Tänä aamuna herätys oli varsin kesäinen, sillä kärpänen pörräsi ärsyttävästi naamallani ja hyttynen inisi korvanjuuressa. Voisin jopa sanoa, että nousin kukonlaulun aikaan, mutta itse asiassa en: meillä kukonlauluhommat tähän asti hoitanut tyrnäväläinen Hermanni muutti perjantaina uuteen kotiin, jossa se sai oman kanaparven ja vekkarin pestin hoidettavakseen. Pääkukkomme Jaakoppi on paljon aamu-unisempaa ja hiljaisempaa sorttia.

Mutta asiaan. Torstaina pitkäaikainen haaveeni toteutui, kun haimme kotiin suomenlammasvoittoisen katraamme jatkoksi kaksi ahvenanmaanlammasta. Affen villa poikkeaa ominaisuuksiltaan suomenlampaan villasta, ja lisäksi olen kuullut niiden olevan varsin veikeitä ja omalaatuisia otuksia. Kun ahvenanmaanlampaiden kasvattaja sitten sattui ilmoittelemaan myytävistä karitsoista ja vieläpä naapurikunnassa, ei asiaa tarvinnut pähkäillä kovinkaan kauaa. Niin meille muuttivat musta Uni ja harmaa Ulpu. Saa nähdä, vieläkö Uni tuosta vaalenee harmaaksi, vai jääkö se vallan mustaksi valkoisella viirukuonolla varustettuna. Niin tahi näin, kumpaisenkin karitsan värit käyvät hienosti yksiin harmaiden ja mustien suokkivillojemme kanssa, ja niitä sekoittelemalla saamme vielä hyvää kestävyyttä sukkalankoihin.




Ahvenanmaalaiset osoittautuivat heti kättelyssä todellakin kuvauksensa kaltaisiksi, uteliaiksi ja kiipeilyintoisiksi vipeltäjiksi. Yritin paimentaa niitä raivaamaan pihanurkista koiranputkea ja pitkäksi kasvanutta ruohoa, mutta pikku muflonit kipusivat mieluummin korkealle savikasojen päälle juuria ja harvoja heinänkorsia nakertelemaan.

Kaksikkoa seuraillessa ei voinut olla vertailematta affejen touhuja minulle aiemmin tuttuun rotuun ja huomaamatta, kuinka noissa on jotain kiehtovan alkukantaista. Tätä suomalaista saaristorotua ei ole liiemmin jalostettu, vaan sen kasvatustyössä pääpaino on enemmänkin geneettisen monimuotoisuuden vaalimista ja rodulta luonnostaan löytyvien toivottavien ominaisuuksien säilyttämistä. 

Suomenlampaan villa on varsin kiharaista, pehmeää, kiiltävää ja joustavaa, kun taas ahvenanmaanlampaan villatakki on karkeampaa ja jämäkämpää laatua. Tuimiin merituuliin ja sateeseen sopeutuneen rodun villa koostuu pehmeämmästä ja lämmittävästä aluskerroksesta, ja pitkästä ja karkeasta päällyskerroksesta, jonka tehtävä on toimittaa sade- ja tuulensuojan virkaa. Innolla jo odotan, että pääsen syyskerinnöissä hypistelemään Ulpun ja Unin villoja ja testailemaan, minkälaista lankaa saan niistä aikaiseksi.


Tänään Uni ja Ulpu lähtevät kesätöihin yhdessä Bambin ja Kierosilmä-Sulevin kanssa. Niille on järjestetty maisemanhoitopesti saaresta, vanhan pappilan tiluksilta. Vuonna 1927 rakennettu pappila on ollut pitkään tyhjillään, mutta tänä kesänä sen pihapiiriin ja mahdollisesti myös itse pappilaan puhkutaan uutta eloa kyläyhdistyksen ja saaressa asuvien vuokralaisten voimin. Lampailla on näin ollen tärkeä homma raivata puskittunut pappilanpiha edustuskuntoon!

Niin, ja toista lammaskatraamme puolikasta, eli Nanaa, Ansaa, Nuunua sekä kahden viimeksi mainitun jälkikasvua Kinderiä ja Aprillia pääset moikkaamaan ja paijaamaan Liutun maalaistalon upeassa pihamiljoossä viikonloppuisin kesän ajan.