Heipä hei heinäkuu! Taas on aika kimppapostauksen, jota olemme muiden omavaraisuusbloggaajien kanssa tahoillamme toteuttaneet aina näin kuukauden ensimmäisen maanantain kunniaksi. Jos olet seuraillut blogia vasta vähän aikaa, niin kyse on siis lyhykäisyydessään tästä: mukana on kaikenkirjava joukko omavaraisempaan elämään tähtääviä bloggaajia, jotka kertoilevat tälle vuodelle asettamistaan tavoitteista omavaraistelunsa suhteen sekä siitä, kuinka suunnitelmat ovat kuukausi kuukaudelta edenneet (tai kuinka eivät ole). Osallistuvat bloggaajat tavoittelevat korkeampaa omavaraisuusastetta kukin omista lähtökohdistaan ja omiin tavoitteistaan, ja mukaan mahtuu kaikkea kotitarvekasvimaaviljelijöistä kokonaisvaltaisempaan omavaraisuuteen tähtääviin kirjoittajiin. Linkit muiden tuoreimpiin sarjan teksteihin löytyvät postauksen lopusta.


Meidän omavaraispyristelyistämme voit lukea sarjan aiemmista kirjoituksista:




Kesäkuussa jaksaminen ja ehtiminen oli hiukan kortilla, joten emme edes haaveilleet tarttuvamme mihinkään isompaan urakkaan. Suurin projektimme, vauva, on osoittautunut todellakin projektiksi isolla P:llä, ja viimeinen raskauskuukausi on ollut... no, raskas. Lisäksi menin ja perustin pienen yrityksen, ja sen toimintakuntoon puuhastelussa on riittänyt työtä. Kaikki muu liikenevä aika ja energia onkin kulunut ihan perus hommiin, kuten kuivuutta vastaan taisteluun, kitkemiseen, eläinten hoitoon ja kanojen pitämiseen pois istutuksista.


Tosiaan, kuivuus. Se on vaikuttanut varmasti kaikkiin, jotka yrittävät kasvattaa ulkosalla ylipäätään yhtään mitään. Ahkerasta apukastelusta ja parista rankkasateestakin huolimatta maa on niin perin juurin kuivaa, että kasvien voimat kuluvat kasvun sijasta hengissä sinnittelyyn. Yrtteja lukuun ottamatta en ole päässyt korjaamaan vielä edes salaattisatoa omasta maasta. Toivon, että syksy onkin sitten oikeaa ruokaomavaraisuuden riemujuhlaa, vihannesten kasvettua ja kypsyttyä vihdoin ja viimein korjuukuntoon.


Loppukesällä ja syksyllä minä ja yritykseni teemme ensiesiintymisemme parissa tamperelaisessa myyntitapahtumassa, ja olen kerännyt ahkerasti villiyrttejä myyntituotteita varten. Siinä ohella olen hamstrannut kasveja myös omien talvivarastojen täydennykseksi. Jos siis sato muuten jäisikin pieneksi, niin ainakin maitohorsmaa ja nokkosta meillä on talven yli kaapit pullollaan!



Maakellarimme alkaa muistuttaa enemmän metsän mörököllin kotiluolaa, kuin ruokatarpeiden varastointipaikkaa. Olen silti päättänyt, että jos en mitään muuta saa aikaiseksi syksyyn mennessä, niin kellarin hoidan ainakin jonkinlaiseen käyttökuntoon. Sisäänkäynnin seinämän pahempi romahdus on viivästyttänyt toimeen tarttumista, mutta kunhan isäntä ehtii avukseni, ryhdymme ihmettelemään, millä mokoman saisi vielä pelastettua. Sitä odotellessa ajattelin niittää kellarin esiin vuohenputkiviidakon alta. Niitetyn vihreän kokeilen kuivattaa eläinten rehuksi talven varalle. Josko sillä saisimme hiukan pienennettyä rehun ostamisen, ja ylipäätään teollisen rehun syöttämisen, tarvetta.

Mustaherukkapensaan tulevan sadon päivittäinen tarkastus käynnissä.

No niin, lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa. Mitäköhän muut omavaraistelijat ovat saaneet kesäkuun aikana aikaiseksi? Käy kurkkaamassa: