En voinut kuin ihmetellä huuli pyöreänä, kuinka paljon on voinut maisema muuttua sitten viimekuisen postaussarjan kirjoituksen. Saatika sitten toissakuisen, silloin oli vielä niin paljon lunta, ettei ulkona viitsinyt edes kuvata! No, jos tässä postaussarjassa olenkin aiemmin valitellut pitkään venynyttä kevättä ja sitä, että lumet ei sula ehkä ikinä, niin nyt on kyllä luonto kirinyt kevään kiinni ja porskuttanut vielä pitkälle kesäänkin.

Se olisi siis kesäkuun ensimmäinen maanantai, ja omavaraistelevien bloggaajien yhteiskirjoituksen aika. Linkit muiden mukana olevien bloggaajien kirjoituksiin löydät tämän postauksen lopusta. Jos et ole sarjaa vielä seurannut, tämän blogin aiemmat kuukausikatsaukset löytyvät täältä:

Helmikuu: Suunnitelma
Maaliskuu: Lähtötilanne
Huhtikuu: Taimiviljelmät ja kutun astutus
Toukokuu: Puutarha alkaa hahmottua

Nyt olisi tarkoitus katsastaa, mitä olemme saaneet kuukauden aikana aikaiseksi, ja kuinka omavaraisuusasteemme nostamissuunnitelmat ovat edenneet. Mistähän sitä aloittaisi...?






 KOHOPENKIT

 Yksi tärkeistä missioistani oli saada alulle puutarhan rakentaminen syötävine ja rohdoskasveja sisältävine kohopenkkeineen. Koska tämä alue sijaitsee aivan kirjaimellisesti takapihallamme, oli siitä tarkoitus saada sekä hyödyllinen, että kaunis. Sain kasattua kolme kohopenkkiä, ja määrä riittää tälle kesälle mainiosti. Ehkä loppukesästä, kun vauva on syntynyt ja puhti riittää taas ja kunhan olemme saaneet raivattua keskellä pihaa kasvavan marjapuskaryteikön, aion väsäillä penkkejä muutaman lisää.

Vielähän kohopenkit ovat aika orvon näköisiä, sillä monetkaan niihin kylvetyistä siemenistä eivät ole vielä itäneet, tai ovat vielä ihan pikkuruisia. Olen istuttanut penkkeihin monivuotisten yrttien taimia, kuten laventelia, rosmariinia, mäkimeiramia, timjamia, sitruunamelissaa, piparminttua ja salviaa. Näiden kaveriksi kylvin rohdoskäyttöön ja pölyttäjien iloksi soveltuvia kukkia. Maanpeittokasviksi istutin mansikkaa, mutta tällä haavaa näyttää siltä, että kastelusta huolimatta kuivuus uhkaa viedä mansikan taimet mennessään. No, ainakin subtropiikin yrtit tuntuvat viihtyvän hyvin näissä välimerellisissä sääoloissa.


KASVIMAA

 Hupsis. En oikein osaa selittää, mitä tapahtui sille aiemmalle olen-raskaana-säästelen-voimiani-enkä-ota-kasvimaaprojektia-vielä-tälle-keväälle-ei-ny-oteta-ressiä-kattokaas -linjaukselleni. Löysin nimittäin kaksi vanhaa lavankaulusta tuolta rempparomujen seasta pyörimästä ja istutin niihin tomaatintaimia, basilikaa ja avomaankurkkua ja siinä kylväessäni pistin merkille, että onpas varsin näppärää tuollainen lavankaulusviljely. Sitten jotenkin vain löysin itseni ostamasta kymmenen lavankaulusta lisää hurjan hyvään hintaan eräältä Torista löytämältäni myyjältä, joka sattui asumaan sopivasti Venlan mummalamatkan varrella.
Eli sen sijaan, että minulla olisi pihanurkassa iso pläntti avomaata, johon tehdä kasvimaa ehkä ensi vuonna, on minulla sittenkin nyt kahdentoista kasvatuslaatikon mentävä laatikkopuutarha. Alun perin kasvimaaksi kaavailemastani maatilkusta tuleekin nyt sitten näillä näkymin reilun kokoinen perunamaa. Näin ne tilanteet elää...

No, laatikkopuutarhassani kasvaa nyt avomaankurkkua, porkkanoita, punajuuria, erilaisia salaatteja, herneitä, persiljaa, vuonankaalia ja vihreitä papuja. Sinne tänne kasvien lomaan kylvin myös kehäkukkaa (erinomainen kasvi mm. ihonhoitoon), rohtosamettikukkaa (kasvien tuholaistorjuja) ja köynnöskrassia (varjostamaan paahteisimpia penkkejä, hyvä mehiläiskasvi).

Varsinaista perunamaata odotellessa pistin laitoin maahan pikkuiseen pottutilkkuun muutaman siemenperunan. Talvisäilöön perunaa tuskin riittää, mutta edes loppukesän ajan olisi kiva mutustella oman maan perunoita.






 ELÄIMET

 Eläinosastolla on tapahtunut sellaista perus edistymistä: tipuja tulee nyt joka tuutista, hankimme kaksi ahvenanmaanlammasta ja päkättimien lähdettyä laitumille pääsemme taas jälleen kesäksi eroon ostoheinän metsästyksestä. Myös kanojen ulkonapitokiellon päättyminen säästää meiltä rehukuluissa, sillä kanat viipottavat nyt aamusta iltaan vapaana ulkosalla tonkien ruokansa pääosin minun yrttipenkeistäni luonnosta. Miinuspuolena tässä voi toki olla se, että kotkottimet menevät muiltakin osin kesän ajaksi jälleen viidakkokanamoodiin, ja alkavat myös munia pesäkoppien sijasta jonnekin tuonne villiin luontoon. No, pysyypä mieli virkeänä näin äitiyslomalaisellakin, kun saa mönkiä päivät pitkin pusikoita munia metsästämässä.


... JA SITTEN NE JUTUT, JOTKA EIVÄT OLE EDISTYNEET IHAN SUUNNITELMIEN MUKAAN

 Alkuperäisen suunnitelman mukaan maakellarin kunnostuksen ja tontin aitausprojektin aloituksen piti olla työlistani kärkipäädyssä tänä keväänä, mutta nuo hommat eivät ole edistyneet tuumaakaan. Kellarin sisäänmenoaukon tukipöllit romahtivat alkukeväästä vielä entisestään, ja vaativatkin nyt suunniteltua isompaa operointia. No, kellarihomma ei onneksi ole kiireellinen siinä mielessä, että säilöttävää sinne olisi tarkoitus varastoida vasta syksyllä.
Tontin täysaitaamiselle aika ei riitä tänä vuonna millään. Niinpä tyydyn tämän kesän osalta kompromissiin, ja hyödynnän vanhan ankka-aitauksen verkkoja ja tolppia aidatakseni lavankauluskasvimaan. Jos saisin edes sieltä pidettyä erinäiset eläimet poissa, niin se olisi jo jotain se.

Myöskin alkuperäisessä suunnitelmassa komeileva toimivan kompostisysteemin rakennus on vielä työn alla. Komposti meillä kyllä on, sellainen verkkohäkkyrä, ja se toimii hyvin ensi hätään. Edelleen suunnitelmissa on silti saada vielä kompostijätteelle oikein kunnollinen, kaikin puolin toimiva ja funktionaalinen ratkaisu.

Onneksi kesää on vielä kosolti jäljellä.



Hönö-Hempukkaan voi aina luottaa, kun munille tarvitaan hautojaa ja tipuille hoivaajaa.



Mitäköhän jännää muut omavaraisuusbloggaajat ovat saaneet tonteillaan, palstoillaan ja tiloillaan aikaiseksi? Täältä selviää!

Maatiaiskanasen elämää
Korpinkiven tupa
Kiireetön elämä
Olipa kerran arki
Rakkautta ja maan antimia
Mrs Sinn
Korkeala
Villa Koira