Ennen kuin päästään itse päivän aiheeseen, tiedotan kaikille teille, jotka olette siellä viikon hengitystänne pidätellen jännittäneet Rebekka-kuttumme poikimista, ettei täällä ole vieläkään syntynyt ensimmäistäkään kiliä. Muutama päivä sitten Rebekka alkoi tihkutella maitoa utareistaan, ja hiljalleen hiipunut toivoni ehti jo herätä uudelleen. Mitään muuta synnytykseen viittaavaa merkkiä kuttu ei kuitenkaan enää antanut. Omien, itsekkäiden tarkoitusperieni vuoksi halusin Rebekasta kilin, koska toivoin saavani kutusta sen myötä lypsikin. Sen suhteen suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, kun vuohi nyt tuntuu tuottavan maitoa ihan mukavasti joka tapauksessa. Rebekalle olisin kyllä mielelläni suonut kaverin syntyvästä kilistä, joten siinä mielessä harmittaa. Ellei osoittaudu, että olinkin laskenut lasketun ajan väärin ja jollei kuttu päätä vielä ihmekiliä maailmaan putkauttaa, täytyy minun kaiketi ryhtyä pohtimaan Rebekalle uutta poikaystävää, josko kokeilisimme uudelleen kutun saamista tiineeksi!

Mutta nyt itse asiaan: eilen Antti kävi hakemassa Liutun laitumilla kesälomia viettäneet lampaamme takaisin kotiin. Bambi, Sulevi, Ulpu ja Unni joutuivat palaamaan laitumelta jo aikaa sitten, ja nyt olikin ihanaa saada koko katras jälleen kokoon!




Voi sitä menoa ja meininkiä joka lammashaassa syntyi, kun katraat yhdistettiin. Erityisesti nuoriso-osasto meinasi seota sukkiinsa: tänä keväänä meillä syntyneet yllätyskaritsat Killi ja Aprilli olivat ehtineet jo lähteä laitumelle siinä vaiheessa, kun haimme kotiin ahvenanmaalaiskaritsat Ulpun ja Unnin. Karitsat menivät toistensa näkemisestä täysin sekaisin. Etenkin Unni-affella tuntui menevän ihan sipuli jumiin eikä se näyttänyt enää muistavan, mikä oli: lammasmaisen käytöksen sijasta saimme todistaa spektaakkelia, jossa pieni lammas koikkelehti kuin jokin kummallinen koiran ja vuohen sekoitus.

Myös isä-Sulevin piti ottaa pikku päidenpökkimiskilpa poikansa Killin kanssa, ihan vain varmistelumielessä ja muistutuksena, kuka se isäntä katraassa olikaan. Kun pakolliset alkuhepulit oli hepuloitu ja pökkimiset pökitty, laskeutui harmonia jälleen Kesärannan mäen ylle ja hämärässä illassa kuului tasainen, rauhallinen heinän rouske.


Ihana värikavalkadi

Oli jälleen mielenkiintoista huomata, minkä värisiksi lampaiden villat olivat kesän aikana muuttuneet. Vauvavilloissaan laitumelle lähteneet karitsat palasivat kotiin kuin eri lampaina: tummanruskea Killi oli vaalentunut isoisänsä Allun tapaan kauniin kinuskinruskeaksi, kun taas vielä keväällä musta Aprilli oli harmaantunut todella kauniisti, ja sen villa oli saanut vielä liukuvärimäisen, ruskean sävyn varmaankin auringon vaikutuksesta. Ihan jo sormet syyhyäisi päästä kerimään ja hypistelemään pehmeitä ja puhtaita kesävilloja! Joudun kuitenkin vielä hetken malttamaan mieleni, sillä polttiaisia on nyt riesaksi asti. Erityinen kiusa ne ovat vasta kerityille lampaille mönkiessään ohuen villan läpi iholle. No, kerintöjä odotellessa ehtinemme rakentaa toimivan lypsy- ja kerintäpöydän talliin: yhdeksän enemmän tai vähemmän huonokäytöksisen lampaan kyniminen perus fiskarsseilla sujunee hiukan helpommin kunnon kerintäpöydällä tallissa, kuin ulkona, jossa saa rytyyttää pitkin marjapusikoita kerintään kyrsiintyneen lampaan perässä samalla, kun miljoona polttiaista järsii päänahkaa.


Olen pohtinut tätä blogissa aiemminkin, mutta Aprillilla on äitinsä Nuunun tapaan tavattoman sielukas katse.

Tai no... Joo-o...

Unohtakaa se, mitä äsken sanoin Nuunusta ja sen sielukkaasta katseesta.

Sinällään menee taas ihan putkeen, että minulla on lampolassa vielä kevättyöt kesken: lampaiden viimetalvinen pehku lojuu edelleen pihaton pohjalla, enkä ole tyhjännyt sieltä kuin muutaman hassun kottikärryllisen marjapensaiden syyslannoitukseen. Isäntä ei ole vielä ehtinyt toimistaan opastamaan minulle Avantin käyttöä niin, että saisin kauhottua pehkun sen kuormaan ja ajamaan tavaran tulevalle kasvimaalle. Kerran jo haistatin homeet koko Avantille, julistin, ettei siihen ennenkään ole koneita tarvittu ja päätin tyhjätä koko komeuden ihan perinteisin menoin kottikärryillä kärräten. Vaan katsos mokomaa, kottarit tuntuivatkin jotenkin raskailta työntää. Paikansin ongelman puhjenneeseen renkaaseen. Tiedustellessani asiaa Antilta sain kuulla, että niijjoo kummää olin tua viikattamassa nimmää vanhingossa huitasin sen viikatteella puhki. Aha.

Palaan siis lampolan pehkunkevättyhjennyksen tiimoilta asiaan sitten syssymmällä.




Ja vielä tekninen tiedotus blogiin liittyen!
Olen tässä viime päivinä puurtanut selkeyttääkseni blogia ja täällä navigointia. Sivupalkki sai uuden hakukentän, josta voi hakea postauksia hakusanoja käyttäen. Tein blogin aiheista myös viisi pääkategoriaa, joiden avulla kirjoituksia voi selata aihealueittain. Näitä avainsanoja vanhoihin postauksiin muokkaillessani manasin itseni moneen kertaan alimpaan hevonkukkudeerukseen siitä hyvästä, että olen mennyt suoltamaan blogin niin täyteen sekavaa sillisalaattia. Mutta nyt se on tehty, ainakin pääosin, ja kuvakkeet pääkategorioihin löytyvät niin ikään tuolta sivupalkista.

Uudisraivaajan innolla päätin tehdä samaan syssyyn muutoksia blogin yläpalkin sivuihin. Uudistin blogin ja meidän takapirujen esittelytekstin, ja lisäsin oman esittelysivun farmin eläinasukkaille. 

Turhauduttuani edellä mainitsemaani karmeaan sillisalaattiin, päätin myös, että tästä lähtien blogiin ilmestyy uusi päivitys joka viikon perjantaina. Tuona julkaisupäivänä yritän pysyä ainakin joten kuten aiheessa, "tuottaa sisältöä", kuten kaikki vakavasti otettavat bloggaajat kai tapaavat sanoa. Saatan hyvinkin kirjoitella myös useammin, kuin vain kerran viikossa: nämä muut, sattumanvaraiset päivät olkoon sitten sitä vanhan kunnon sillisalaatin riemujuhlaa, jos siltä tuntuu.

Ja nyt kysyn sinulta, hyvä lukija: olisiko sinulla mielessä jotain erityistä, josta haluaisit täältä blogista lukea enemmänkin? Teitä on tullut paljon lisää, ja nyt olisikin kiva kuulla, etsittekö täältä jotain tietynlaista asiaa ja mitkä aiheet teitä erityisesti kiinnostavat. Myös muuta palautetta saa ja pitää antaa, nyt antakaa siis paukkua oikein luvan kanssa!

***

Ei muuta kun ihanaa perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Omani olen suunnitellut käyttäväni tallin ja lampaiden uuden heinätelineen kimpussa askarrellen sen mukaan, miten ehdin ns. "juoksevilta asioilta" (etenkin tuo 2,5-vuotias perijättäremme juoksee ihan saakelin lujaa joka suuntaan). Aion myös lämmittää saunan ja istua siellä pitkään ja hartaasti yksin, yrittäen edes jotenkuten palautua väsymyksestä, joka juontaa juurensa siihen tosiseikkaan etten ole vauvan vuoksi saanut nukkua kohta kokonaiseen viikkoon.