Kuten hiukan jo eilisessä postauksessani pohjustin, on vanhaa taloa kunnostavan pakko opetella nauttimaan pienistäkin saavutetuista etapeista. Tai no, pakkohan ei ole muuta kuin kuolla, sontia ja maksaa veroja, mutta järjissään pysymistä edistää merkittävästi, jos projektin nimeltä 'vanha talo' osaa lohkoa pieniin osiin ja saa revittyä onnistumisen ja aikaansaamisen iloa niistä sekä pienistä että suurista edistysaskeleista.
Töllissämme ei ollut tänne muuttaessamme minkäänlaista sisävessaa tai pesutiloja, ja niiden rakentaminen eteisen päädyssä sijaitsevaan, eristämättömään pieneen kammariin piti nyhjäistä tyhjästä. Nyt kylppärimme on ollut käyttökunnossa vuoden päivät, mutta varsinaiset viimeistelytyöt Antti sai tehdyksi tällä viikolla. Nyt voi siis hyvällä omallatunnolla sanoa senkin osan taloa olevan valmis. Pientä nikkarointia toki vielä riittää, muun muassa kissanhiekkalaatikolle täytyisi keksiä jokin käytännöllinen ja miljööseen istuva naamiointi, joka samalla hiukan karsisi käpälissä kulkeutuvan kissanhiekan määrää minimiin. Ne ovat kuitenkin sellaisia juttuja, joita ehdimme pohtia joskus sitten syssymmällä.
Jos haluat lukea kylpyhuonesaagamme aiemmat osat, ne löytyvät täältä:
Kylpyhuoneremontin väliaikatiedote
Terveisiä kylpyhuoneremontin keskeltä
Taiteilin hätsynpikaa ei-todellakaan-missään-mittakaavassa olevan pohjapiirroksen talostamme, jotta tila ja kylppärin sijainti hahmottuvat paremmin. Olohuoneen ja keittiön käsittämä tila on siis vanhaa hirsirunkoa, joka on siirretty nykyiselle paikalleen töllin rakennusvuonna 1925. Samana vuonna hirsirungon oheen rakennettiin kylmä eteistila ja pieni kammari, nykyinen kylpyhuone.
Kylpyhuonetta ja eteistä on nyt remontoitu limittäin, sillä eteisen eristyksen yhteydessä lattiat oli avattava. Samassa rytäkässä saimme vedettyä vedet ja viemäröinnit eteisen lattian alta talon toisen päädyn kylpyhuoneeseen. Kylpyhuonetta ei siis tehty itse hirsirungon sisään, vaan se sijoittui talon lautarakenteiseen osaan.
Tila ei ole mikään suuren suuri, näin äkkiä arvioituna sanoisin, että noin yhdeksän neliömetriä. Kaikki oleellinen saatiin kuitenkin mahtumaan paremmin kuin hyvin. Lämminvesivaraaja sijoitettiin heti sisäänkäynnin viereen kulmaan, ja se onkin isoin yksittäinen tilasyöppö koko kylpyhuoneessa.
Halusimme jättää vanhan talon persoonallisuutta myös kylppäriin, ja sen vuoksi päätimme jättää vanhat kattopalkit näkyviin. Tuo pieni kuriositeetti vaati Antilta kaikenmaailman velhouksia sirkkelin kanssa, jotta hän sai listoitukset nykerrettyä siististi. Kannatti kuitenkin nykertää, sillä lopputulos on ihana.
Lavuaariratkaisu pohditutti, sillä sille varattu tila oli hyvin rajallinen pyykinpesukoneen takia. Etupäässä lasten ja eläinten takia ratkaisun oli ehdottomasti oltava myös käytännöllinen, joten mikään ihan pikkuinen kippo ei tullut kyseeseen. Näiden kriteerien lisäksi vaadin, että esteettisestä puolesta ei käytännöllisyydenkään nimissä mennä tinkimään, vaan pesuallasratkaisun täytyi myös sopia sisustukseen ja näyttää nätiltä.
Anoppi sattuikin törmäämään ihastuttavaan, vanhaan kaappiin kirpputorilla. Se istui mitoiltaan kuin valettu, joten kaappi sai empimättä paikan lavuaaritasona. Poistimme vanhat maalit ja olimme aikeissa maalata pömpelin uudestaan, mutta alta paljastunut puun sävy sopikin kylppäriimme parhaiten ihan sellaisenaan.
Pesuallas asennettiin kaapin päälle, ja kaapissa oli kuin tilauksesta tehty korkeampi hylly, johon saimme sijoitettua vesihanan. Putki piti vain vetää tason läpi altaan takaa, ja se oli sillä valmis.
Jotain ihan pientä kylpyhuoneesta vielä uupuu. Kuten esimerkiksi ovi. Vieraillamme on muutamaan otteeseen mennyt sormi suuhun ovettoman vessamme kanssa, mutta itse siihen on jo niin tottunut, ettei siihen juuri edes kiinnitä huomiota. Mikä siinä nyt on, omalla porukallahan tässä ollaan! No ei sentään, ovi on jo hankittu ja odottelee Antin verstaalla vielä viimeistelyään, ennen kuin se saadaan asennettua paikoilleen. Pikku juttuja sellaiset!
Töllissämme ei ollut tänne muuttaessamme minkäänlaista sisävessaa tai pesutiloja, ja niiden rakentaminen eteisen päädyssä sijaitsevaan, eristämättömään pieneen kammariin piti nyhjäistä tyhjästä. Nyt kylppärimme on ollut käyttökunnossa vuoden päivät, mutta varsinaiset viimeistelytyöt Antti sai tehdyksi tällä viikolla. Nyt voi siis hyvällä omallatunnolla sanoa senkin osan taloa olevan valmis. Pientä nikkarointia toki vielä riittää, muun muassa kissanhiekkalaatikolle täytyisi keksiä jokin käytännöllinen ja miljööseen istuva naamiointi, joka samalla hiukan karsisi käpälissä kulkeutuvan kissanhiekan määrää minimiin. Ne ovat kuitenkin sellaisia juttuja, joita ehdimme pohtia joskus sitten syssymmällä.
Jos haluat lukea kylpyhuonesaagamme aiemmat osat, ne löytyvät täältä:
Kylpyhuoneremontin väliaikatiedote
Terveisiä kylpyhuoneremontin keskeltä
Taiteilin hätsynpikaa ei-todellakaan-missään-mittakaavassa olevan pohjapiirroksen talostamme, jotta tila ja kylppärin sijainti hahmottuvat paremmin. Olohuoneen ja keittiön käsittämä tila on siis vanhaa hirsirunkoa, joka on siirretty nykyiselle paikalleen töllin rakennusvuonna 1925. Samana vuonna hirsirungon oheen rakennettiin kylmä eteistila ja pieni kammari, nykyinen kylpyhuone.
Kylpyhuonetta ja eteistä on nyt remontoitu limittäin, sillä eteisen eristyksen yhteydessä lattiat oli avattava. Samassa rytäkässä saimme vedettyä vedet ja viemäröinnit eteisen lattian alta talon toisen päädyn kylpyhuoneeseen. Kylpyhuonetta ei siis tehty itse hirsirungon sisään, vaan se sijoittui talon lautarakenteiseen osaan.
Tila ei ole mikään suuren suuri, näin äkkiä arvioituna sanoisin, että noin yhdeksän neliömetriä. Kaikki oleellinen saatiin kuitenkin mahtumaan paremmin kuin hyvin. Lämminvesivaraaja sijoitettiin heti sisäänkäynnin viereen kulmaan, ja se onkin isoin yksittäinen tilasyöppö koko kylpyhuoneessa.
Halusimme jättää vanhan talon persoonallisuutta myös kylppäriin, ja sen vuoksi päätimme jättää vanhat kattopalkit näkyviin. Tuo pieni kuriositeetti vaati Antilta kaikenmaailman velhouksia sirkkelin kanssa, jotta hän sai listoitukset nykerrettyä siististi. Kannatti kuitenkin nykertää, sillä lopputulos on ihana.
Lavuaariratkaisu pohditutti, sillä sille varattu tila oli hyvin rajallinen pyykinpesukoneen takia. Etupäässä lasten ja eläinten takia ratkaisun oli ehdottomasti oltava myös käytännöllinen, joten mikään ihan pikkuinen kippo ei tullut kyseeseen. Näiden kriteerien lisäksi vaadin, että esteettisestä puolesta ei käytännöllisyydenkään nimissä mennä tinkimään, vaan pesuallasratkaisun täytyi myös sopia sisustukseen ja näyttää nätiltä.
Anoppi sattuikin törmäämään ihastuttavaan, vanhaan kaappiin kirpputorilla. Se istui mitoiltaan kuin valettu, joten kaappi sai empimättä paikan lavuaaritasona. Poistimme vanhat maalit ja olimme aikeissa maalata pömpelin uudestaan, mutta alta paljastunut puun sävy sopikin kylppäriimme parhaiten ihan sellaisenaan.
Pesuallas asennettiin kaapin päälle, ja kaapissa oli kuin tilauksesta tehty korkeampi hylly, johon saimme sijoitettua vesihanan. Putki piti vain vetää tason läpi altaan takaa, ja se oli sillä valmis.
Jotain ihan pientä kylpyhuoneesta vielä uupuu. Kuten esimerkiksi ovi. Vieraillamme on muutamaan otteeseen mennyt sormi suuhun ovettoman vessamme kanssa, mutta itse siihen on jo niin tottunut, ettei siihen juuri edes kiinnitä huomiota. Mikä siinä nyt on, omalla porukallahan tässä ollaan! No ei sentään, ovi on jo hankittu ja odottelee Antin verstaalla vielä viimeistelyään, ennen kuin se saadaan asennettua paikoilleen. Pikku juttuja sellaiset!
Tämän kylppärikurkistuksen myötä haluan toivottaa teille kaikille taasen mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!
Kaunis lopputulos ja hienoa viimeisteltyä jälkeä! Lavuaari viehättää etenkin; en ole ennen noin kaunista nähnytkään ☺️
VastaaPoistaKiitoksia, viimeistelyistä (ja oikeastaan lähes kaikesta muustakin) kaikki kunnia kuuluu Antille :)
Poistahehee, meilläkin toimi lakana ovena vuoden päivät :)
VastaaPoistaIhanaa, emme ole ainoita :D joku vanha verhonriepu tuossa meidänkin oven tilalla roikkuu, lähinnä noin niin kun vierasvarana!
PoistaWow, no nyt on hieno kylppäri! Tosi kivoja yksityiskohtia kuten katto ja seinäkäsittely. Miten siinä on suunniteltu ilmanvaihto?
VastaaPoistaKiitos, seinä tehtiin mikrosementillä kahta eri sävyä käyttäen, tummempi kerros alle ja päälle ohuesti vaaleaa. Tuo mikrosementti oli tosi kiva uusi tuttavuus! Ilmanvaihto toimii poistoilmapuhaltimella, se on tuo valkoinen mötikkä joka näkyy ainakin tuossa yhdessä kuvassa suihkunurkkauksen vasemmassa yläkulmassa.
PoistaNo nyt on kaunista ja upeita yksityiskohtia! Ja näyttää ihanan avaralta pienestä koostaan huolimatta.
VastaaPoistaOon etsiskelly samantyylistä allaskaappia meillekkin, pitäis vaan löytää tarpeeksi tukeva kun mies kivimiehenä haluaa kivisen malja-altaan eikä ne tuppaa olemaan sieltä kevyimmästä päästä...
Kerro sitten jos keksit ratkaisun kissanhiekkalaatikkolle, nimm. samaa ongelmaa kiroileva.
Kiitos <3 Tuosta avaruudesta tykkään myös, vaikkei sinne paljoa ylimääräisiä mahdukaan. Olin esimerkiksi kaavaillut tuolle kissanhiekkisprobleemalle ratkaisuksi töllin vanhan asukkaan jäämistöstä sellaista matalaa kaappia, johon olisi saanut hiekkiksen piiloon. Ehkä reikä kylkeen, josta kissat pääsevät kulkemaan, ja oven kautta hiekkis siivotessa ulos. Kaappi oli kuitenkin turhan iso ja toimimaton pieneen tilaan, joten aprikointi jatkuu...
PoistaKerrassaan hurmaava! Ja paljon ihania yksityiskohtia ❤️ kuten nuo hanat, mustat pistokkeet, vanhat kattopalkit, allaskaappi, saippuakuppi, laatoituksen kuviointi jajaja...ihaaana 🤗
VastaaPoistaNuo saman mallin mustat pistorasiat meiltä löytyykin joka puolelta talosta - siis niistä osista, mitkä on jo rempattu :) Posliiniset olisivat tietenkin olleet ihanimmat, muttei budjetti olisi taipunut millään! Isot kiitokset <3
PoistaTuli tosi kaunis - onnittelut!
VastaaPoistaKiitos, Antille kuuluu kunnia tästä :)
PoistaTulipa hieno uusi kylpyhuone! Eteenkin tuo vanha puinen allaskaappi hivelee silmaa. Ja viela edellisesta postauksestasi; saa kylla oikea elama nakya, minusta ainakin on virkistavaa nahda (ja lukea) niita tosielaman hetkia. Ei voi aina olla hommat tosiaankaan kuin sisustuslehtien sivuilta.
VastaaPoistaKiitos paljon Sari <3 Ja sama täällä, eniten tykkään itsekin seurata blogeja, joissa jaetaan myös niitä puolia elämästä, kun aina ei ole niin hehkeää :) Meilläkin meni kauan ja vaati paljon tajuta noita loppuunpalamisen oireita, siksi vasta näin myöhään tuli asiasta kirjoiteltua. Tuntui kuitenkin tärkeältä kakistaa sekin asia ulos, josko siitä joku muu samojen asioiden kanssa painiva saisi vähän vertaistukea.
PoistaKaunis kylpyhuone teillä. Erityisesti jäin ihailemaan seiniä. Ne ovat niiin ihan näköiset. Meillä on vessassa ovi, mutta edelleen pidän sen raollaan. Vanha tapa ajoilta, kun lapset olivat pieniä. Kylässä pitää erikseen muistaa sulkea/lukita ovi. :D
VastaaPoistaEmäntä
Kiitoksia :) Noista mikrosementtiseinistä tuli tosiaan kivan maanläheisen näköiset, juuri sellaiset kuin mitä toivottiinkin lopputuloksen olevan!
PoistaMinulla on myös ollut aina tapa jättää vessan ovi raolleen, kissojen hiekkalaatikko on aina ollut meillä vessassa ja kissoja silmällä pitäen en ole koskaan sulkenut vessan ovea :D Nykyään sama meno varmaan jatkuu juurikin myös lasten takia. On aina oma hommansa muistaa kyläillessä sulkea ovi perässään :D
0Onpas upean näköinen, erityisesti nuo värit! Ilman ovea ei ehkä itse voisi olla, vaikka huvittavaahan se onkin. Me odotellaan vielä asbestikartoitusta ja sitten päästään aloittamaan remppa.
VastaaPoistaTosi upean näköinen! Tykkään että olet jättänyt vanhaa näkyviin tarkoituksella. Odotan innolla meidän remonttia myös. Ensin pitää vain odottaa päätös tarvitseeko taloa ensin oikaista ennen kuin voidaan aloittaa.
VastaaPoista