Eilisestä Simon päivästä on laskettu kekriviikko alkaneeksi. Vanha vuosi päättyi Simoon, mutta alkoi vasta kekrin jälkeen. Sen vuoksi kekriviikkoa on kutsuttu myös "jakoajaksi".

Simon päivän jälkeen järvet alkoivat jäätyä, ja tapana olikin sanoa, että "Simo siltoja tekee". Tänä aamuna kotijärvemme pientä poukamaa peitti ohut jääkerros. Nyt ilmassa on talven tuntua, vaikka myöhemmin tälle viikolle onkin lupailtu taas lämpimämpiä säitä ja myrskyjä.





Olemme olleet ahkeria ja syystyöt etenevät vauhdilla. Meillä on kuitenkin sellainen paha tapa, että aina, kun saamme yhden työn tehdyksi, keksimme sen tilalle kaksi lisää.

Näin kävi esimerkiksi jossa Antin piti ihan vain vähäsen tuunata vuohien puolta kolmelle vuohelle paremmin sopivaksi. Siinä tuunatessaan hän keksi, että voisi oikeastaan samassa rytäkässä rakentaa karsinaan heinätelineen. Ja kun nyt kerran työkalut oli jo valmiiksi kaivettu esille, niin äkkiäkös hän tekaisee kiipeilystä pitäville vuohille myös pienen, korotetun makuutason seinälle.

Koska puhe on kuitenkin meidän isännästä, niin ei ole yllätys, että homma lähti hiukan keulimaan. "Simppeli seinätaso" muistuttaa tätä menoa pian enemmän vuohien Hoploppia, kuin köllöttelypaikkaa. Mutta en usko, että kuttuset pistävät pahakseen!

Vesiämpärin asettelu kuttukarsinaan on ollut pulmallista, sillä vuohilla on paha tapa riepotella saavia sarvillaan niin, että pehku kelluu märkänä ja juomavedet menevät hukkaan. Antti sai vision telineestä, jossa olisi ylös ja alas kääntyvä puomi. Vesiastia laitetaan telineeseensä roikkumaan, ja puomi lasketaan päälle ja suljetaan salvalla. Härtsy on toiminut paremmin kuin hyvin, eikä vesikuppi ole enää saanut kertaakaan kyytiä vuohien käsittelyssä.


Kiipeämisluiska puuttuu vielä.






Aiemmin isäntä nikkaroi talliin lypsypöydän. Siinäpä on sellainen vekotin, että vasta sen saatuani tajusin, kuinka paljon olen sitä elämääni tarvinnut.

Kuten aiemmin kerroin, pöytä on siitä näppärä, että sitä voi käyttää sekä vuohien lypsyyn että lampaiden kerintään. Pöydästä tehtiin sen korkuinen, että saan lypsettyä siinä mukavasti pikku jakkaralla istuen, tai kerittyä lampaan seisten sen enempiä kumartelematta tai kurkottelematta. Pään pidike aukeaa, jolloin eläimen on helppo sujauttaa päänsä läpi kolosesta. Pidikkeen ollessa kiinni kaula mahtuu läpi, mutta päätä eläin ei mahdu kiskomaan aukon läpi. Pääpuolen päädyssä on taso, johon saa laitettua kauravadin, herkkuja tai heinää mutusteltavaksi, jotta eläimellä riittää puuhaa ja mielenkiintoa seistä paikallaan operoinnin ajan.



Aprilli-lammas näyttää mallia.



Kerintöjen jatkaminen on sujunut huomattavasti jouheammin nyt, kun käytössä on kunnon pelit ja pensselit. Aprilli-karitsa joutui viikonloppuna ensimmäistä kertaa eläessään kerittäväksi, ja pikku-uuhi oli hyvin lievästi ilmaistuna vastahakoinen moiseen puuhaan. Jouduttuaan tukevasti nakeliin kerintäpöydälle, se kuitenkin rauhoittui nopeasti ja mutusteli heiniä koko trimmauksen ajan, vaikka yrittikin tämän tästä jotain pieniä kevätjuhlaliikkeitä aina silloin tällöin.

Sain lampaan kuitenkin saksittua, vaikka jälki ei maailman tasaisinta ollutkaan, salonkini asiakkaan rimpuillessa ja heiluessa sinne tänne.


Keiken pörrön alta alkaa paljastua lammas!

Valmis!

Aprilli uudessa frisyyrissään, jälleen Nuunu-emän hellässä huomassa!