy saunottaa kunnolla, olihan manan mailla viileää ja hyistä ja tuonpuoleisen verhon ohetessa henget hakeutuivat mielellään saunan lämpöön sulattelemaan. Perinteisesti isännän piti menemän kuumaan saunaan keskiyöllä, saunoa henkien kanssa ja heittää heille kunnolla löylyä. Saunan jälkeen isännän hommiin kuului houkutella vainajat takaisin kalmistolle, jotteivat jäisi koko vuodeksi nurkkiin hyörimään.
Kuolleiden suut tuntuvat napsaavan kansanperinteen mukaan taajaan tahtiin, niin myös tässä tapauksessa. Paras konsti henkien houkuttelemiseksi olikin viina, mikäpä muukaan. Talon sännän tuleekin saunasta poistuessaan pirskotella viinatippoja polulle ja johdattaa näin vainajat takaisin kalmiston suuntaan.
Lämmittelen tässä parhaillani Anttia ajatukselle, että hän pitäisi tänä kekriyönä saunaillan vainajahenkien kanssa. Emme juo kumpikaan teräviä, mutta onneksi kaapeissa pyörii jokusia lahjaksi saatuja viinaputeleita. Näillä kelpaa kestitä kuolleita ja houkutella heidät sen jälkeen takaisin tiehensä. Anttia ajatus naurattaa, mutta onneksi kekriperinteisiin kuuluu myös talon isännän humaltuminen tulevan vuoden sato-onnen varmistamiseksi. Ehkäpä siis tuo meidän talon isäntä ei pidä enää keskiyöllä muutaman oluen jälkeen viinaksien pirskottelua pihatielle yhtään niin hulluna ideana.
Oikein perinteikästä, tunnelmallista ja leppeää kekriä, toivottelee täältä Kesärannan farmilta koko meidän väki!
Onpa taas puhuttelevia kuvia sinulla! Kuihtuneet kasvit ja pimeät illat ovat aina miellyttäneet minua, ja kuten keltit, koen vuoden vaihtuvan juuri Samhainin tai kekrin aikaan. Uudet tuulet puhaltavat, ja sitä varten vanhan on kuoltava pois. (Paljaat puunrungot ja pensaat keväisin ovat myös kauniita, ennen kuin uutta alkaa kasvaa.)
VastaaPoistaOnko haukka voimaeläimesi vai onko sillä vain asiaa juuri nyt? Haukathan viestivät intuition ja laajemman tieotisuuden tärkeydestä, viestien välittämisestä sopivassa muodossa. Haukka-ihmiset ovat ikuisia optimisteja ja johtajaluonteita. :)
Tunnelmallista kekriä teillekin!
Voi kiitoksia :) Minullekin tämä ajankohta on jotenkin luontevin aika uuden vuoden vaihtumiselle. Vuosi vuodelta huomaan tarkkailevani enemmän vuodenkierron merkkejä luonnosta ja tuijottavani yhä vähemmän kalenteria.
PoistaEi ole haukka voimaeläimeni, mutta asiaa sillä tuntuu nyt olevan :) Eikä ole ainoa tämä pihapiirin haukka jonka kanssa olen joutunut tekemisiin, tuskin kuluu nykyään päivääkään ettenkö haukkoihin jossain törmäisi tai niitä näkisi. Kiitos hirveästi tästä kommentistasi, se valaisi montaaikn juttua ja erään paljon pohtimani asian kanssa loksahti monta palikkaa kohdilleen. :)
Kiva kuulla. :)
PoistaOnpas hienoja kuvia! Täälläkin ollaan herätty nyt kalsean harmaisiin aamuihin, ja vähäinen lumi on tipotiessään.. vähän ehkä tuntuu kalsealta ja on kyllä tekeminen pysyä pirteänä, kun pimeys peittää tienoon.. Onneksi saa alkaa jo vähä hössöttää joulua ja sen jälkeenhän sitä ollaan tän pimeyden kanssa voiton puolella 😅 Ei se talvi, eikä lumi, eikä pakkanen, eikä edes vesisade, mutta se pimeys, vaikka olen itse marraslapsi... Niin nyt tuntuu, että tää tökkii 😂 sitä saatiin nauttia niin kauniista lokakuusta, että marras lässähti päin pläsiä..Mutta ihanaa kekrin juhlaa, sytytellään kynttilöitä ja mussutellaan soffan mutkassa, nii eiköhän tämä taas tästä! 🤗 Moikat!
VastaaPoistaOnpa hauskaa kuulla susta <3 Jännä juttu, mutta ihan oikeasti tulit yhtäkkiäm mieleeni tuossa viikonloppuna, mietin etten ole yhtään ehtinyt blogiisi seuraamaan ootko kirjoitellut sinne teidän kuulumisia. Ja sitten pian siihen perään huomasinkin, että olit kirjoittanut tänne kommenttia :D
PoistaItsellänikin tuo harmaus ja pimeys vie vähän mehuja, varsinkin jos jotain pitäisi saada aikaiseksi niin ei tunnu energia riittävän millään. Otsalampun valossa ulkonakin touhutessa tuntuu, että tuo mustuus oikein imaisee sen vähänkin valon ja kaikki pitää tehdä puolisokkona :D Ehkä se taas silmä ennen pitkää tottuu tähän pimeään, ja toivottavasti lumi tulee pian... Meillä ei ole satanut laisinkaan lunta vielä, sitä odotellessa :)
Moikat sinnekin, kiva kuulla pitkästä aikaa <3
Olipa hyvä postaus taas. :)
VastaaPoistaMielenkiintoista tietoa kekristä. Ite en oo jostain syystä lainkaan innostunut amerikkalaistyylisestä halloweenista, oon enemmän aatellut Pyhääinpäivää sellaisena jolloin sytytän kynttilän kuolleille läheisille.
Kekri on siis muinaista suomalaista kansanperinnettä? Tuosta saunasta en ole ennen kuullutkaan. :) Meillä vois herättää pientä hämmennystä naapurustossa, mutta jos asuisi maalla niin mikä ettei. :)
Toivottavasti kissat ovat tallessa ja kanat säästyvät saalistajaltaan!
Minuakaan ei ole koskaan tuo jenkkityylin halloween puhutellut, kekriä olen vasta näin aikuisiällä alkanut viettää. Kekri on siis nimenomaan suomalaisen kansanperinteen uuden vuoden juhla ja satokauden päätös. Tuo vainajien saunottaminen ja viinauhrin perässä pois johdattaminen on jo hyvin vanhaa perua, tuoreempi juttu kansanperinteessä taitaakin olla ihan vain antaa hengille oma "saunavuoro" saippuoineen ja pesuvesineen sillä välin, kun talon väki syö kekriateriaa. Sen jälkeen talonväki menee saunaan jättäen aterian pöydälle, jotta myös henget saavat siitä syödäkseen. Voin kyllä kuvitella, että jos meillä jättäisi kattauksen pöydälle saunan ajaksi, niin kuolleille ei siitä jäisi muruakaan kun koirat ehtisivät vahtimatta jätetyn pitopöydän kimppuun alta aikayksikön :D
PoistaPikkukanat pääsivät uuteen kotiinsa ja kanalaansa hienosti ja kaikki kissat ovat kotona tallessa! :)
Ei paljastunut laatikoista kissoja, olisi meille kyllä muutama uusi kissakin vielä mahtunut! Rambo-kukko laatikosta päästyään ensitöikseen kiersi kanalan läpi, hetken tarkastelun jälkeen kiekaisi komeasti ja lensi ylimmälle orelle katselemaan daamiensa touhuja. Joukko kotiutui nopeasti ja pakko oli ennen yövuoroon lähtöä käydä vielä kurkkaamassa kanalan meiningit. Siellähän ne kaikki kököttivät tyytyväisinä orsilla <3
VastaaPoistaTunnelmallista ja hyvää kekriä sinnekin ja kiitos vielä miljoonannen kerran <3
Voi kun hyvä, että kotiutuivat noin mukavasti <3 Rambo on varmaan tohkeissaan nyt, kun saa pitää daaminsa ihan omanaan eikä joudu enää omimaan kanoja noilta Hämäläisen veljeksiltä :D Se on kyllä hyvä kukko, jo täällä se vahti kovasti kanojaan ja koitti niitä jo kovasti polkeakin. Intoa löytyy kyllä enemmän kuin taitoa vielä sillä osastolla...
PoistaKiitos itsellenne, ihan huippua että parvi sai teiltä viimeisen päälle hyvän kodin <3
Olipas aavemainen tunnelma koko postauksessa kuvineen ja teksteineen. Kekri on minullekin ihan tuntematon juhla. Törmäsin siihen ensimmäistä kertaa aiemmin syksyllä täällä sinun blogissasi. Mukava lukea myös näitä vanhoja uskomuksia! Marraskuu on minullekin vuoden vaikein kuukausi, mutta lohduttaudun ajatuksella sen kestosta. Vain 30 päivää ja joulukuussa on sittrn jo heti parempi mojo!
VastaaPoistaNo mutta, kiva kuulla, että täältä höpötyksistäni on tarttunut jotain informaatiotakin mukaan :D Kekri tosiaan tuntuu, monien muiden vanhan kansanperinteen tapojen ohella, olevan monelle uppo-outo juttu. Iäkkäämmät sukulaisetkaan eivät kekriä ole tunteneet laisinkaan, kun olen heitä joskus kekrijuhliin kutsunut. Omilta kouluajoiltakaan en muista juuri mitään opetetun vanhasta suomalaisesta kansanperinteestä (Kalevalan lisäksi). Mielestäni tosi kummallinen juttu.
PoistaTämä marraskuun aika tuntuu tosiaan raskaalta. Joulua kohti mentäessä alkaa taas mielikin virkistyä!