Taas on kuukausi heilahtanut, ja on aika päivittää tilannekatsausta tämänvuotisten omavaraisuusprojektiemme osalta. Jos haluat käydä ensin lukemassa aiemmat kirjoitukset aiheesta, löydät ne täältä:

Helmikuu: Suunnitelma
Maaliskuu: Lähtötilanne


Ja sitten asiaan. Katsellessani viimevuotisia valokuvia pihaltamme, oli huhtikuun alkuun mennessä kaikki lumi jo sulanut. Olin itse asiassa hakannut maahan jo aitatolppiakin! No, nyt ei ole sellaisesta pelkoa: pihamaata peittää yhä edelleen paksu lumikerros, ja lisää tulee kaiken aikaa. Lämpötilat ovat kuitenkin ennusteen mukaan nousemaan päin, joten olen optimistinen, että seuraavassa kuukausiraportissani pääsisin kertomaan teille myös jo pihalla edenneistä projekteistamme.



Jotain edistystä on sentään tapahtunut: saimme kylvettyä esikasvatettavat siemenet multiin ja nyt olemme saaneet seurata, kuinka taimi toisensa perään pötkähtää pintaan multakerroksen läpi. Hyötypuutarhan antimista multiin meni
  • kesäkurpitsaa
  • talvikurpitsaa
  • avomaakurkkuja
  • rohtopunahattua
  • muutama kokeellinen tomaatti

Koskaan en ole onnistunut pitämään tällaista malttia esikylvöjen suhteen ja kylvänyt näin vähäistä määrää, joten itsensä onnittelu lienee nyt paikallaan. Täytyypä muuten kehaista noita Hyötykasviyhdistyksen siemeniä: taimikasvatus ei ole mielipuuhiani, mutta on todellinen ilo kasvattaa kasveja, jotka oikeasti lähtevät itämään ja kasvavat hienosti! Joskus olen törmännyt myös sellaisiin siemeniin, jotka eivät vaan vaivannäöstä huolimatta lähde itämään. Liekö syy hyvään itävyyteen ja terhakasti kasvaviin taimiin sitten siementen säilytyksessä, siementen laadussa vai missä, mutta nämä ansaitsevat kyllä isot kehut!
Joitakin monivuotisia perusyrttejä aion suosiolla hankkia valmiina taimina, sillä olen huomannut, että ainakaan minun taimikasvatustaidoillani ja näissä olosuhteissa lopputulos ei maksa vaivaa, jos rupean niitä siemenestä asti nykertämään. Toisaalta on ihana päästä kiertelemään puutarhoja, toreja ja taimimyymälöitä yrttivauvoja metsästäessä!



Toivon todella, että omavaraisuutemme olisi ottamassa sysäyksen eteen päin nyt myös maidontuotannon osalta. Rebekka-kutullamme vieraili tässä taannoin kylässä Riesa-pukki. Riesan oli alkuun tarkoitus jäädä meille pysyvästi pitämään Rebekalle seuraa, mutta pukki taisi olla ajatuksesta eri mieltä. Koko ikänsä samassa paikassa asustelleelle pukille taisi olla muutto hiukan liikaa, ja se ryhtyi pistämään tallia tulitikun kokoisiin pätkiin valtavilla sarvillaan. Se uhitteli sarvillaan myös meille ihmisille ja pökki Rebekkaakin välillä pitkin seiniä niin, että raikasi. Niinpä pukki lähti paluupostina takaisin kotiinsa, näppärästi autoni takakontissa ja vanhat villasukat sarvissaan, jottei se kesken matkan rikkoisi sarvillaan vielä auton takaikkunaa(kin).

Mahtoi minun karjavankkurini taas olla näky ainakin takana ajaville, hölmistyneen näköinen, jättimäinen vuohi villasukat sarvissaan takaikkunasta möllötellen.

Rebekka sattui kuitenkin ihan kun tilauksesta kiimaan hieman ennen Riesan saapumista, ja silloin pukkikin jaksoi keskittyä kaiken puskemisen sijasta kuttuun. Toivon, että tämä tuottaisi tulosta ja että loppukesästä saisimme sekä pikkuisia kilejä, että Reppulin lypsyyn.



 Kuten aiemminkin, myös tällä kierroksella muutkin omavaraisuudesta bloggaavat ovat mukana kimppapostauksessa! Täältä löydät muiden omavaraisuusprojektiensa etenemistä päivittäneiden bloggaajien uusimmat kuulumiset:

Mrs Sinn
Korkeala
Olipa kerran arki
Villa Koira
Rakkautta ja maan antimia
Korpinkiven tupa
Maatiaiskanasen elämää
Villa Valtaus