Maakellari, tuo ikuinen iisakinkirkkomme, on vihdoin alkanut edistyä. Tässä tapauksessa edistyminen tarkoittaa sitä, että Antti haki iskuporakoneen varastolta kotiin. Mutta koska se on suurin ponnistus jonka olemme tänä kesänä kellarin hyväksi tehneet, se lasketaan.

Tämän olisi tarkoitus olla katsaus heinäkuun edistysaskeleisiin omavaraisuutemme suhteen. Heinäkuu oli meille monella tapaa mullistusten kuukausi. Yhteen kuukauteen ehti mahtua uskomattoman hienoja asioita, ja sitten juttuja, jotka olivat kaikkea muuta kuin hienoja. Kaiken hulabaloon keskellä omavaraisuusprojektien parissa puuhastelulle jäi surkean vähän aikaa ja voimia. Kurkataan nyt kuitenkin tällä kertaa tarkemmin sinne maakellariin.



Aihio sinällään on ihan soiva peli, mutta kyllä tässä riittää työnsarkaa. Laitoksen ulko-ovi on nähnyt parhaat päivänsä: itse asiassa se on niin laho, ettei sitä enää voi sulkea ilman, että se murenee maahan. Puhun kokemuksesta, sillä näin pääsi käymään jo väliovelle.

Uusien ovien nikkarointi tulee siis ehdottomasti tarpeeseen. Ulkovarastomme 'yliset' ovat tupaten täynnä vanhan asukkaan jättämää jämälautaa, josta toivoaksemme löydämme ovien tekoon sopivaa materiaalia.


Vanha väliovi



Kellarin ulko-oven katos on tuettu pölkyistä tehdyillä seinämillä, ja toinen seinämä on päässyt romahtamaan aika pahasti. Olisikohan viime talven lumimäärän syytä, että vielä syksyllä vain hiukan notkahtanut tukipuu on mennyt talven aikana kokonaan poikki. Mikäli emme ehdi korjata katkennutta tukipylvästä ja notkahtanutta seinämää ennen talvea, on katokselle askarreltava jonkinlainen väliaikainen tuki. Muuten voi olla, että koko hässäkkä tippuu niskaan.





Sisätilat eivät onneksi ole ihan katastrofaalisessa kunnossa, vaikkakin kaipaavat kunnon pesua ja pyöräytystä Antin betoni-imurilla. Kunnon kalkkimaalaus ei myöskään tekisi huonoa, sillä saisi hiukan kirkastettua tuota synkkää ja pimeää loukkoa ja samalla kalkki putsaisi seiniin pesiytyneet sienet ja muut ei-toivotut vieraat.

Iskuporakone raahattiin kotiin seinähyllyjen kiinnitystä varten. Ulkovarastoon hillotuista jämälaudoista olisi tarkoitus nikkaroida myös hyllyt kellarin seinille. Vanhaan asukkaan toimesta kellariin sijoitetuilla, jo jäkälöityneillä metallirunkoisilla pöydillä heitetään vesilintua.



Maakellarin kunnostamisessa riittää puuhaa, mutta onneksi onnistumme tekemään homman todella pienellä budjetilla, jo valmiiksi varastoissa pyörivää sälää hyödyntäen. Kellarin kuntoon saamisella on myös iso merkitys omavaraisuutemme kohenemisessa: säilöttävää tältä vuodelta saamme ihan mukavan määrän, ja kellariin saamme hamstrattua hyvän talvivarastollisen oman maan satoa. Maakellari on hyödyllinen kapine täällä periferiassa myös sähkökatkojen varalta, kun jääkaappikamppeet voi syysmyrskyjen ja lumimyterien sattuessa kiikuttaa kellariin turvaan.

Operaatio Maakellarin etenemisestä tulee varmasti jatkopostauksia! Syyskuun ensimmäisenä maanantaina olisi tarkoitus tehdä pikku katsaus saatuun satoon, Lieköhän sieniä tulossa ollenkaan, kun kesä on ollut niin rutikuiva?


Muiden omavaraisuusbloggaajien elokuiset kuulumiset löydät täältä:
Maatiaiskanasen elämää
Rakkautta ja maan antimia
Korpinkiven tupa
Korkeala
Mrs Sinn
Olipa kerran arki
Harmaa torppa