Muutamat viime päivät olen käyttänyt kaiken liikenevän ajan ja tarmon puutarhassa hääräilyyn. Aputyttö on ollut menossa tiiviisti mukana, ja jopa ollut hetkittäin oikeasti avuksi: esimerkiksi kasvilavojen täyttöön Venla on osallistunut innoissaan pikku lapioineen ja kantanut vanhaa hevonkakkaa tallin edustalta lavan pohjalle lannoitteeksi. Lisäksi pikkumuidu on pitänyt huolen siitä, että äiti malttaa hilata itsensä hetkittäin helteestä varjoon mehulle ja kiipeilytouhuja vahtimaan. Pikku marakatti kun kiipeäisi varmasti salavan latvuksiin saakka, ellen kyttäisi vieressä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun A) marakatti unohtaa välillä pitää kiinni tikkaista kiivetessään ja B) minä en enää mahoineni kapua pelastamaan puusta ketään, mikäli pieni kiipeilijä onnistuu sinne jäämään jumiin.





Istutin toiseen löytämääni lavankaulukseen keväällä hetken mielijohteesta esikasvatetut, kokeelliset tomaatintaimet, ja niiden seuraksi kylvin basilikaa. Minulla on basilikasta vain mönkään menneitä kokemuksia, sillä yrtti tuntuu olevan superherkkä paleltumaan, ja minä taas olen malttamaton panttaamaan kasveja sisällä. Se on kuitenkin hyvä kumppanuuskasvi tomaatille, ja kun sain Maijun lähettämässä lahjapakkauksessa myös pussillisen basilikan siemeniä, päätin antaa sille mahdollisuuden. Kasvilava on sijoiteltu pihan aurinkoisimpaan ja lämpöisimpään paikkaan, ja toivon, että sen pohjalle pinottu lanta vielä palaessaan tuottaisi kasveille lisälämpöä. Lavan saa myös tarvittaessa suojattua vanhoin ikkunalasein mikäli tuntuu, että viileys meinaa uhitella (toistaiseksi ei ole ollut siitä pelkoa). Tomaattitestailuni ovat lähes aina kaatuneet jonkinlaiseen tuholaishyökkäykseen, joten istutin tomaatti-basilika -penkkiin myös muutaman Minifarmi-messuilta hankkimani samettikukan. Samettikukka on kuulemma tehokas, luonnollinen tuholaiskarkotin, ja sitä kannattaakin istutella puutarhaan sinne tänne hyötykasvien lomaan. Tämä kesä on ensimmäinen, kun itse testaan kukan tuholaistorjuntatehoja käytännössä - saapi nähdä, kuinka käy!

Samettikukkia istutin myös kohopenkkeihin niin ikään messulöytöinä mukaan tarttuneiden monivuotisten yrttien lomaan. Penkkeihin päätyi oreganoa, kahta erilaista salviaa, timjamia, rosmariinia, laventelia ja piparminttua. Sain muutama vuosi sitten anopin ihastuttavalta kasvimaalta pikkuisen vihermintun taimen, jonka istutin edellisen talomme kasvimaalle. Kolmen siellä asumamme vuoden aikana minttu ehti levitä pitkin pihaa, ja muuttaessamme tänne Kesärantaan, kaivoin hiukan sen juurakkoa mukaan ja tuuppasin täällä multiin. Nyt se kasvaa iloisesti pitkin pihaa ja on koko perheen kovassa käytössä. Poluille levitessään se on myös siitä ihana, että tallattuna se levittää ihanaa tuoksua kulkijan vanavedessä. Innolla odotan ja seurailen, meinaako piparminttu ryhtyä leviämään yhtä ahkerasti serkkunsa tavoin. En pistäisi pahakseni.

Yrttösten seuraksi kylvin kohopenkkeihin paljon erilaisia kukkia, jotka ovat joko monivuotisia tai itsestään kylväytyviä, ja joista lähes kaikki toimittavat silmänilon ja puutarhan kaunistuksen lisäksi jonkinlaista hyötykasvin virkaa. Kylvin sinne tänne muun muassa helokkia, rohtosalkoruusua, rohtopunahattua, kehäkukkaa ja malvaa. Nyt siemenet saavat käydä kilpajuoksua ajan kanssa ja ehtivät toivottavasti kasvaa jonkin verran, ennen kuin kanojen ulkonapitokielto päätyy. Muuten niille ehtii vielä koittaa kovat ajat.


Olemme hiljalleen siivoilleet vajan edustalta remonttisälää. Vanhat ikkunat toimittavat pikakasvihuoneen virkaa sisällä jo nuukahtamaan alkaneille kesä- ja talvikurpitsan taimille.


Saimme aputytön kanssa kaivettua myös penkkejä aiemmassa postauksessa mainitsemilleni pioneille. Vaikken ymmärräkään puutarhan koristekasveista tuon taivaallista, on pioni minulle tärkeä kukka, ja haluankin niitä ehdottomasti pihaamme kaunistamaan. Jo lapsuudestani muistan kotipihan upeat pionipuskat, jotka isomummu oli sinne aikoinaan istuttanut. Kalliorinnan pionit olivat hehkuvan purppuranpunaisia, joten samaa sävyä oli saatava myös tänne Kesärantaan. Antin silmää miellyttivät valkoiset pionit, joten ostin myös yhden taimen, jonka olisi määrä kukkia suurin ja muhkein, valkoisin kukinnoin.

Nyhdin rikkaruohojen juuret huolella pois pionin istutuspaikasta ja kaivoin sille pienen ja suht syvän penkin. Luin, että pioni viihtyy vettä läpäisevässä maassa, joten koitin parhaani mukaan kuokkia pois sinistä ja tiivistä savea kuopan pohjalta, ja korvata sitä soralla, kuohkealla mullalla ja ripauksella palanutta lantaa. Kaivoin taimen multapaakusta kasvin kasvupisteen varovasti esiin ja istutin niin, että kasvupiste jäi mullan yläpuolelle. Lopuksi nyysin vielä lapiollisen karkeaa hiekkaa, jolla Antti oli tasoittanut talon vierustoja, ja kasasin hiekan kasvupisteen ympärille. Kastelin huolella ja avot - siinä se olla möllötti, pihamme ensimmäinen pioni! Yhä vielä se kukkuu penkissään ihan terhakan näköisenä, eli ihan totaalisesti metsään ei istutus varmaankaan mennyt.


Siinä kököttää Kesärannan ensimmäinen pioni!