Toukokuun ensimmäisen maanantain kunniaksi on taas aika julkaista tilanneraportti omavaraisuusprojektiemme etenemisestä! Jos olet vasta liittynyt seuraamaan blogia, niin kyseessä on siis omavaraisuus.org -sivuston bloggaajien kirjoittama yhteispostaussarja. Joka kuukauden ensimmäinen maanantai kukin osallistuva bloggaaja kirjoittaa tahollaan blogiinsa tilannekatsauksen tämän kevään aikana edenneistä (tai takapakkia ottaneista) omavaraisuuden edistämisprojekteistaan. Tämän blogin aiemmat sarjan kirjoitukset voit lukea täältä:



Sitten viimeisen, huhtikuisen päivityksen, on kevät tullut ryminällä. Loppumattomalta tuntuvaan talveen turhautuminen on nyt vaihtunut kiireeseen ja innostukseen, kun vihdoin saa pistää hihat heilumaan. Isompien projektien käynnistymisen osalta mainittakoon hyötypuutarhan hahmottuminen ja sen rakentamisen alulle saaminen.

Kohopenkit alkavat olla viittä vaille valmiit. Kevään istutuksia ajatellen tein kolme isohkoa penkkiä, joihin saan sijoitettua nyt kasvamassa olleet taimet sekä joitakin monivuotisia yrttejä ja puita, jotka vielä keikkuvat hankintalistalla. Kunhan maa kuivuu sen verran, että uskallamme ajaa siihen Avantilla, saamme kaivettua ylös muutamia takapihan vanhoja marjapensaita ja sijoiteltua niitä paremmille paikoille. Kun pihalle aukeaa lisätilaa puskaryteikön väistyttyä, voin kasailla uusia lasagnepenkkejä kasvikiltoja varten kesän mittaan, ajan ja jaksamisen mukaan.



Muista isommista, tuulta purjeisiin ottaneista urakoista mainittakoon Antin puurtaminen salaojien, sadevesien ohjauksen ja talon perustusten pelastamisen kimpussa. Tämä nyt ei suoranaisesti omavaraisteluun liity, mutta koska asuinkelpoinen talo on kuitenkin aika olennainen osa elämää ja mahdollistaa aika monia muita puuhia, täytyy sekin mainita listalla.

Viime syksynä aloittamamme salaojaprojekti jäi lumien tulon vuoksi kesken. Töllin paraatipuolen Antti sai nippa nappa tehtyä, mutta päädyt jäivät vielä rempalleen ja takaseinustan monttu kokonaan auki. Nyt isäntä on heilunut lapion varressa kaivaen esiin erinäisten maakerrosten uumeniin uponnutta kivijalkaa. Palaan tähän operaatioon paremmin vielä omassa postauksessaan!



 Tulevan vihannestarhan alueen maanparannus on alkanut. Oma vointini ei ole hirveästi lannan levittelyä kestänyt, mutta aina joutilaan hetken tullen olen hipsinyt talikoineni vihannesmaalle ja viskonut jokusen talikollisen lantaa ympäriinsä. Kunhan lanta on levitelty, tarvitsisi se saada möyhittyä jollain ilveellä saven sekaan. Ajattelin kysäistä jyrsintä lainaksi eräältä tutulta siihen hommaan. Kun lanta on saatu sekoitettua maahan, saa tuleva ryytimaa jäädä rauhassa tekeytymään ja kuohkeutumaan ensi kesään.





Myös pienemmissä puuhissa on tapahtunut edistystä. Taimet ovat kasvaneet mukavasti, ja odotan jo innolla, että pääsen istuttamaan kurkkuja ja kurpitsoja ulos. Parille yölle tällä viikolla on kuitenkin lupailtu vielä viileää, joten maltan ehkä vielä hetken verran odotella.

Eilen aloitimme myös lampaiden kevätkerinnät. Koska kerintäni ovat mallia ite tein ja säästin, eli keittiösaksilla ja hiki hatussa paikallaan seisoskeluun kyllästyneen lampaan kanssa painien, olin hiukkasen huolissani siitä, kuinka homma mahtaisi sujua jo aika mellevän kokoiseksi kasvaneen raskausmahan ja kipujen kanssa. Onneksi ihana ystäväni Marika tarjoutui avuksi operaatioon. Hän syötti lampaille vihreää ja rapsutteli, minä saksin menemään. Kahden lampaan jälkeen risti- ja alaselkäni alkoi kiukutella siihen malliin, että peli oli pakko viheltää poikki, mutta saimmepahan kaksi työläintä tapausta pois kerintälistalta.

Yli jäänyttä villaa pikkulintujen pesätarpeiksi

Pari nakupelleä



Muut omavaraisuudesta bloggaavat ovat myös päivittäneet kuukausikatsauksen blogeihinsa. Täältä löydät tiesi muiden kirjoituksiin:

Maatiaiskanasen elämää
Olipa kerran arki
Korkeala
Kiireetön elämä
Korpinkiven tupa
Rakkautta ja maan antimia
Harmaa torppa
Villa Koira