Vasta tänä aamuna havahduin hämmästelemään, kuinka puutarhani on puhjennut kukkimaan. Helteessä haahuilin pitkin pihaa ihmetellen, missä välissä kasvimaa on alkanut rehottaa kiihtyvällä tahdilla, ja kuinka vuohenputki on muka muutamassa päivässä ehtinyt vallata pienen perunamaani. Muutaman päivän väsyneessä sumussa hapuilun aikana ympärillä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, ja kaikki näyttää nyt niin ihanalta, että hengästyttää.
Malvojen kukkiessa kauneimmillaan saapui pieni tyttömme kotiin. Suloinen pieni mustatukkainen pörröpää, jolla on selvästi utelias mieli ja tulinen sielu.
Synnytys ei tahtonut ottaa käynnistyäkseen, ei sitten millään. Kärvistelin kipeiden, pitkien supistusten kanssa kaksi viikkoa. Useaan otteeseen kävimme synnytysvastaanotolla toteamassa, ettei synnytys kivuista ja poltoista huolimatta ole alkanut. Monien unettomien öiden ja turhien sairaalareissujen jälkeen uhittelin, että seuraavan kerran synnärille lähdetään vasta, kun pää näkyy.
No, lopulta se päivä koitti. Siis se, kun pää näkyi. Vaikkakin, uhoamisestani huolimatta, lähdimme kyllä sairaalaan jo sitä ennen. 8.7.2018, päivä lasketun ajan jälkeen, syntyi pieni tyttömme hämärtyvään synnytyssaliin. Juice veisasi radiossa Paperitähtiä ja lokkien kirkuna raikasi salin raollaan olevasta ikkunasta.
Parin viikon piinan päätyttyä helppoon synnytykseen meidät saateltiin salista potilashotelliin. Hotellilomamme loppui kuitenkin lyhyeen, sillä vauvan hengityksessä huomattiin jotain häikkää, ja saimme kipakan käskyn kerätä kamppeet kasaan ja siirtyä takaisin sairaalan puolelle osastohoitoon. Osastolla lääkäri määräsi vauvamme vastasyntyneiden tarkkailu- ja teho-osastolle, jotta happisaturaatioita sekä alhaisia verensokereita pystyttäisiin paremmin seuraamaan.
En muista, olenko koskaan ollut niin pelästynyt ja huolissani, kuin jättäessäni vauvan tarkkailuosastolle piuhojen päähän ja lähtiessäni itse kotiin. Nukkumaan, mukamas, vaikka todellisuudessa itkin ja huusin tyynyä vasten melkein koko yön. Aamulla suunnatessani kukonlaulun aikaan takaisin sairaalalle vauvaani katsomaan kaikki oli kuitenkin hyvin, eikä missään arvoissa tai labratuloksissa ollut mitään poikkeavaa. Vauva joutui kuitenkin jäämään tarkkailuun vielä toiseksi yöksi, varmuuden vuoksi.
Ajellessamme Antin kanssa sairaalaan vauvan luokse pohdiskelin, kuinka tuntui niin hämmentävältä, ettei mahassa tuntunut enää pieniä potkuja, mutta vauva ei myöskään ollut siinä sylissä tuhisemassa. Siinä tunteessa, että on juuri synnyttänyt, mutta oma vauva on kilometrien päässä, oli jotain perin juurin väärää. Osastolla kuulin vanhempien ja hoitajien keskusteluja ja seurailin, kuinka toinen toistaan pienemmät keskosvauvat makasivat letkuihin kytkettyinä kaapeissaan. En pysty edes kuvittelemaan, minkälaisia tunteita käyvät läpi ja kuinka suurta huolta kantavat ne vanhemmat, joiden omat, pienet vauvat ovat hoidettavina sairaalassa viikkojen tai jopa kuukausien ajan. Suuren suuri hatunnosto heille valtaisista voimanponnistuksista ja urheudesta.
Me selvisimme säikähdyksellä. Hengityksen oireilun tulkittiin olevan kipakan luonteen ja vielä kypsymättömän ja pehmeän kurkunpään yhteisvaikutusta. Kaikessa simppeliydessään vauva hermostuu nopeasti, ja siinä mylviessään unohtaa hengittää. Pehmeän kurkunpään takia tikahtuminen jää ikään kuin päälle hetkeksi vielä rauhoittumisen jälkeenkin. Ongelman pitäisi kuitenkin olla nopeasti korjautuvaa sorttia, kunhan rustot vahvistuvat. Kotiuduimme siis tervein paperein, lapsemme hoitohistoriikissa komeillen maininta "todella herkästi kiihtyvä".
Pikku äkäpussin myötä perheemme on nyt kasassa ja kokonainen. Minulla on vahva tunne siitä, että tuollainen nopeasti kiihtyvä kaveri sopii bändimme jatkoksi mitä mainioimmin.
Onnittelut pienestä herkkiksestä <3 Ihana, kun kaikki meni hyvin ! Sun blogiasi on niin mukava seurata ja mua huvittaa tuo sun blogin nimi, jolla on vähintään kaksoismerkitys :)
VastaaPoistaKiitos tuhannesti onnitteluista <3 Hauskaa, että bongasit tuon kaksoismerkityksen! Tosiaan, kun tätä blogia aikoinaan perustin ja olin viimeisilläni raskaana, niin mammailujutut pyörivät aika alituiseen mielessä kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä sillä saralla.. Siitä se nimikin sitten kumpusi :) Ja on huippu juttu, että tykkäät seurailla <3
PoistaOnneksi olkoon aivan ihastuttavasta pienokaisesta *halaus* Voi, miten rankka alku teillä oli! Voin niin kuvitella tuskasi *halaa vielä uudelleen* Onneksi kaikki kuitenkin oli hyvin <3
VastaaPoistaKiitos <3 Onneksi tosiaan säikähdyksellä selvittiin, eikä kyse ollut mistään vakavasta :) Vielä kun mieli alkoi univajeessa kehitellä kaikenlaisia kauhukuvia eikä lääkärien mutinoistakaan ottanut aina selvää, niin oli se kyllä sellaista rallia muutaman päivän, että alta pois.
PoistaOnnea pienokaisen johdosta :)
VastaaPoistaKiitos paljon! :)
PoistaOnnea pienen nopeasti kiihtyvän johdosta! <3
VastaaPoistaKiitos kiitos - hän on oikein passeli lisä tähän meidän nopeasti kiihtyvien porukkaan :D
PoistaVoi suloisuus 😍 lämpimät onnittelut ja onneksi tosiaan selvisitte säikähdyksellä.
VastaaPoistaMeidän vauvalla oli sydämessä sivuääni. Oli lupailtu kotiinlähtöä, mutta lääkäri määräsi jäämään osastolle. Sain toki jäädä vauvan kanssa, mutta olin ollut osastolla jo muutaman päivän ja odottanut kotiinpääsyä innolla, joten itkin loppupäivän. Onneksi kaikki kuitenkin kääntyi parhainpäin.
Kiitos paljon <3
PoistaMeillä oli myös tuo sivuääni, se sitten selvisi siinä, kun lääkäri alkoi tutkia tuota hengitysongelmaa. Vaikka lääkäri kertoi sen noin pienillä olevan aika tavallista, kun keho ei ole vielä tottunut kohdun ulkopuoliseen elämään, niin ei se paljon siinä kohtaa sitä vanhempien huolta lievennä :/ Onneksi teilläkin oli kuitenkin kaikki hyvin <3
Onnea rutkasti! 😘 Ihanaa, että hän on täällä 🤗 Tuntuu hassulle miten aika meni taas "vierestä" seuratessa nopeaa..ja jotenkin hurjaa ajatella, miten yleensäkkin tämä aika kulkee niin hirmuista vauhtia, kun on tullut alusta saakka seurattua blogiasi ja sitä leikisti "tuntee" tämän blogin kautta ja olihan tämä nyt jo toinen tyllerö teidän bändiin..En nyt osaa yhtään pukea ajatusta sanoiksi 😂 Mutta ihanaa että kaikki kääntyi parhain päin! ..ensimmäiseksi tuli miuten ajatus, kun kirjoitit, että pääsitte kotiin malvojen kukkiessa kauneimmillaan, että siinäpä olisi kaunis nimi tytölle; Malva ☺️
VastaaPoistaKiitos kiitos <3 Heh, sanos muuta! Itsekin muistan kun ihan blogin alkuaikoina jätit kommenttia tänne ja sitä kautta löysin sun blogiisi teidän perheen seikkailuja seuraamaan :) Kyllä se aika vaan lentää!
PoistaJa arvaas, mietinkö kanssa tuota nimiasiaa ihan samalla lailla! :D Isomummani kuitenkin antoi raskausaikana sellaisen "työnimen" vauvalle, ettei kukaan meistä osaisi häntä varmaan enää muuksi kutsua :D Ehkä toiseksi nimeksi? Katsotaan!
Oikein paljon onnea pikkuisesta "äkäpussista"! On kyllä mahdottoman suloinen:)Voin ehkä hieman lohduttaa sinua,että meilläkin yksi tytöistä oli pikkuisena mahdottoman herkkä,pari kertaa ehti säikäyttää minut,kun loukkaantui jostakin tai oikein kovasti sattui,niin unohti itkun seassa hengittää,kuulin sitten lääkäriltä että erittäin voimakastahtoisilla lapsilla saattaa toisinaan tulla näitä vaarattomia kohtauksia,joita kai affektikohtaukseksikin on nimitetty,mutta onneksi loppuvat parin-kolmen vuoden ikään mennessä. Ja toden totta,tämä meidän,nyt jo 11v.tyttö on todellakin vahvaluonteinen pakkaus:)Ihanaa,että olette kotona koko perhe ja onnittelut vielä uuden yrityksesi johdosta!Toivottavasti kuulemme siitäkin lisää.Rauhaisia kotipäiviä sinne teille!:)
VastaaPoistaKiitos tuhannesti onnitteluista <3
PoistaOoo, tästä ei TAYSissa kukaan maininnut mitään! Täytyypä perehtyä asiaan. Itse asiassa, veljenpoikani äiti, lastentarhantäti, mainitsi myös nuo affektikohtaukset kun kerroin meidän vauvan tilanteesta tänään nähdessämme. Olin lukeut kommenttisi aiemmin ja hänelle mainitsin, että olit kommentoinut täällä ihan samaa...
Aika kipakka pakkaus on myös tuo meidän esikoinen, kuin myös kaikki meidän sukumme naiset sekä minun että Antin puolelta. Eipä tuo yllättäisi, jos tämä uusinkin tulokas olisi samaa sarjaa :D
Uusista bisneksistä on tulossa varmasti pian juttua - aloin siitä jo pistää postausta vireille, kun sitten tuli tuo synnytys keskeyttämään! Innolla jo odotan, että pääsen kertoilemaan siitäkin teille kaikille pian lisää <3 Ja kiitos vielä kertaalleen onnitteluista!
Onnea koko perheelle!
VastaaPoistaKiitos kiitos <3
PoistaOnnea ja kaikkea hyvää teille sekä pienelle tulisielulle!
VastaaPoistaKiitos tuhannesti, Airi!
PoistaRiikka moi, hei siis meillä tyttösen kanssa käytiin myös teholla ja äiti lähti synnäriltä kotiin vatsataudissa. Se on ihmisluonnon vastaista jättää vastasyntynyt muiden hoitoon. I feel u! Onneksi teillä kaikki hyvin ja olette kotona, onnea pienestä <3
VastaaPoistaAih, voi kurjuus. Se on mahtanut tosiaan olla rankkaa, kun vielä itsekin kaamean taudin kourissa :( Kiitos paljon onnitteluista <3
PoistaOnnea perheenlisäyksestä!
VastaaPoistaKiitos paljon Elsa! :)
PoistaOnnea koko perheelle:)
VastaaPoistaKiitos Hilu! :) <3
PoistaPaljon onnea pienestä äkäpussista! Hän on todella suloinen! :)
VastaaPoistaKiitos tuhannesti <3
PoistaOi, ihanaa!
VastaaPoistaSanotaan, että jokainen lapsi tuo tähän maailmaan jotain, jolle ei ole olemassa vielä sanoja, mutta lauseet muodostuvat elämän myötä.
Lämpimästi onnea teidän kokonaiselle perheelle ja kaikkea hyvää suloiselle tulisielulle ♥