Kohti omavaraisempaa elämää 2018 -kimppakirjoitussarja on tullut tältä erää tiensä päähän, ja nyt on tullut aika ynnäillä omavaraistelijoiden saavutukset tältä vuodelta, ja ehkä hieman silmäillä jo tulevaa vuottakin.

Omalta osaltani juuri mikään ei mennyt tänä vuonna suunnitelmien mukaan. Alkuperäisissä suunnitelmissani kaavailin jättäväni viljelytouhut vähemmälle ja panostamaan enemmän rakennus- ja remontointipuoleen: muun muassa maakellari piti saada valmiiksi ja tontin aitaaminen edes jonkinnäköiselle alulle. No, kellari on joutunut väistymään muiden, kiireellisempien touhujen (kuten talon remppailun) tieltä, joskin yritämme päästä sen kanssa eteenpäin vielä ennen talvea. Aitaa ei tontillemme ole noussut metriäkään.

En silti sano, että tämä olisi ollut huono vuosi. Se on ollut vain erilainen, kuin mitä alun perin ajattelin.





Vaikka mennyt kesä oli ennätyskuiva, onnistui vihannesten viljely uudessa lavankauluskasvimaassa hyvin. Olen saanut säilöttyä kivan määrän puutarhan satoa talven varalle. Satoasioihin perehdyin paremmin sarjan aiemmassa kirjoituksessa.

Puutarhan sadon lisäksi meillä on muutama kukkopoika kasvamassa pataan pistettäväksi, joten jonkin verran saamme talveksi lihaa myös omalta tontilta. Maatiaiskana ei mikään erityisen lihaisa rotu ole, mutta ainakin kekri- ja joulupöydän saamme koreaksi omalla takapihalla vapaana temmeltäneiden kukkojen lihalla.

Haudotuista hämäläisistä maatiaisista aiomme jättää yhden kanan kotiin munintavahvuuden kohottajaksi. Munia emme ole saaneet paljoakaan koko kesänä, sillä kanat ovat viettäneet kesän vapaana ulkosalla, munien ties minne pusikoihin. Satunnaisesti frouvat ovat käyneet pyöräyttämässä munia myös heinäpaalien sekaan, joten ihan kananmunattomalla linjalla ei ole tarvinnut koko kesää räpistellä. Tehtyäni talvisiivouksen kanalaan houkuttelin parven jälleen öiden kylmettyä takaisin kanalaan, joten munahanat ovat alkaneet jälleen aueta.

Kunhan järvi kunnolla jäätyy, aiomme panostaa tänä talvena aiempia vuosia enemmän kalastukseen. Antti hankki minulle lahjaksi tuliterät pilkkivehkeet, joten ensi talvena omavaraisuusasteemme kohonnee jälleen hiukan, kun voimme kalastaa itse. Olemme pohdiskelleet paljon seuraavaa siirtoa lihaomavaraisuutemme kohottamiseksi, mutta jos kalaa kotijärvestä nousee hyvin, voipi olla, että jätämme lihan kasvatuksen vähemmälle ja alamme popsia entistä enemmän kalaa tulevaisuudessa.





Olen hahmotellut suuruudenhulluja suunnitelmia uudesta kasvimaasta tuonne tontin nurkkaan, ja olen nyt aloittanut siellä maanparannuksen. Maa on jääkylmää, kivikovaa savimaata, joten kärsivällisyyttä projekti varmasti vaatii. Eläinten tiloja talviteloille siivoillessani levitän vanhaa pehkua uuden kasvimaan paikalle ja toivon, että eloperäinen aines maatuessaan toisi maaperään ravinteita ja muokkaisi maata vihannesten kasvatukselle otollisemmaksi. Keväällä pääsen katsomaan, miltä maa näyttää, ja istutan paikalle mahdollisesti jotain maata muokkaavaa kasvia, joka syvillä juurillaan kuohkeuttaisi maaperää. Nyt toistaiseksi, pehkujen levityksessä paikalle on vielä paljon työtä, ja kasvimaan muokkauksen jatkoa ehdin suunnitella hienosti lisää talvella.

Kasvimaan läheisyyteen aion perustaa myös pienen hedelmätarhan. Pihallamme on runsaasti viinimarjapensaita, jotka ovat meidän suunnitelmiimme nähden melko huonolla paikalla. Aiomme yrittää hyväkuntoisimpien pensaiden siirtoa uudelle paikalleen hedelmätarhan liepeille. Hedelmätarhaan kuuluvat luonnollisesti myös hedelmäpuut. Juhlimme vastikään kuopuksemme nimiäisiä, ja vauva sai lahjaksi sekä omena- että päärynäpuun. Yhdessä isosiskon oman omenapuun kanssa puut pääsevät pian aluiksi uuteen hedelmätarhaamme, joka tulevaisuudessa tuottaa koko perheelle syötävää ja mehu- sekä hillotarpeita.




Yhdeksänpäinen lammaskatraamme tuottaa jo mukavasti villaa, joita olen ryhtynyt karstaamaan lepereiksi sitä mukaa, kun saan lampaita kerittyä. Valmiiksi karstatun villan kanssa on helppoa ryhtyä harjoittelemaan jälleen rukilla kehräämistä, kunhan sopiva joutilas hetki osuu kohdalle.

Toivon, että kehräystaitoni karttuvat tässä syksyn ja talven mittaan siinä määrin, että raaskisin kokeilla myös angorakanin villan sekoittamista lampaiden villojen sekaan.

Koska kehruutaitoni ovat vielä niin lapsen kengissä, ja villaa kertyy nurkkiin nopeammin, kuin mitä ehdin työstää, olen ajatellut kokeilla hyödyntää villaa myös muin keinoin. Villan käyttö esimerkiksi tyynyjen täytteenä on käynyt mielessäni: hankittuamme täysin luonnonkuituisen sängyn Porin Villa & Peitteeltä viime keväänä, olen alkanut pohtia luonnonmukaisuutta ja hengittävyyttä myös muissa vuodevaatteissa. Lampaan villalla täytetyt tyynyt olisivat varmasti hengittävämpiä ja mukavampia kuin keinokuituisella, paakkuuntuvalla vanulla täytetyt. Tähän aiheeseen palaan vielä myöhemmin, kunhan saan projektin alulle ja pääsen hieman testailemaan kotikutoisten tyynyjen kokoon kursimista. Omavaraisuutta se on tyynyomavaraisuuskin!


Tyynyntäyte a.k.a. Bambi aamupalalla


Sienestys kuuluu näin syksyllä ilman muuta ohjelmistoomme, ja avittaa nostamaan omavaraisuuttamme ainakin taas yhden talven ajan jossain määrin. Olen ollut pöyristynyt siitä, kuinka sienimetsällä käydessäni vanhat, tutut sieniapajani ovat olleet tyhjillään. Paikoilta, joista esimerkiksi viime syksynä keräsin kymmeniä litroja sieniä, ei ole löytynyt mitään!
Kausi kuitenkin onneksi jatkuu vielä. En vaivu epätoivoon.

Lämmitysasioiden suhteen olemme tämänkin talven omavaraisia, sillä saamme tehtyä polttopuut oman tontin puista. Rannan läheisyydessä meillä kasvaa todella tiheästi mäntyä ja koivua, ja jokusia puita olemme joutuneet kaatamaan erinäisten projektien tieltä. Näistä isoista puista meille riittää pitkäksi ajaksi puuta poltettavaksi. Toimivalla puuhellalla ja omilla puilla tölli lämpiää tämän talven oikein mukavasti.


Näitä kyllä riittäisi.


Summa summarum, tämä vuosi oli omavaraisuusasteemme kohottamisen kannalta ihan kelvollinen, vaikkakaan ei lainkaan sellainen, mitä olin alun perin suunnitellut. Saimme kuitenkin viljelykset vauhtiin ja jopa tuottamaan satoakin. Mehuja, hilloja, vihannessäilykkeitä ja mausteyrttejä olemme saaneet sadosta talteen niin, ettei niitä tarvitse talven mittaan hakea kaupasta. Olemme kasvattaneet eläimiä ja hahmotelleet liha- ja kalaomavaraisuutta talven varalle. Hyötypuutarhan rakentaminen etenee, villat jalostuvat hiljalleen hyötytuotteiksi ja torppa pysyy lämpimänä oman tontin puilla. Vuohi ei harmi kyllä synnyttänytkään kiliä kuten uumoilimme, mutta ryhdyttyään neitsytlypsämään tuottaa kuitenkin jonkin verran maitoa. Aion yrittää sen astutusta uudestaan nyt syksyllä, kunhan sopiva pukki kohtuullisen matkan päästä löytyy.


Kohti omavaraisempaa elämää -sarja jää nyt tauolle ainakin talven ajaksi, sillä talvi on omavaraistelijan näkövinkkelistä hiljaisempaa aikaa ja muiden sarjaan osallistujien kanssa pohdimme, että tauko on sitä myöten paikallaan. Jotain pientä kivaa omavaraisuutemme edistämiseksi tietty puuhastelemme täällä ranchillamme myös syksyn ja talven mittaan, ja näistä varmasti kertoilen kuitenkin ahkeraan, vaikka itse sarja tauolle jääkin!


Muiden omavaraisuusbloggaajien sarjan viimeiset osat voit käydä lukemassa täältä:

Korpinkiven tupa
Maatiaiskanasen elämää
Rakkautta ja maan antimia
Harmaa torppa
Korkeala
Mrs Sinn