Muutettuamme vanhaan hirsitaloon olemme saaneet remontin edetessä punnita joka käänteessä, miten valitsemamme rakennusmateriaalit toimivat luonnollisesti hengittävien hirsirakenteiden kanssa. Taloamme on remontoitu viimeksi 50-luvulla, ja vaikka tuolloin oltiinkin jossain kohtaa menty sössimään, ei taloa ole kuitenkaan pilattu haitallisilla materiaalivalinnoilla tai liiallisilla "parannuksilla". Minun ja Antin ensimmäinen yhteinen koti paljastui kunnon homepommiksi. Se oli kokemus, jonka myötä ryhdyin miettimään, kuinka suuri merkitys terveyteemme onkaan sillä, mitä asuintalojemme rakenteet ovat niin sanotusti "syöneet". Tuossa asunnossa majailuni aikana ehdin herkistyä homeelle pysyvästi. Olin kuitenkin siinä mielessä onnekas, ettei herkistymiseni ole ollenkaan pahimmasta päästä, eikä se pääsääntöisesti vaikuta normaaliin elämääni sen suuremmin. Antin kohdalla kävi vielä paremmin, sillä hän muutti kämppään vasta pari vuotta minun jälkeeni ja ehti asua siinä vain muutaman kuukauden.

Homeherkistymisen kylkiäisinä olen huomannut herkistyneeni myös monille kemikaaleille ja tuoksuille. Olen huomannut myös monien keinokuitujen ja muovien aiheuttavan oireilua. Koska yritämme parhaamme mukaan suosia luonnonmukaisuutta ja hengittävyyttä talomme rakennusmateriaaleissa, on tuntunut luontevalta panostaa luonnollisiin materiaalivalintoihin myös vaatteissa, sisustuksessa ja kodintekstiileissä. Hiljakkoin teimme tällä osastolla hankinnan, josta nyt ihmettelemme kilpaa, miksemme ole tehneet sitä jo aikoja sitten. Pitkät piuhat vissiin.




Tämä uusi elämämme mullistanut hankinta on sänky. Meillä on ollut parisänky viimeksi kolme vuotta sitten. Olemme molemmat hieman selkävaivaisia, ja tuolloinen vanha sängynräyskämme oli meille paitsi liian pehmeä, oli se myös päässyt painautumaan nukkumakohdista kuopalle. Raskausaikana Venlaa odottaessani hylkäsimme hissukseen sänkymme kokonaan ja siirryimme nukkumaan olohuoneen kulmasohvalle. Venlan ensimmäiset vauvakuukaudet nukuimme edelleen sohvalla niin, että jatkoin sohvaa leveällä rahilla ja tein vauvalle oman pikku pesän itseni ja rahin väliin. Jo tuolloin aloimme pohtia kunnon sängyn hankintaa ja törmäsimme taustatutkimusta tehdessämme sataprosenttisesti luonnonmateriaaleista valmistettuihin patjavaihtoehtoihin. Hankinta kuitenkin jäi, jäi, ja jäi.

Kesärantaan muutettuamme olemme viettäneet yömme jos jonkinlaisissa väliaikaisjärjestelyissä: alkuun meillä oli levitettävä vuodesohva, mutta se oli selkäparoillemme lähes yhtä karmea kokemus kuin vanha sängynrotiskomme. Vuodesohvalla heitettiin nopeasti vesilintua, ja kokosimme olohuoneen nurkkaan vanhan ja ihanan, mutta koko perheelle aivan liian kapean metallirunkoisen mummaltani saadun perintösängyn. Minä ja Venla nukuimme nenätysten sängyssä. Antti koisaili yönsä lattialle laitetulla patjalla aina siihen asti, kun koira pissasi vanhan patjan käyttökelvottomaksi. Pissagaten myötä Antti päätyi muistelemaan vanhoja aikoja sohvalle.
Yöt alkoivat kuitenkin käydä pikkuhiljaa mahdottomiksi ja vähäunisiksi. 2-vuotias nukkumakaverini kasvaa kohinalla pituutta ja minun vauvamahani leveyttä. Tuumasimme, että loputtomien väliaikaisratkaisujen sijaan aika olisi korkea hommata vihdoin ja viimein se kunnon sänky.

Päätimme, että nyt kun sänky kerran hankitaan, tehdään se kertalaakista kunnolla. Sängyn oli oltava laadukkaista luonnonmateriaaleista valmistettu, sillä materiaalin hengittävyydellä on iso merkitys unen laatuun. Luonnonmateriaalien lämmittävyys talvella ja toisaalta viileys kesällä on myös ihan toista luokkaa, kuin vaahtomuovilätysköjen välissä nukkuessa. Lisäksi patjan tuli olla mahdollisimman selkäystävällinen, eli toisin sanoen tarpeeksi jämäkkä. Sängyssä piti myös olla tarpeeksi leveyttä, sillä tykkäämme nukkua perhepedissä, ja muutaman kuukauden sisällä perhepetikuntamme kasvaa vielä yhdellä nukkujalla. Varmasti myös vielä lasten siirryttyä omiin sänkyihinsä nukkumaan on edessä öitä, kun kaksi kuokkavierasta kömpii keskellä yötä viereemme nukkumaan. Tila siis tulee varmasti tarpeeseen.
Kuultuamme ja luettuamme useasta eri suunnasta paljon kehuja Porin Villa & Peitteen tuotteista, päädyimme kahlaamaan läpi heidän valikoimaansa. Sieltä löysimme meille sopivan oloisen ja -hintaisen futonin villa-kookos -täytteellä. Samalla tilasimme myös sänkyyn sopivan, tarvittaessa pestävän patjansuojuksen.




Noin kolmen viikon kuluttua tilaamisesta uutukainen futonimme patjansuojuksineen saapui kotiovellemme. Samaan rytinään pistin myös koko perheen liinavaatearsenaalin uusiksi ja tilasin Elloksen alesta puolipellavaiset pussilakanasetit. Materiaali on paitsi ihanan tuntuista, niin siinä käytetty puuvilla on BIC-aloitteen mukaisesti viljeltyä puuvillaa. Suomennettuna tämä meinaa, että puuvillan viljelijöitä on koulutettu ekologisempiin viljelytapoihin, ja puuvillan kasvatuksessa on käytetty mm. normaalia vähemmän vettä ja torjunta-aineita.

Olemme nukkuneet nyt muutaman yön uudessa perhepedissämme, kaikki sikeästi ja tilavasti samassa mukavassa pesässä. Aiemmin laitoin huonon nukkumiseni pitkälti raskauden piikkiin, mutta nyt muutaman yön ihan loistavasti nukuttuani ei auta kuin todeta, että syy katkonaisiin öihin löytyikin epämukavasta ja ahtaasta perintösängystä. Kovat alaselkäkivut alkoivat myös hellittää heti ensimmäisen uudessa sängyssä nukutun yön jälkeen. Vielä toistaiseksi sängyssämme ei ole runkoa, ja pohdimmekin vielä runkohankintaa välttääksemme taas yhtä väliaikaisratkaisua. Tämän vuoden puolella makuuhuoneemme kun olisi tarkoitus vielä siirtyä olohuoneen nurkasta yläkertaan, joten runkoasia täytyy miettiä lopulliseen sijoituspaikkaansa sopivaksi. Patja lattialla toimii kuitenkin tähän hätään loistavasti, joten sen suhteen ei ole onneksi hätää. Katsotaan sitten syssymmällä.


Tämän kaiken hehkutuksen päälle haluan vielä lopuksi kertoa, että kyseessä ei ole maksettu mainos. Olen vain niin hitokseen tyytyväinen, että oli pakko suositella lämpimästi muillekin!

Vanha kulmasohva on tätä nykyä pyhitetty löhöilyyn ja Ti-Ti Nallen katseluun.