Ihanaa, se on vihdoin täällä! Villivihanneskausi, tai hortoilukausi, nimittäin. Itse harrastin takapihahortoilua ensimmäistä kertaa eilen tänä keväänä, ja ainakin täällä Tampereen leveyspiireillä tuntuu muutamia perus villivihanneksia löytyvän jo hyvin.

Hortoilusta on muotoutunut aika iso ja tärkeä osa tätä omavaraistelutouhuamme, etenkin nyt kun puutarha on vielä vaiheessa. Ja miksipä ei olisi? Villivihannekset ovat älyttömän terveellisiä, ne kasvavat villinä itsekseen ilman muuta vaivannäköä kuin itse keruu, ja ne ovat täysin ilmaisia ja jokamiehenoikeuksien raameja kunnioittaen kenen tahansa poimittavissa.

Jos olet seurannut blogia vasta hetkosen, kirjoittelin hortoilutouhuistani sekä käymästäni villivihanneskoulutuksesta poimijakorttitentteineen muun muassa täällä: KLIK.



Mutta, asiaan! Koko raskauteni ajan olen paininut jyrkässä laskusuhdanteessa kiitävien hemoglobiiniarvojen kanssa. Lähtöarvoni ensimmäisellä neuvolakäynnillä mitattuna oli 157, ja hemoglobiinini ovat aina olleet varsin korkeat. Romahdus noista arvoista nykyiseen lukuun 111 todellakin tuntuu olossa. Olen syönyt nyt reilu kuukauden reipasta lisärauta-annosta tablettien muodossa, mutta hemoglobiiniarvoni eivät olleet inahtaneetkaan ylös päin tissapäiväisessä mittauksessa. En siis ollut saanut rautalääkkeistä muuta vaikutusta, kuin vatsani sekaisin.

Vaan onneksi hortoilukausi toi nokkosen versot tullessaan. Jos pinaattia pidetäänkin ihan erinomaisena rautalisänä, sisältää nokkonen vielä reippaasti ronskimman annoksen rautaa pinaattiin nähden. Lisäksi nokkonen pitää sisällään reilusti kalsiumia, magnesiumia, C-vitamiinia, karoteenia, piitä ja mangaania. Sisältämänsä C-vitamiinin ansiosta raudan imeytyminen elimistöön myös tehostuu entisestään. Nokkosta suositellaan ryöpättäväksi ennen käyttöä sen sisältämien nitraattien vuoksi, mutta nuorten versojen kohdalla en ole koskaan vaivautunut, sillä vauvakasvi ei ole ehtinyt varastoida vielä nitraattia itseensä. Keruupaikan suhteen kannattaa siltikin olla tarkka: nokkosta, kuten muitakaan villiyrttejä, ei kannata kerätä teiden vieriltä tai esimerkiksi eläinsuojien ja lantaloiden liepeiltä. Puhtaalta keruupaikalta poimitulle nokkosen versolle riittää käsittelyksi kuitenkin ihan vain huuhtelu.

En ole jättämässä rautatabletteja pois, vaan yritän vielä nokkosia popsimalla entuudestaan tehostaa raudan saantiani. Toivoisin myös, ettei minun tarvitsisi ottaa rautatablettia ihan joka päivä, sillä sen aiheuttamat vatsavaivat eivät ole millään muotoa tervetullut lisä tähän raskauskremppojeni pitkään listaan. 


Nokkosen versojen ohella keräsin villiyrttisekoitukseen myös paria muuta jo hyvin versomaan lähtenyttä, raskaana olevillekin turvallista kasvia. Poimulehtiä kasvaa pihallamme runsaasti, ja se lukeutuukin ehdottomiin suosikkikasveihini!

Poimulehden käyttöä ei suositella raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, mutta loppuraskautta kohti mentäessä sen käyttö on jopa ihan suotavaa. Naisten yrttinäkin tunnettu poimulehti tukee erityisesti naisen hormonitoimintaa ja vaikuttaa suotuisasti mm. kohdun ja limakalvojen kuntoon sekä voi auttaa kehoa palautumaan synnytyksestä. Eikä tarvitse välttämättä olla raskaanakaan, jotta poimulehteä kannattaisi popsia: esimerkiksi kuukautiskipujen lieventämisessä ja vaihdevuosivaivojen helpottamisessa kasvi on loistava apu. 
Mikäli kärsit kivuliaista, ennenaikaisista supistuksista tai jostain muusta poikkeavasta raskauden aikana, en kuitenkaan suosittele käyttämään poimulehteä edes toisella tai viimeisellä kolmanneksella. 

Keräsin ja kuivasin viime kesänä tästä kotimme liepeiltä ison paperipussillisen poimulehteä teeaineksiksi, sillä olen löytänyt kivuliaisiin kuukautisiin siitä korvaamattoman hyvän avun. No, kuukautiskipujen lieventäjälle ei sitten ollutkaan tarvetta talvikaudella, mutta aloitin poimulehtiteen lähes päivittäisen nauttimisen toisella raskauskolmanneksella varovaisella kuppi per päivä -annoksella. Nyt viimeisellä kolmanneksella saatan hörppiä poimulehtiteetä enemmänkin.


Kirsikkana kakun päälle keräsin poimulehden ja nokkosen kaveriksi vielä vuohenputken tuoreita versoja. Vuohenputki on juuri se puutarhurin painajainen, joka leviää pitkin kasvimaita ja kukkapenkkejä, ja josta et pääse eroon, vaikka kuinka tarmokkaasti kitkisit. Meidän pihassamme, kuten myös edellisen kotimme pihassa, vuohenputkea kasvoi todella paljon. Kasvi oli ennen suuri inhokkini, mutta opeteltuani sen tunnistamaan ja hyödyntämään sitä monipuolisesti ravintokasvina, olen alkanut suhtautua mokomaan rehuun vähän eri näkövinkkelistä.

Jos jotain, niin ainakin vuohenputkea etsiessä ei tarvitse turhautua, sillä sitä tuntuu kasvavan joka paikassa. Lisäksi se on satoisa ja aikainen, sekä tuntuu vain innostuvan, mitä enemmän kasvustoa harventaa. Nuorten versojen maku on todella miellyttävä, ainakin omaan suuhuni sellainen porkkanamainen. Porkkanaisesta tuoksustaan kasvi on myös helppo tunnistaa.

Kunnon magnesiumpommina vuohenputki toimii hoitavana yrttinä lihas-, nivel- ja hermokipuihin, kuten iskiassärkyyn. Meillä notkoselkä kulkee suvussa ja löysät nivelet aiheuttavat alaselkävaivoja itselleni muutenkin, mutta näin raskauden aikana vaivat ovat korostuneet entisestään, kun maha painaa, selän notko kasvaa ja relaksiini ja ties mitkä muut hormonit löystyttävät niveliä. Rautaa ja C-vitamiinia kasvi sisältää myös reippaasti.


Koska olen laiska aamupalan laittaja ja huono popsimaan marjoja ja hedelmiä sellaisenaan, tykkään nautiskella aamupalani ja vitamiinini yleensä nopeasti tehtävän smoothien muodossa. Villikasvit menevät loistavasti joka-aamuisen smoothietuopillisen seassa!




Tällaisella raskausaikaankin sopivalla villismoothiella olen nyt laittanut päiväni käyntiin:

  • Nuoria poimulehtiä
  • Nokkosen versoja
  • Vuohenputken lehtiversoja
  • Noin desi mustikkaa ja mustaherukkaa pakkasesta
  • 1 pieni avokado tai puolikas isompi
  • Pikku pätkä banaania
  • C-vitamiinipitoista mehua (marjamehu tms. käy, itsellä jäi mehun teko syksyllä väliin, joten käytin kaupan tuoresekahedelmämehua)
Oma smoothientekohärvelini on sellainen pikkuinen, josta tulee juurikin tuollaisen tuopillisen verran. Tuohon määrään laitoin villivihanneksia sellaisen reilun kourallisen, joka sorttia suhteessa 1/3. 


Olen monesti lisännyt smoothieihin myös maustamatonta luonnonjugurttia, mutta tästä versiosta se kannattaa jättää pois, etenkin jos haluat tehostaa raudan imeytymistä. Maitotuotteet nimittäin estävät rautaa imeytymästä, samoin kuin kahvi ja suklaa. 




Joko te muut olette aloittaneet hortoilukauden? Löytyykö teillä villivihannesten joukosta jotain ylivertaista suosikkia? Entä haluaisitteko ehkä lueskella täältä blogista enemmänkin villivihanneksista ja -yrteistä?