Viime marraskuussa kirjoitin, kuinka jouduimme pääsimme aloittamaan töllin salaojien kaivuupuuhat. Löydät kirjoituksen täältä: Salaojia ja savivelliä.

Saimme tuolloin talon päädyt ja paraatipuolen montut nippa nappa peitettyä ennen talvea, mutta takapihan pitkä seinusta jäi talven tulon vuoksi odottamaan suotuisampia säitä. Maa jäätyi, lunta satoi ja minikaivuri upota hulahti märkään, hyhmäiseen savivelliin.

Nyt maan kuivuttua Antti on ryhtynyt jälleen tuon keskeneräisen homman äärelle. Vaikka salaojat itsessään ovat ihan viime silausta vaille valmiit, ei projekti suinkaan ole sillä taputeltu: sadevesien ohjaus kun on ollut töllissämme olematon, tai oikeastaan, kaikki vedet ohjautuvat sitä kohti. Lisäksi sokkeli oli painunut paikoin kokonaan maan alle piiloon. Tai näin ainakin luulimme.


Eipä se sokkeli ollut itsestään aikojen saatossa sinne maahan painunutkaan, kuten aluksi oletimme. Maata oli ihan tarkoituksella, jostain käsittämättömästä syystä, kasattu useamman kymmenen sentin kerros sokkelin ympärille. Maakerroksen alle oli levitelty suodatinkangasta sekä muovikaistale, joka viimeisteli sen, että vesi jäi varmasti lillumaan sokkelin viereen ja pääsi siitä valumaan myös rossipohjaan. Hetki hetkeltä ihmettelen yhä vähemmän, miksi talon alapohja muistutti alkujaan lähinnä mutakylpylää ja miksi rakenteet olivat läpilahoja...

Osin säästöbetonista rakennettu sokkeli on halkeillut melko pahasti, ja ympäriltä kaivetun maan alta paljastui, että se on joistakin kohtaa notkahdellut halkeilun vuoksi kunnolla. Ympärille kasattu ja siinä vuosikymmenet routinut maa ei ole varmastikaan auttanut asiaa. Kirsikkana kakun päälle maata kivijalan ympärille lapatessa oli sen alle myös haudattu kaikenlaista sälää aina vanhoista lakanoista hiusdonitseihin ja styrox-levyihin. Eipä ole ihme sekään, että töllissä on vähän kaikki muukin notkollaan.



Jotain positiivistakin sentään: Antti lapioi ylimääräistä maata sokkelin ympäriltä minkä kerkesi, ja yht'äkkiä meillä olikin hyppysissämme hirveä kasa hiekkaa. Ylimääräinen maa-aines löysi heti paikkansa täytemaana, jolla saatiin korjailtua valumavesien kallistuksia pois päin talosta.


Keittiön puoleinen pääty "esiin kaivettuna".

Sitä mukaa kun maata saatiin lapioitua sokkelin ympäriltä, levitettiin tilalle suodatinkangasta ja sen päälle kauhottiin soraa. Rännejä ja syöksyputkia projekti tölli vielä huutaisi, sekä maan kuorimista matalammaksi sieltä täältä, jotta vesi lähtee valumaan oikeaan suuntaan. Sitten aletaan olla tässäkin voiton puolella!

Töllin paraatipuolella maata täytyy kuoria konevoimin, jotta sadevesien valuminen saadaan ohjattua kunnolla talosta pois päin.


Myssypäinen työnvalvoja hääräsi tietysti touhussa mukana

Välillä isin täytyi puhallella "nokkoisen puremia"...

... Sekä tietty käydä katsomassa, mistä ne "puremat" tulivat.

Takaisin sorvin ääreen.

 Aloitimme töllin kunnostamisen noin puolitoista vuotta sitten. Tuona aikana on mietityttänyt useampaan otteeseen, mitä monilla rakennusratkaisuilla on oikein mahdettu ajaa takaa. Mikä on ollut silloisen remontti-reiskan kantava ajatus, kun rossipohja on täytetty savella, kissanluukut jätetty tekemättä tai sokkeli peitelty maan alle? Noin niin kuin esimerkkinä. Tuskinpa saamme koskaan tietää, mutta toivotaan, että noita silloin varmasti hyvältä vaikuttaneita ideoita korjailemalla saisimme tämän pikkuisen töllimme seisomaan vankkana paikallaan vielä ainakin toiset sata vuotta!


Minkälaisiin omituisiin remonttiratkaisuihin olette vanhojen talojenne kanssa törmänneet? Vertaistukea kaivataan!

Aurinkoista perjantaita ja lämpöisen leppoisaa viikonloppua meidän porukalta! Lauantai sähelletään täällä vielä pihatöiden kimpussa ja lapion varressa, mutta sunnuntaiselle äitienpäivälle olemme kaavailleet pientä lomaa ja jotain vähän eri tyyppistä tekemistä (kuten grillipippaloita äitini luona ja hämeenmustien kanojen siitosmunien hakua hautomakoneeseen! Siitä sitten pian lisää.)