Kuluneen viikon aikana olen istunut koneen äärellä useampaan otteeseen aikomuksenani kirjoittaa jotain, mutta mitään en saa aikaiseksi. Raskauden mukanaan tuomat liitoskivut äityvät ajoittain niin pahoiksi, etten pääse omin avuin edes vessaan. Koska paikat ärtyvät ja kipu pahenee rasituksessa, toisin sanoen seistessä, kävellessä tai jotain nostellessa, olen yrittänyt levätä mahdollisimman paljon, jotta jaksaisin touhottaa parhaani mukaan uhmailevan taaperon kanssa.
Sohvan pohjalla makoilusta on ollut vaikeaa repiä inspiraatiota.
Tänään alkoi 27. raskausviikko. Hieman jännittää, minkälaisessa kuosissa olen sitten loppumetreillä, jos jo tässä vaiheessa alkaa kroppa pullikoida tällä lailla vastaan. Pelottaa ja vähän turhauttaakin ajatella koko asiaa. Olisi niin paljon tehtävääkin. Vaan eipä tässä taida auttaa muu, kuin ottaa rauhassa ja kuunnella mitä keho viestii, sillä tuskinpa se vain lämpimikseen kipuilee. Päivä kerrallaan ja voinnin mukaan siis mennään.
Vaikkei kunto ja energia ole antanut myöten hössöttää pääsiäisen eteen sen suuremmin, on ollut ihanaa viettää vapaita perheen kanssa ilman kiireen kiertämää. Olemme nököttäneet nenät kohti aurinkoa ulkosalla, tehneet epämääräisiä, ihmisistä ja koirista koostuvia kasoja sohvannurkkaan ja katselleet läppäriltä Pipsa Possua toisiamme halaillen. Pitkäperjantain iltana pätkän simahdettua Pipsa Possunsa ääreen aioimme Antin kanssa mukeltautua mukavasti toistemme kainaloon katsomaan vielä jotain hyvää sarjaa ja nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta. Tilanne muuttui nopeasti ns. arjen romantiikaksi erään paskakaivoepisodin ja sen aiheuttaman kylpyhuoneen pikku tulvan myötä. Ai ettien että, parisuhdeaikaa parhaimmillaan.
Ensi viikon sääennuste antaa vihdoin varovaista optimismia siihen, että kevät saapuu. Pieniä vilahduksia vuodenajan vaihtumisesta on onneksi voinut löytää jo vettä tiputtelevista räystäistä, valoisista ja pitkistä päivistä ja keväthangilla lepäävistä laulujoutsenista. Mikään ei maistu juuri nyt niin makoisalta, kuin ajatus edessä olevasta, lämpimästä kesästä.
Meidän sakki toivottelee kaikille oikein aurinkoista ja leppeää pääsiäistä!
Onko sulla kuinka kauan ollut liitoskipuja, eli onko alkaneet ihan nyt vai jo olleet jonkin aikaa? Itselläni alkaa ylihuomenna 26. raskausviikko ja vielä mennään ihan sillä tyylillä, että hyvä kun muistan aina edes raskaana olevani. Joskus kun jotain touhuaa keskittyneesti ja tulee potku masuun ja tulee tunne että "ainiin, masussa on joku" :D
VastaaPoistaJännitän kovasti tulevaa, jos tulee kovia oireiluja, kun laskettu aika sattuu juuri heinäkuulle - eli sitten menisi koko kesä tuskaillessa. Odottelen niin haikeudella kevään valokuvauskelejäkin, kun pääsisi kömpimään pitkin pusikkoja kameran kanssa - ja jännitän samalla kuinka käy, eli onko jotain raskausoireita, jotka estävät tämän. Kunpa olisi kevät ollut ajallaan, niin pääsisi nyt jo aivan kohta kuvailemaan maasta nousevia pikkuisia kasveja ja kaikkea.. ♥
OVat olleet jo jonkin aikaa, mutta nyt lähiaikoina ovat alkaneet vasta kunnolla vaikuttaa olemiseen ja tekemiseen. Esikoista odottaessa oli jotain pientä liitoskipuilua, mutta ei mitään tähän verrattavaa kuitenkaan :)
PoistaÄlä suotta jännitä etukäteen, oikein hyvin voi olla, että menet ihan mainioilla oloilla loppuun saakka eikä mitään epämääräisiä kremppoja välttämättä tule ollenkaan! Toki se loppupätkä on enemmän tai vähemmän tukalaa ihan jokaiselle, kun masu jo niin painaa ja kroppakin alkaa olla aika kovilla, mutta ainakin itselläni loppuraskaus taisi olla juuri sitä toimeliainta aikaa kumminkin :D
Nautiskele vaan , kremppoja tulee jos on tullakseen mutta oikein hyvin voi olla tulemattakin ♥
Ihania kuvia! Toivottavasti kivut tuosta helpottavat. :)
VastaaPoistaKiitos ♥ Toivotaan tosiaan näin. Tätä kevättä ja kesää on niin kuumeisesti odoteltu, että voi kun ei kipuilujen takia menisi ihan "hukkaan" :)
Poistatoivottavasti kivut helpottuvat!
VastaaPoistaKiitos, toivotaan!
PoistaErityisesti tuo eka kuva ja kissat! <3 Toivottavasi olosi kohenee.
VastaaPoistaKiitos Airi <3 Toivotaan näin.
Poista