Tänne Teiskon metsiinkin vihdoin saapunut kevät tuntuu virkistävämmältä, kuin koskaan ennen. Ensimmäinen raskauteni oli melko rankka kokemus, eikä tämä toinenkaan ole pelkkää puistokävelyä ollut. Olen kuin kuuta nousevaa odottanut, että kevät tulisi ja toisi tullessaan pitkän listan puuhasteltavaa. Puutarhan, rakentelun ja erinäisten kunnostustöiden kimpussa saisi mielen ainakin ajoittain harhautettua muualle miettimästä omia olojaan.

Eilen oli kuukausittainen neuvola ja raskausviikkoja mittarissa 30+4. Muutama päivä sitten huomasin, että nyt on tainnut vauva kiepata itsensä pää alaspäin, ja näin vahvisti asian olevan myös mainio neuvolantätimme Arja. Kun hän siinä sitten lauseensa jatkoksi totesi, että "jos vauva nyt vielä päättää kääntyä takaisin pää ylös päin niin ei hätää, mutta seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä sen olis hyvä sit malttaa jo pysyä pää kohti tulosuuntaa", tajusin, että voi jösses, meillehän tulee ihan pian vauva. Seuraava neuvolakäynti merkattiin päivälle 29.5., eli kuluvan kuun loppuun. Ettäkö tässäkö kuussa jo ollaan siinä pisteessä, että ruvetaan miettimään, miten päin se vauva mahassa oikein köllöttelee?!

Mieli kirkastui kertalaakista. Vappusateiden päälle sääennuste näyttää lämpenevää, ja tänään käytin kauniin ja leppoisan ilman hyödyksi suuntaamalla heti aamusta puutarhatöihin.


Päästin tavalliseen tapaani Rebekka-kutun "avuksi" pihahommiin. Siinä kutun jyrsiessä marjapensaisiin ilmestyneitä lehtisilmuja, talloessa kukkapenkkejä ja hinkatessa sarviaan muutenkin kituuttavaan omenapuun taimeen kävi kieltämättä mielessä, että olikohan sittenkään missään määrin tolkun hommaa valita vuohi puutarha-assistentiksi. Tästä muuten muistinkin: ollessamme Antin kanssa Tallinnassa pari viikkoa sitten, etsiskelimme vanhassa kaupungissa mieluisaa ravintolaa. Pysähdyimme erään kivannäköisen raflan ruokalistaa tarkastelemaan, ja listalta pomppasi silmiini erään annoksen suomennettu nimi "Vuohi yrttipenkissä". Tuumasin Antille, ettei ole tainnut ruokalistan nimien laatija yrittää vedota ainakaan puutarhurointia harrastaviin vuohen omistajiin tuolla nimellä. Vuohi yrttipenkissä ei kuulosta houkuttelevalta, vaan painajaiselta.

Mutta kuten olin kertomassa, eipä tuota puutarha-apulaistani liiemmin kiinnostanut, vaikka kuinka usutin sitä järsimään vuohenputkia viime vuonna kasaamistani laatikkopenkeistä. Muut toimet pitivät aputytön kiireisenä.


Piti ehtiä heinävarkaisiin...
... käydä uhittelemassa Kierosilmä-Suleville...
... ja tepastella vähän penkissä, johon mamma ehti juuri puoli tuntia sitten istuttaa ensimmäiset auringonkukan- ja malvan taimet.

Harva tajuaa, kuinka kiireistä on olla vuohi. Vastuu painaa.

No, assistenttini touhutessa omiaan sain sen verran aikaiseksi, että kitkin jo hyvää vauhtia umpeen kasvamassa olleet reunuspenkit, ja tein niihin kevään ensimmäiset suorakylvöt. Laitoin kumpaiseenkin penkkiin kehäkukkaa, kiiltomalvaa ja auringonkukkaa. Paikka on pihan lämpimin ja aurinkoisin, joten toivon näin varhainkin maahan päätyneiden siementen siinä itävän ja viihtyvän. Auringonkukan siementä jäi myös niin paljon yli, että sissipuutarhuroin loput siemenet pitkin pihaa "paljaampiin" kohtiin. Mikäli joku niistä innostuu kasvamaan, saamme ihania ylimääräisiä väriläiskiä sinne tänne takapihaa piristämään.


Reunuspenkkeihin oli ehtinyt kasvaa hirveä määrä pieniä nokkosen taimia. En millään hennonnut hävittää niitä, joten jätin osan jatkamaan kasvuaan penkin reunamille. Kitketään sitten, mikäli näyttää siltä, että aikovat vallata koko penkin. Osan taimista siirtelin paremmille kasvupaikoille marjapensaiden juurille. Puskien juurella kasvavat nokkoset sitovat maahan typpeä ja hyödyttävät näin pensaiden kasvua.

Nokkonen on valtavan terveellinen villivihannes, ja erityisesti nuorena ja tuoreina lehtiversoina se on meidän köökissämme näin hortoilukautena lähes päivittäisessä käytössä. Tänään pyöräytin nokkosista, muiden villiyrttösten ohella, kevään ensimmäisen smoothien. Kirjoitan siitä vielä huomenna oman postauksensa!

***

Näin loppuun vielä vähän yllätyskaritsojemme Kinderin ja Aprillin kuulumisia. Ipanat ovat kasvaneet hurjalla vauhdilla, ja nyt vähän kerättyään massaa ja kasvatettuaan villaa ne eivät ole enää pelkkää honteloa jalkaa. Kinderin tummanruskea väri vaalenee vauhdilla ja olisi aivan ihana, jos siitä tulisi samanlainen kullanruskean toffeen sävyinen, kuin isänsä Sulevin isä Allu oli. Aprilli-uuhi on perinyt Nuunu-emältään tavattoman lempeät silmät ja viisaan katseen.

Koko katraalle saatiin myös laidunpaikat järjestymään tästä omalta kylältä. Nana sekä Ansa ja Nuunu karitsoineen pääsevät viime kesältä tuttuun paikkaan, Liutun maalaistalon maisemanhoitajiksi. Loppurevohkalle järjestyi paikka eräässä lähellä sijaitsevassa saaressa, jonka asukkaat toimivat mielellään paimenen virassa kesän yli.

Nyt sitten ei auta kuin odotella, että ruoho alkaa rehottaa ja laidunkausi saadaan käyntiin!