Kohti omavaraisempaa elämää 2018 -kimppakirjoitussarja on tullut tältä erää tiensä päähän, ja nyt on tullut aika ynnäillä omavaraistelijoiden saavutukset tältä vuodelta, ja ehkä hieman silmäillä jo tulevaa vuottakin.
Omalta osaltani juuri mikään ei mennyt tänä vuonna suunnitelmien mukaan. Alkuperäisissä suunnitelmissani kaavailin jättäväni viljelytouhut vähemmälle ja panostamaan enemmän rakennus- ja remontointipuoleen: muun muassa maakellari piti saada valmiiksi ja tontin aitaaminen edes jonkinnäköiselle alulle. No, kellari on joutunut väistymään muiden, kiireellisempien touhujen (kuten talon remppailun) tieltä, joskin yritämme päästä sen kanssa eteenpäin vielä ennen talvea. Aitaa ei tontillemme ole noussut metriäkään.
En silti sano, että tämä olisi ollut huono vuosi. Se on ollut vain erilainen, kuin mitä alun perin ajattelin.
Vaikka mennyt kesä oli ennätyskuiva, onnistui vihannesten viljely uudessa lavankauluskasvimaassa hyvin. Olen saanut säilöttyä kivan määrän puutarhan satoa talven varalle. Satoasioihin perehdyin paremmin sarjan aiemmassa kirjoituksessa.
Puutarhan sadon lisäksi meillä on muutama kukkopoika kasvamassa pataan pistettäväksi, joten jonkin verran saamme talveksi lihaa myös omalta tontilta. Maatiaiskana ei mikään erityisen lihaisa rotu ole, mutta ainakin kekri- ja joulupöydän saamme koreaksi omalla takapihalla vapaana temmeltäneiden kukkojen lihalla.
Haudotuista hämäläisistä maatiaisista aiomme jättää yhden kanan kotiin munintavahvuuden kohottajaksi. Munia emme ole saaneet paljoakaan koko kesänä, sillä kanat ovat viettäneet kesän vapaana ulkosalla, munien ties minne pusikoihin. Satunnaisesti frouvat ovat käyneet pyöräyttämässä munia myös heinäpaalien sekaan, joten ihan kananmunattomalla linjalla ei ole tarvinnut koko kesää räpistellä. Tehtyäni talvisiivouksen kanalaan houkuttelin parven jälleen öiden kylmettyä takaisin kanalaan, joten munahanat ovat alkaneet jälleen aueta.
Kunhan järvi kunnolla jäätyy, aiomme panostaa tänä talvena aiempia vuosia enemmän kalastukseen. Antti hankki minulle lahjaksi tuliterät pilkkivehkeet, joten ensi talvena omavaraisuusasteemme kohonnee jälleen hiukan, kun voimme kalastaa itse. Olemme pohdiskelleet paljon seuraavaa siirtoa lihaomavaraisuutemme kohottamiseksi, mutta jos kalaa kotijärvestä nousee hyvin, voipi olla, että jätämme lihan kasvatuksen vähemmälle ja alamme popsia entistä enemmän kalaa tulevaisuudessa.
Olen hahmotellut suuruudenhulluja suunnitelmia uudesta kasvimaasta tuonne tontin nurkkaan, ja olen nyt aloittanut siellä maanparannuksen. Maa on jääkylmää, kivikovaa savimaata, joten kärsivällisyyttä projekti varmasti vaatii. Eläinten tiloja talviteloille siivoillessani levitän vanhaa pehkua uuden kasvimaan paikalle ja toivon, että eloperäinen aines maatuessaan toisi maaperään ravinteita ja muokkaisi maata vihannesten kasvatukselle otollisemmaksi. Keväällä pääsen katsomaan, miltä maa näyttää, ja istutan paikalle mahdollisesti jotain maata muokkaavaa kasvia, joka syvillä juurillaan kuohkeuttaisi maaperää. Nyt toistaiseksi, pehkujen levityksessä paikalle on vielä paljon työtä, ja kasvimaan muokkauksen jatkoa ehdin suunnitella hienosti lisää talvella.
Kasvimaan läheisyyteen aion perustaa myös pienen hedelmätarhan. Pihallamme on runsaasti viinimarjapensaita, jotka ovat meidän suunnitelmiimme nähden melko huonolla paikalla. Aiomme yrittää hyväkuntoisimpien pensaiden siirtoa uudelle paikalleen hedelmätarhan liepeille. Hedelmätarhaan kuuluvat luonnollisesti myös hedelmäpuut. Juhlimme vastikään kuopuksemme nimiäisiä, ja vauva sai lahjaksi sekä omena- että päärynäpuun. Yhdessä isosiskon oman omenapuun kanssa puut pääsevät pian aluiksi uuteen hedelmätarhaamme, joka tulevaisuudessa tuottaa koko perheelle syötävää ja mehu- sekä hillotarpeita.
Yhdeksänpäinen lammaskatraamme tuottaa jo mukavasti villaa, joita olen ryhtynyt karstaamaan lepereiksi sitä mukaa, kun saan lampaita kerittyä. Valmiiksi karstatun villan kanssa on helppoa ryhtyä harjoittelemaan jälleen rukilla kehräämistä, kunhan sopiva joutilas hetki osuu kohdalle.
Toivon, että kehräystaitoni karttuvat tässä syksyn ja talven mittaan siinä määrin, että raaskisin kokeilla myös angorakanin villan sekoittamista lampaiden villojen sekaan.
Koska kehruutaitoni ovat vielä niin lapsen kengissä, ja villaa kertyy nurkkiin nopeammin, kuin mitä ehdin työstää, olen ajatellut kokeilla hyödyntää villaa myös muin keinoin. Villan käyttö esimerkiksi tyynyjen täytteenä on käynyt mielessäni: hankittuamme täysin luonnonkuituisen sängyn Porin Villa & Peitteeltä viime keväänä, olen alkanut pohtia luonnonmukaisuutta ja hengittävyyttä myös muissa vuodevaatteissa. Lampaan villalla täytetyt tyynyt olisivat varmasti hengittävämpiä ja mukavampia kuin keinokuituisella, paakkuuntuvalla vanulla täytetyt. Tähän aiheeseen palaan vielä myöhemmin, kunhan saan projektin alulle ja pääsen hieman testailemaan kotikutoisten tyynyjen kokoon kursimista. Omavaraisuutta se on tyynyomavaraisuuskin!
Tyynyntäyte a.k.a. Bambi aamupalalla |
Sienestys kuuluu näin syksyllä ilman muuta ohjelmistoomme, ja avittaa nostamaan omavaraisuuttamme ainakin taas yhden talven ajan jossain määrin. Olen ollut pöyristynyt siitä, kuinka sienimetsällä käydessäni vanhat, tutut sieniapajani ovat olleet tyhjillään. Paikoilta, joista esimerkiksi viime syksynä keräsin kymmeniä litroja sieniä, ei ole löytynyt mitään!
Kausi kuitenkin onneksi jatkuu vielä. En vaivu epätoivoon.
Lämmitysasioiden suhteen olemme tämänkin talven omavaraisia, sillä saamme tehtyä polttopuut oman tontin puista. Rannan läheisyydessä meillä kasvaa todella tiheästi mäntyä ja koivua, ja jokusia puita olemme joutuneet kaatamaan erinäisten projektien tieltä. Näistä isoista puista meille riittää pitkäksi ajaksi puuta poltettavaksi. Toimivalla puuhellalla ja omilla puilla tölli lämpiää tämän talven oikein mukavasti.
Näitä kyllä riittäisi. |
Summa summarum, tämä vuosi oli omavaraisuusasteemme kohottamisen kannalta ihan kelvollinen, vaikkakaan ei lainkaan sellainen, mitä olin alun perin suunnitellut. Saimme kuitenkin viljelykset vauhtiin ja jopa tuottamaan satoakin. Mehuja, hilloja, vihannessäilykkeitä ja mausteyrttejä olemme saaneet sadosta talteen niin, ettei niitä tarvitse talven mittaan hakea kaupasta. Olemme kasvattaneet eläimiä ja hahmotelleet liha- ja kalaomavaraisuutta talven varalle. Hyötypuutarhan rakentaminen etenee, villat jalostuvat hiljalleen hyötytuotteiksi ja torppa pysyy lämpimänä oman tontin puilla. Vuohi ei harmi kyllä synnyttänytkään kiliä kuten uumoilimme, mutta ryhdyttyään neitsytlypsämään tuottaa kuitenkin jonkin verran maitoa. Aion yrittää sen astutusta uudestaan nyt syksyllä, kunhan sopiva pukki kohtuullisen matkan päästä löytyy.
Kohti omavaraisempaa elämää -sarja jää nyt tauolle ainakin talven ajaksi, sillä talvi on omavaraistelijan näkövinkkelistä hiljaisempaa aikaa ja muiden sarjaan osallistujien kanssa pohdimme, että tauko on sitä myöten paikallaan. Jotain pientä kivaa omavaraisuutemme edistämiseksi tietty puuhastelemme täällä ranchillamme myös syksyn ja talven mittaan, ja näistä varmasti kertoilen kuitenkin ahkeraan, vaikka itse sarja tauolle jääkin!
Muiden omavaraisuusbloggaajien sarjan viimeiset osat voit käydä lukemassa täältä:
Korpinkiven tupa
Maatiaiskanasen elämää
Rakkautta ja maan antimia
Harmaa torppa
Korkeala
Mrs Sinn
Tätä sarjaa on ollut mukava seurata :) Jos talven jälkeen jatkatte, niin olisin kiinnostunut lähtemään mukaan kirjoittamaan sarjaa. Talven verkkokalastuksesta kirjoittelin kevättalvella blogiini, käy kurkkaamassa vinkkiä :) https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2018/03/talviverkoilla.html
VastaaPoistaTätä on ollut kyllä kiva olla mukana kirjoittamassa ja seuraamassa! Kyllä meillä on ollut puhetta että sarjaa sitten taas keväällä jatketaan muodossa tai toisessa :) Jos olet Facebookissa, käypä liittymässä sellaiseen ryhmään kuin Omavaraisuus blogeissa (bloggaajille). Nämä kimppapostausjutut ovat avoimia kaikille ryhmän jäsenille :) Osallistua saa tietty vaikkei Facebookissa olisikaan, siinä tapauksessa kannattaa pistää viestiä Korpinkiven tupa -blogin Sadulle, hän osaa neuvoa siinä eteenpäin <3
PoistaJa kiitos linkkivinkistä, täytyypä käydä lukaisemassa!
Olisi ihanaa saada lisää porukkaa kirjoittamaan ensi vuonna aiheesta, joten sydämellisesti tervetuloa :)
PoistaTätä sarjaa on ollut todella mukava seurata! Toivottavasti kirjoittelu jatkuu taas ensi vuonna!
VastaaPoistaEiköhän me jatketa, ainakin porukka kovasti tykkäsi kirjoittaa näitä ja puhetta oli, että keväällä taas jatketaan :) Omalta osaltamme toki myös jatkan projekteista päivittämistä, syksy kun on hyvää aikaa tehdä monia töitä kevään tieltä jo valmiiksi niin kauan, kunnes lumi tulee.
PoistaKiva, kun olet seuraillut mukana! :)
Kuulostaapa suunnitelmanne mahtaville; Omat tyynyt ja kalastus etenkin! Ja kiitos linkkilisäyksestä; facebook toimi tänään mun kanssa kovin ihmeellisesti 😅
VastaaPoistaTyynyistä voi tulla joko täys farssi tai sitten ihan toimiva juttu - kokeillaan ja kattellaan! Ja toki, tiedän tunteen, Facebook tuntuu mun kanssani AINA ihmeellisesti :D Tosin siinä väittäisin jo, että on käyttäjässäkin vähän vikaa...
PoistaTeilläpä on vaikka minkälaista omavaraisuutta! Mahtava juttu!
VastaaPoistaHelpsoti tulee ajateltua, ettei mikään ole edistynyt mihinkään suuntaan. Näin kun näitä listaa niin on kuitenkin kiva huomata, että ainakin jotain pientä on saatu aikaiseksi :) Ehkä niistä pienistä puroista vielä joku päivä kasvaa iso virta.
PoistaIhanasti ilmaistu tuo, kun asiat menivät erilailla kuin oli suunniteltu :)
VastaaPoistaOlemme siirtäneet tupamme pihaan isoja herukoita ja siirto sujui hyvin. Korkeala-blogin väki teki saman, mutta jakoi pensaat samalla. Teki homman miten vain, niin ainakin meidän kokemuksellamme se onnistuu ihan hyvin. Itse olemme hyödyntäneet syksyn taimikauppojen alet ja napanneet muutaman uuden marjapensaan pihalle, suosittelen samaa jos haluaa selvitä kohtuullisella budjetilla ja istuttaa kasveja syksyllä, joka itselleni tuntuu olevan mieluisin aika istutella :)
Luinkin sinun postauksesi aiheesta ja juurikin sitä ajattelin käyttää ohjeena, kun rupeamme siirtohommiin :) Syysistutuksia ajattelin myös kokeilla, marjapensaiden kanssa täytyy tosin katsoa kuinka pitkälle noiden marjapuskien kanssa ehditään vai meneekö niiden kanssa kevääseen. Jossain ehkä norjalaisessa (?) puutarhaohjelmassa näin myös ohjeet marjapensaiden lisäämiseen pistokkaista! Se saattaisi olla kokeilemisen arvoinen juttu myös.
PoistaSatu puskien jakamiseen on sellainen pieni salainen syy. Kun kaivinkone puskan nostaa peräkärryyn niin ei sitä iminen jaksa nostaa paikoilleen. Sitten sitä vähän jakaa ja juuret irtoaakin toisistaan helmpommin. Sitten onkin jo monta taimea. Marjapensaiden pistokkaisiin kannattaa uhrata aikaa. Ensin taivuttaa "oksan maahan" ja ankkuroi sen siihen vaikka tiiliskivellä. Juuret tulevat tähän kohtaan noin vuodessa eli keväällä painon alle ja seuraavana keväänä emopensaasta poikki ja istuttamaan. Marjoja tästä saa sitten 3-5 vuoden päästä.
PoistaTodella hyvin on mennyt vaikka ei niin kuin suunnittelitte mutta onko sen niin väliä. Onnistumisia tuli kuitenkin todella paljon onnea.
VastaaPoistaJep, pieniä onnistumisia on saatu, niillä mennään taas eteenpäin! Toki hiljaa mielessäni varauduin siihen, että vauvan syntyminen keskellä kesää saattaa hieman jarruttaa suunnitelmien toteutusta. Mutta jotain edistystä tuli kuitenkin :)
PoistaJa kiitos tuosta marjapuskien juurruttamisvinkistä! Pistetään kokeiluun!
Ihanaa, että teillä on järvi noin lähellä! Me käymme talvella pilkillä aikas ahkeraan, mutta meillä on vähintään kolme kilometriä lähimmälle järvelle. Ja täällä päin järvet pihtaavat kalojaan! Nälkään oltaisiin kuoltu viime talvena, jos kalalla olisi pitänyt elää! ='D
VastaaPoistaSavimaan kanssa mekin taisteltiin vuosikaudet sitä katteella ruokkien. Kyllästyin ja aloin lavatarhuriksi. Ja nyt sitten tuleekin satoa hyvin! Varsinkin perunasta, joka aiemmin epäonnistui AINA.
Musta- ja viherherukkaa pystyy ainakin ihan oksan maahan taivuttamalla lisäämään. Taivukas tekee juuret tosi nopeaan!
Mukavaa, puuhakasta syksyä sinne Teiskoon!
Järvi on kyllä luksusta, vaikka tuokin kesäisin ihan käsittämättömästi hyttysiä. Tosi pikkuinen järvi tuo on eikä kalatilanteesta ole tietoa, mutta siinähän se selviää kun pilkille lähdetään :D
PoistaOnneksi meillä tuo pieni lavatarha on nyt tuossa, jos savimaan kimpussa taistellessa menee useampi vuosi. Tuossa kun tuollainen joutomaatilkku lojuu, niin samallakos siihen katetta viskoo ja katselee, alkaako se kehittyä mihinkään suuntaan... :)
Sitä samaa, puuhakasta syksyn jatkoa teillekin <3
Kalastaminen on kivaa ja saaliista tosiaan saa hyvvää ruokaa tehtyä. Tykkään siitä, että vaikka kaikki ei mennyt niinkuin olit suunnitellut, näet asian nimenomaan noin: Asiat eivät menneet huonosti, vaan vain eritavalla <3 Fiksua ajattelua!
VastaaPoistaKyllä, harmittavan vähän on tullut tuota kotijärveä hyödynnettyä tuossa kalastusmielessä :) Josko nyt vihdoin ja viimein kunnostautuisimme sitten siinäkin, kun on vähän muita projekteja saatu alta pois!
PoistaHeh, välillä täytyy ajatukset väännellä positiiviselle katsantokannalle, että motivaatio (ja järki) säilyy :D
Hienoa! Ihailuni nykyisiin ja tsempit tuleviin hankkeisiin!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä, niitä tarvitaan aina!
PoistaMä en oo aiemmin tajunnut että teillä on ranta! Hatunnosto kalastukselle! (ja varsinkin perkaukselle :D ..mä käyätän tekosyynä sitä ettei taloon tuu juoksevaa vettä :P ) Lammastyyny kuullostaisi kivalle ainakin jos villa on jotenkin pesty. Iso taljakin päällä on niin kiva nukkua. Tsemppiä syksyn kellarin kunnostukseen! Mä yritän kans viä jotenkin saada itseni muuraamaan.
VastaaPoistaJuu, pieni rantakaistale tuossa on, mutta se on vuosikymmenten hoitamattomuuden vuoksi kasvanut niin umpeen ettei siitä tahdo päästä edes veneellä kesäisin liikenteeseen. Ja jostain kumman syystä on rannan ruoppaaminen jäänyt toistaiseksi näiden miljoonan muun projektin kiilatessa edelle.. :D Mutta pilkkimistä talvella se ei onneksi estä!
PoistaIso säkillinen pestyä villaa entisistä kerinnöistä tuolla odottelisi, sillä aattelin lähteä kokeilemaan tyynyjen tekoa.
Kiitos ja tsempit sinnekin kellarin kimpussa! Eipä tuossa meilläkään enää iso homma olisi että mokoman kärsisi jo ottaa käyttöön, kun vaan saisi aikaiseksi.
Teethän sitten oman lastauksen kehruuhommista kun siihen asti pääset. Se on ihan täysin tuntematonta hommaa.
VastaaPoistaIlman muuta! Vaikka ei se varmasti mitään kaunista katsottavaa vielä ole, muutaman kerran ehdin viime talvena kokeilla ja sellaista möykyrää oli lanka, että huhhuh... Mutta täytyy jatkaa harjoituksia :)
Poista