Maakellari, tuo ikuinen iisakinkirkkomme, on vihdoin alkanut edistyä. Tässä tapauksessa edistyminen tarkoittaa sitä, että Antti haki iskuporakoneen varastolta kotiin. Mutta koska se on suurin ponnistus jonka olemme tänä kesänä kellarin hyväksi tehneet, se lasketaan.
Tämän olisi tarkoitus olla katsaus heinäkuun edistysaskeleisiin omavaraisuutemme suhteen. Heinäkuu oli meille monella tapaa mullistusten kuukausi. Yhteen kuukauteen ehti mahtua uskomattoman hienoja asioita, ja sitten juttuja, jotka olivat kaikkea muuta kuin hienoja. Kaiken hulabaloon keskellä omavaraisuusprojektien parissa puuhastelulle jäi surkean vähän aikaa ja voimia. Kurkataan nyt kuitenkin tällä kertaa tarkemmin sinne maakellariin.
Aihio sinällään on ihan soiva peli, mutta kyllä tässä riittää työnsarkaa. Laitoksen ulko-ovi on nähnyt parhaat päivänsä: itse asiassa se on niin laho, ettei sitä enää voi sulkea ilman, että se murenee maahan. Puhun kokemuksesta, sillä näin pääsi käymään jo väliovelle.
Uusien ovien nikkarointi tulee siis ehdottomasti tarpeeseen. Ulkovarastomme 'yliset' ovat tupaten täynnä vanhan asukkaan jättämää jämälautaa, josta toivoaksemme löydämme ovien tekoon sopivaa materiaalia.
Kellarin ulko-oven katos on tuettu pölkyistä tehdyillä seinämillä, ja toinen seinämä on päässyt romahtamaan aika pahasti. Olisikohan viime talven lumimäärän syytä, että vielä syksyllä vain hiukan notkahtanut tukipuu on mennyt talven aikana kokonaan poikki. Mikäli emme ehdi korjata katkennutta tukipylvästä ja notkahtanutta seinämää ennen talvea, on katokselle askarreltava jonkinlainen väliaikainen tuki. Muuten voi olla, että koko hässäkkä tippuu niskaan.
Sisätilat eivät onneksi ole ihan katastrofaalisessa kunnossa, vaikkakin kaipaavat kunnon pesua ja pyöräytystä Antin betoni-imurilla. Kunnon kalkkimaalaus ei myöskään tekisi huonoa, sillä saisi hiukan kirkastettua tuota synkkää ja pimeää loukkoa ja samalla kalkki putsaisi seiniin pesiytyneet sienet ja muut ei-toivotut vieraat.
Iskuporakone raahattiin kotiin seinähyllyjen kiinnitystä varten. Ulkovarastoon hillotuista jämälaudoista olisi tarkoitus nikkaroida myös hyllyt kellarin seinille. Vanhaan asukkaan toimesta kellariin sijoitetuilla, jo jäkälöityneillä metallirunkoisilla pöydillä heitetään vesilintua.
Maakellarin kunnostamisessa riittää puuhaa, mutta onneksi onnistumme tekemään homman todella pienellä budjetilla, jo valmiiksi varastoissa pyörivää sälää hyödyntäen. Kellarin kuntoon saamisella on myös iso merkitys omavaraisuutemme kohenemisessa: säilöttävää tältä vuodelta saamme ihan mukavan määrän, ja kellariin saamme hamstrattua hyvän talvivarastollisen oman maan satoa. Maakellari on hyödyllinen kapine täällä periferiassa myös sähkökatkojen varalta, kun jääkaappikamppeet voi syysmyrskyjen ja lumimyterien sattuessa kiikuttaa kellariin turvaan.
Operaatio Maakellarin etenemisestä tulee varmasti jatkopostauksia! Syyskuun ensimmäisenä maanantaina olisi tarkoitus tehdä pikku katsaus saatuun satoon, Lieköhän sieniä tulossa ollenkaan, kun kesä on ollut niin rutikuiva?
Muiden omavaraisuusbloggaajien elokuiset kuulumiset löydät täältä:
Maatiaiskanasen elämää
Rakkautta ja maan antimia
Korpinkiven tupa
Korkeala
Mrs Sinn
Olipa kerran arki
Harmaa torppa
Tämän olisi tarkoitus olla katsaus heinäkuun edistysaskeleisiin omavaraisuutemme suhteen. Heinäkuu oli meille monella tapaa mullistusten kuukausi. Yhteen kuukauteen ehti mahtua uskomattoman hienoja asioita, ja sitten juttuja, jotka olivat kaikkea muuta kuin hienoja. Kaiken hulabaloon keskellä omavaraisuusprojektien parissa puuhastelulle jäi surkean vähän aikaa ja voimia. Kurkataan nyt kuitenkin tällä kertaa tarkemmin sinne maakellariin.
Aihio sinällään on ihan soiva peli, mutta kyllä tässä riittää työnsarkaa. Laitoksen ulko-ovi on nähnyt parhaat päivänsä: itse asiassa se on niin laho, ettei sitä enää voi sulkea ilman, että se murenee maahan. Puhun kokemuksesta, sillä näin pääsi käymään jo väliovelle.
Uusien ovien nikkarointi tulee siis ehdottomasti tarpeeseen. Ulkovarastomme 'yliset' ovat tupaten täynnä vanhan asukkaan jättämää jämälautaa, josta toivoaksemme löydämme ovien tekoon sopivaa materiaalia.
Vanha väliovi |
Kellarin ulko-oven katos on tuettu pölkyistä tehdyillä seinämillä, ja toinen seinämä on päässyt romahtamaan aika pahasti. Olisikohan viime talven lumimäärän syytä, että vielä syksyllä vain hiukan notkahtanut tukipuu on mennyt talven aikana kokonaan poikki. Mikäli emme ehdi korjata katkennutta tukipylvästä ja notkahtanutta seinämää ennen talvea, on katokselle askarreltava jonkinlainen väliaikainen tuki. Muuten voi olla, että koko hässäkkä tippuu niskaan.
Sisätilat eivät onneksi ole ihan katastrofaalisessa kunnossa, vaikkakin kaipaavat kunnon pesua ja pyöräytystä Antin betoni-imurilla. Kunnon kalkkimaalaus ei myöskään tekisi huonoa, sillä saisi hiukan kirkastettua tuota synkkää ja pimeää loukkoa ja samalla kalkki putsaisi seiniin pesiytyneet sienet ja muut ei-toivotut vieraat.
Iskuporakone raahattiin kotiin seinähyllyjen kiinnitystä varten. Ulkovarastoon hillotuista jämälaudoista olisi tarkoitus nikkaroida myös hyllyt kellarin seinille. Vanhaan asukkaan toimesta kellariin sijoitetuilla, jo jäkälöityneillä metallirunkoisilla pöydillä heitetään vesilintua.
Maakellarin kunnostamisessa riittää puuhaa, mutta onneksi onnistumme tekemään homman todella pienellä budjetilla, jo valmiiksi varastoissa pyörivää sälää hyödyntäen. Kellarin kuntoon saamisella on myös iso merkitys omavaraisuutemme kohenemisessa: säilöttävää tältä vuodelta saamme ihan mukavan määrän, ja kellariin saamme hamstrattua hyvän talvivarastollisen oman maan satoa. Maakellari on hyödyllinen kapine täällä periferiassa myös sähkökatkojen varalta, kun jääkaappikamppeet voi syysmyrskyjen ja lumimyterien sattuessa kiikuttaa kellariin turvaan.
Operaatio Maakellarin etenemisestä tulee varmasti jatkopostauksia! Syyskuun ensimmäisenä maanantaina olisi tarkoitus tehdä pikku katsaus saatuun satoon, Lieköhän sieniä tulossa ollenkaan, kun kesä on ollut niin rutikuiva?
Muiden omavaraisuusbloggaajien elokuiset kuulumiset löydät täältä:
Maatiaiskanasen elämää
Rakkautta ja maan antimia
Korpinkiven tupa
Korkeala
Mrs Sinn
Olipa kerran arki
Harmaa torppa
Onpa hieno aihio ja iso! Mä en tiennyt, että maakellarin kaikki hyllyt, kalusteet pitäisi kantaa aina kesän ajaksi ulos ja näin sainkin mehupullojen hyllykön pilalle. Eli seuraavaksi rakennan helposti kasattavia ja purettavia hyllyjä. Lisäbonuksena muurari ei miettinyt pahemmin oviaukon leveyttä muuratessaan mulle kellarin runkoa, joten ovi on todella kapea eli mitä tahansa sinne ei kätevästi kanna. Ennen kun heitätte metellirunkoisilla pöydillä vesilintua niin käy kurkkaamassa mun blogista kesälomapostaus tai jos tuunaus ei innosta niin pistä ne paikalliselle roskalavakirpparille rungot tarjolle :)
VastaaPoistaAhaa, tuo onkin hyödyllinen tieto kun aletaan viritellä hyllyjä seiniin! Kiitos vinkistä :) Muistankin ne tekemäsi pöydät blogissasi! Nämä metallirungot ei vaan ole läheskään yhtä kivan näköiset ja siistit, vaan itse asiassa kamalat härpäkkeet... Ja kun varastotila on täysin lopussa niin en saa niitä oikein säilöön miettiäkseni, voisiko niitä vielä jossain hyödyntää. Täytyykin pistää tyrkylle paikalliseen ostetaan-myydään-vaihdetaan-varastetaan -ryhmään, jos jollakin noille löytyy vielä käyttöä!
PoistaKomppaan edellistä kirjoittajaa; kellari on komea tai siitä näkee, että siitä saa upean. Itse en heti heittäisi metallisia pöytä pois, niistä voi saada kunnostettua kellariin homehtumattomat pöydät :)
VastaaPoistaTarvitsee katsoa, mahtuvatko rotiskot enää kellariin kun saamme kunnon hyllyt seiniin. Mutta eiköhän joku niille vielä käyttöä keksi jos me ei keksitä! :)
PoistaYhdyn edellisiin kommentteihin. Hieno projekti <3 Ihanaa elokuuta Sinulle :)
VastaaPoistaTulee varmaan vaatimaan hikeä, verta ja kyyneliä, mutta toivottavasti lopputulos sitten palkitsee :) Samoin sinne ihanaa elokuuta <3
PoistaAikaisemmin olen jo jossain postauksessa nähnyt kuvan tästä maakellarista. Nyt kun pääsi vielä sisälle (unohtui teksti täysin). Aivan mahtava, jopa hiukan yllättä. Kyllä siitä tulee niin hieno kun saatte koputeltua kuntoon. Yritin lukea kolmesti, neljännellä kerralla skippasin kuvat kun jäin jotenkin niihin kiinni.
VastaaPoistaJuu, taisi olla siellä ihan kimppapostausten alkupäässä kun kellari jo jossain postauksessa vilahti :) Tuo on tosiaan aika mielenkiintoinen rakennelma, varmasti on joskus ollut hieno ja tulee olemaankin, kun saadaan "pieni" pintaremontti vain tehtyä.
PoistaMaakellari nököttää täälläkin pihassa ja olisi ihana apu ruuan säilyttämiseen. Perustukset ovat kunnossa ja muutenkin on ok mutta ilmanvaihto ei toimi, lämpöä on liikaa talvellakin ja kosteutta riittää. Mehut ja hillot homehtuvat, Talven lumet valuvat kellariin, jäätävät sen ja aikanaan sulaa sisälle - lattialla oli ollut viime keväänäkin 10 cm vettä. En ymmärrä maakellarin rakenteista mitään eli mistä etsiä jotain viemäröintiä tms. (lattiassa on kuitenkin lattiakaivo). Onko kellään tullut vastaan mitään kirjaa tai muuta dokumentointia maakellarien kunnostamisesta tai rakentamisesta?
VastaaPoistaYstäväni oli löytänyt antikvariaatista kirjan nimeltä Maakellari (Urpo Nurmisto), jossa on mm. maakellarin rakentamisesta. En ole vielä sitä käsiini saanut mutta toivon, että se jotain avaa aiheesta. Kannatti taas asia ilmoille päästää niin alkaa tapahtua ;)
PoistaMeidän kellarissa on myös kosteaa, ja nyt asiaa tutkittuamme huomasimme, että ilman poistoputken on joku tukkinut rievuilla(!!?). Varmaan joku syy noiden riepujen sullomiseen tuonne on ollut, jännityksellä odotamme tuleeko se nyt ilmi kun tukos on poistettu.
PoistaKiitos vinkistä, täytyypä katsoa jos löytyisi jostain tuollainen opus itsellekin! Olisi varmasti hyödyllinen :)
Tuo Urpo Nurmiston kirja taitaa ollakin yksi harvoja kellarikirjoja. Itsekin rakensin kellarini sen ohjeilla. Mulla on sisäilmaventtiili etuovessa alhaalla ja poistoilmaventtiili takaosassa katossa. Jos ilma on liian lämmin talvellakin niin ilmastointihan voisi lisätä vaikkapa jollain mekaanisella huippuimurilla. Lumen sulamisvesien ei käsittääkseni kyllä pitäisi tulla sisälle jos salaojitus on kunnossa..
VastaaPoistaMeidän kokemus kellarista on, että yksi kellari ei riitä, mikäli haluat sekä juuresten että hillojen säilyvän talven yli. Ainakin kellarissa pitää olla silloin kaksi huonetta. Juureskellari vaatii kosteutta. Meillä kellarin läpi suorastaan talvella liruu pikku puro, mutta perunat, porkkanat, punajuuret, lantut, nauriit ja maa-artisokat säilyvät nahistumattomina ja homeettomina seuraavaan satoon saakka. Porkkanat säilytämme rahkasammaleessa. Jos kellari on kuiva, nahistuvat. Tällaisessa kellarissa ei voi hilloja säilyttää eikä esim. daalian juurakoita, koska ovat nopeasti homeessa. Niille pitäisi olla kuivempi paikka, jota meillä ei ole, joten pakastamme marjat (ja ostamme uudet daaliat keväisin)
VastaaPoistaAhaa, hyvä tietää! Näin kellariummikkona tuleekin paljon uutta tietoa vastaan... Varmaan enemmän tulee painottumaan hillojen ja säilykkeiden jemmailuun tuo meidän kellarimme. Toki juureksiakin olisi tarkoitus joskus sinne säilöä, täytyypä tulevaisuudessa kunnostaa kellarin etummainen pieni "huone" sitten tuota tarkoitusta varten. Erikoista, että hillotkin voivat ilmatiiviissä purkeissakin homehtua, jos ilma on liian kostea.
Poista