Tämän kuun aikana muutostamme tänne Kesärantaan tulee kuluneeksi vuosi. Vuoden takaiset tunnelmat muuton kynnykseltä ovat vielä tuoreessa muistissa: olimme kaksi remonttirykäisystä uupunutta, jotka jo malttamattomina kaipasivat oman katon alle. Pyristelimme lapsen kanssa vauvavuoden viimeistä kuukautta, ja takana oli muutama kuukausi yhteiseloa saman katon alla isäni kanssa.
Lähipiiri piti meitä hulluina, kun päätimme muuttaa keskellä kylmintä talvea eläinlauman ja pikkulapsen kanssa puulämmitteiseen, toistaiseksi kaksihuoneiseen mökkiin, jossa ei ollut suihkua, pesukoneita, sisävessaa tai lämmintä vettä. Pidimme kuitenkin päämme ja päätimme kokeilla. Tuskin se mikään ameriikan temppu olisi, olihan sitä maailman sivu eletty ilman suihkuja ja sisävessoja. Monet elivät edelleen.
Kuluneen vuoden aikana olemme jatkaneet talon kunnostusta tölliltä käsin, ja vaikkei alkuperäinen remppa-aikataulusuunnitelma olekaan pitänyt kutiaan, on moni asia nyt viime talveen verrattuna toisin. Näin jälkikäteen on hauska muistella menneitä ja vertailla, miten elämä on muuttunut.
Viime talvena...
...Meillä ei ollut suihkua tai lämmintä vettä. Talossa oli entuudestaan oma kaivo ja siihen liitetty vesihana keittiössä, mutta kaivovesi ei arseenipitoisuutensa vuoksi ollut juomakelpoista. Ennen muuttoamme liityimme vesiosuuskuntaan ja tontin nurkalla olevasta liittymästä kaivettiin talolle uusi vesijohto. Muuttaessamme saimme siis keittiöön juomakelpoista vettä, joskin vain kylmää sellaista.
Lämminvesivaraajan asennuksen kanssa jouduimme odottamaan kylpyhuoneen valmistumista, joten lapsen pyllypyykkiä, käsienpesuja ja muita pieniä lämpimän veden tarpeita varten muutama kattilallinen nökötti jatkuvasti puuhellalla porisemassa. Akuuttiin kuuman veden tarpeeseen vedenkeitin palveli loistavasti.
Pian saimme myös talon ulkoseinään vesipisteen, jolloin isompien vesimäärien lämmitys helpottui: talon seinästä oli huomattavasti keittiötä helpompaa kantaa vettä saunan pataan. Lauhemmalla kelillä oli suorastaan luksusta lorotella pata täyteen vesiletkulla, mutta pakkasilla letku oli aina jäässä. Silloin piti meidän turvautuman vanhaan kunnon ämpärikantoon. Pata piti pistää porisemaan heti aamusta, sillä talvipakkasilla lämpimän veden tarve oli suurta eläinten kaivatessa sulaa juomavettä monta kertaa päivässä.
Tietysti suihkun puuttuessa myös henkilökohtainen hygieniamme oli pitkälti saunan ja siellä lämmitettävän veden varassa. Ilman pientä lasta tämä olisi ollut ihan ok, mutta myönnettäköön, että inhimillisten peseytymisolojen järjestäminen jääkylmään saunaan 1-vuotiaan hämmentäessä ruljanssia entisestään v*tutti välillä ankarasti. Ulkosaunamme on rakennettu siinä mielessä hölmösti, että itse löylyhuoneessa ei ole juuri tilaa peseytyä. Lauteille vievillä rappusilla sitä saattoi toki yrittää, mutta siinä tapauksessa vituralleen tehty lattian betonivalu lirutti kaiken pesuveden lauteiden alle lillumaan altaaksi. Pesuhuone on iso ja tilava, mutta etenkin pakkassäillä hyytävän kylmä ja mahdoton lämmittää, ellei halua heittää saunasta hönkäävää lämpöä hetkessä harakoille. Pesuhuoneen betoninen lattia hohkaa kylmää, ja siksi toisekseen olen melko varma, että joku on aikoinaan tehnyt lattian kaadot ympärikännissä. Ainoa räppänä, josta pesuvedet pääsisivät valumaan pois, on golfpallon kokoinen reikä pesuhuoneen kaukaisimmalla laidalla. Kun lattian kaadot veisivät edes suurin piirtein tuota hiirenkolon kokoista läpeä kohti, mutta kun ei. Käytännöllisemmin tehdyllä saunalla peseytyminen olisi varmasti ollut puulämmitysrumbasta huolimatta ihan siedettävää, mutta olosuhteiden puitteissa tyydyimme usein pikapesuun vuorotellen hailakassa saunassa, kylvettäen lapsen erikseen lavuaarissa puuhellalla lämmitetyllä vedellä. Näin jälkikäteen haluan pahoitella kanssamme tekemisissä olleita, mikäli haisimme tuona talvena vähän jännälle. Oma nenä kai tottui.
... Meillä ei ollut pyykinpesukonetta. Vuoden ikäisen ipanan ja ison eläinlauman kanssa pyykkiä kertyy aikalailla enemmän, kuin yhden tai kahden aikuisen taloudessa. Ajoimme noin kerran viikossa 50 kilometriä suuntaansa pyykkikassien kanssa entiselle kodillemme isäni luokse pyykkäämään. Toki saimme pyykätä myös muiden sukulaisten luona, mutta isän luona urakkaa helpotti huomattavasti tehokas kuivausrumpu, joka mahdollisti isompienkin pyykkikasojen pesun ja kuivauksen yhdellä käynnillä. Alusvaatteita ja lapsen bodyja ja potkuhousuja jynssäsin toisinaan pyykkilaudan avulla, saunan jälkilämmössä kuivatellen.
Järkevästi valituilla materiaaleilla oli iso merkitys pyykkivuoren kasaantumisen minimoinnissa. Luonnonkuituisiin, hengittäviin vaatteisiin hienhaju ei jässähdä herkästi, vaikka päivittäisissä askareissa ja eläintenhoitopuuhissa hiki tuleekin. Villa on materiaalina ihan vertaansa vailla, sillä se lämmittää ja hylkii likaa. Lisäksi villavaatteiden puhdistamiseen ja raikastamiseen riittää usein vesipesun sijaan huolellinen tuuletus ja tarvittaessa lumipesu.
Eläinten hoitamiseen, remonttiin ja muihin likaisempiin hommiin pyhitimme tietysti vielä omat vaatteensa, jotka saivat rauhassa vähän likaantuakin ilman, että niitä tarvitsisi heittää pyykkikoriin ensimmäisestä kuratahrasta.
Olisin tullut huussielämän kanssa toimeen vallan mainiosti pidempäänkin, ja kun siirryimme sisävessa-aikakaudelle, toivoin, että olisin saanut sisälle kuivakäymälän. Antti ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle. Niin tai näin, nyt kun muistelen vielä syksyltä tuoreessa muistissa olevia huussikeikkoja, olen ihan tyytyväinen, että näin taas maha pystyssä ollessani löytyy hotelli helpotus heti tuosta välioven takaa. Alkuraskauden oksentelu-taapero-ulkohuussi -kombo olisi varmasti aiheuttanut kosolti ylimääräistä kikkailua. Nyt, kun pienen jalkapallon kokoinen kohtu alkaa painaa jo ihan mukavasti virtsarakkoa (puhumattakaan niistä tulevista ajoista, kun mahassa oleva pikkutyyppi alkaa heitellä voltteja muutenkin ahtaalle ajetun rakon päällä), on ihan kiva, että veskireissu ei vaadi laturetkivarustusta, ja että sinne pystyy vaivatta raahautumaan vaikka keskellä yötä.
Nykyisin lämmin vesi tulee hanaa kääntämällä, ja talossa on kylpyhuone, josta löytyy suihku, pesukone, kuivausrumpu ja vessanpönttö. Vaikka nämä hienoudet ovat olleet meillä jo kuukausia, tuntuvat ne vieläkin luksukselta. Kun elimme ilman noita mukavuuksia, huomasin, kuinka moni ystävä- ja perhepiiristämme piti niitä itsestäänselvyyksinä ja meitä outoina, kun tulimme toimeen ilman. Huomasin, että olin itsekin aikoinaan pitänyt niitä itsestäänselvyytenä. Kun tässä mietin kaikkea sitä kauhistelua ja ettetepysty-manailua jota perheiltämme vuosi sitten muuttoa tehdessämme saimme, olen iloinen, että pidimme päämme. Myönnän, että välillä kyrsi ja ankarasti, mutta välillä kyrsii ja sitten mennään eteen päin, ei siinä sen kummempaa. Olen kiitollinen siitä, että nuo kuukaudet vailla mukavuuksia opettivat meille säästäväisyyttä ja pienten, arkisten asioiden arvostusta.
Lue myös:
Siperia opettaa
Yksinkertaista elämää
Päivä elämästä
Moi! Olisi kiva nähdä enemmän kuvia töllistänne sisältä. Varsinkin rempattu kylppäri kiinnostaa ��. Kiva kun löysin blogisi joitakin kuukausia sitten etsiskellessäni omavaraisuuteen liittyviä blogeja. Kirjoitustyylisi tempaa mukaansa!
VastaaPoistaT. Laura
Moikka Laura, kiva kun löysit tänne <3 Täytyypä ruveta räpsimään kuvia sisältä enemmän nyt kun luonnonvaloakin alkaa taas riittää! Kylppäripostausta oon viivytellyt siihen saakka, että se olisi valmis - mutta eihän se hitto vieköön valmistu koskaan, vieläkin on listoja laittamatta ja ties mitä :D Täytynee tehdä sellainen silottelematon versio tänne blogiin siitäkin.
PoistaPaljon on teilläkin muuttunut vuodessa. Onhan se edes putkesta tuleva vesi, vaikka lämminkin, ihan kiva. Ihanaa uutta vuotta teille kaikille!
VastaaPoistaMeillä on kaikki suunnitellut aikataulut menneet rempan kanssa niin päin honkia, että välillä tuntuu kuin ei oltaisi saatu aikaiseksi yhtikäs mittään. Näin vuoden takaiseen verratessa sitten huomaa, että on täällä onneksi jotain tapahtunut :D
PoistaHyvin ja elävästi kerrottu!
VastaaPoistaKiitos Sussi :)
PoistaTulee mieleen oma muuttomme saareen. Alku meni ilman juoksevää vettä ja vessaa. Kesällä se oli ihan ok, mutta syksyn kylmetessä tuulta läpipäästävässä saunassa oli vähän tylsää. Meillä ei kuitenkaan ollut ongelmia lattian kaatojen kanssa! Kaikesta huolimatta ensimmäinen asia, mikä kytkettiin vesien tullessa, oli tiskikone. Se oli eniten luksusta!
VastaaPoistaTiskikone oli meilläkin eka, onneksi se oli mahdollinen järjestää toimintakuntoon pikimmiten! Ilman sitä ei olisi kyllä tässä taloudessa tullut mistään mitään kaiken muun rumban päälle, varsinkin kun meitä on täällä kaksi tiskausallergista :D
PoistaTässä just pohditaan, että pärjättäisiinkö kesällä (maaliskuisen muuton jälkeen) ilman pesukonetta, kun kuviossa on vastasyntynyt. Meillä tosin on taloyhtiössä pyykkitupa -ja oma vessa, lämmintä vettä ja tiskikone löytyy... :D
VastaaPoistaAntakaa palaa vaan! ;) Vastasyntynyt ei onneksi edes sotke, mitä nyt puklupyykkiä tulee vähän. Onnea teille tulevasta pikkuisesta!
PoistaIsoja askeleita! 🤗 Se on jännä kyllä, että ihminen sitä vaan mukautuu aina siihen hetkeen! Ihan millaiseen vaan.. Mutta voin kuvitella ne ekat riemukkaat hetket kun pyykinpesukone on pauhannut, tai kuuman suihkun päivän päätteeksi! 🤗 Arjen luxusta 😉 Täälläkin kaivataan lisää sisäkuvia, ja myös videopostaukset on ollu tosi jees!
VastaaPoistaVarsinkin suihkun kanssa kävi alkuun niin, ettei sinne alkuun osannut mennä :D Tuntui jotenkin liian helpolta ollakseen totta. Rehellisesti sanoen oon vältellyt noita sisätilapostauksia, koska oon aatellut päivittäväni niistä kun saadaan valmista :D Mutta kun kaikki on aina vaan kesken! Ehkä tosiaan täytyy tehdä se siloittelematon postaussarja, jossa pellavarive tursuilee sieltä täältä ja listat loistavat poissaolollaan.
PoistaOotte kyllä melko kovii!
VastaaPoistaHei Sanni,
VastaaPoistaja kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!:)Ja blogin uusi ilme on mukava:) Kuulostaa niin tutulta nuo teidä hommat!;)..Meillä kävi hieman toisinpäin,kun muutimme tänne vanhaan torppaan,niin suunnitelmia remontin suhteen oli vaikka kuinka,mutta nyt 9 vuoden jälkeen ollaan huomattu,että ainakin toistaiseksi pärjätään näin;),tai sitten sitä on vain tottunut tällaiseen hieman "yksinkertaiseen"elämään. Oikein hyvää viikonloppua teidän koko porukalle!:)
Teidän meno siellä on kyllä ihailtavaa :) Mäkin voisin hyvin kuvitella, että joskus asuisin kantoveden, saunan ja huussin varassa vielä, sitten kun lapset olisi isompia. Mutta paluu sellaiseen elämään tuskin enää tulee eteen, meillä kun isäntä on paljon mukavuudenhaluisempi eikä varmasti enää mukavuuksista luopuisi :D Hyvää viikonloppua myös sinne teille! :)
Poistakyllähän sitä ihminen sopeutuu kaikenkarvaiseen kaaokseen, riittävän järkipuoli pitää sitä jopa aivan normaalina. Ihmettelee vaan jossain vaiheessa että mitäs te muut ihmiset oikeen siinä kyselette ja ihmettelette? tämähän on aivan tavallista elämää ;)
VastaaPoistameillä on melko samankaltainen kattaus kuin teillä, vähän vaan jo turvonneempana (voit käydä kurkkaamassa mun blogissa), lapsia kolme ja eläimiä suunnilleen sata. hevosia, kanoja, ankkoja, riikinkukkoja, kalkkunoita, fasaaneja, vuohia, lihakaneja, kissoja ja koiria.. joku varmaan unohtuikin. Tilannetta parantaa mun marraskuussa katkennut jalka. Meidän mielestä me eletään ihan kuin muutkin täyspäiset, monien mielestä me ollaan seinähulluja :)
Löysin vasta sun blogin ja tykkään ihan hurjasti!
-Hanna
You're preaching to the choir, niin tutulta kuulostaa :D Kun kaikki tämä on itelle tosiaan niin arkista ja normaalia, ettei yhtään tajua , mitä niin kummallista tässä muka on.
PoistaBlogisi on myös mulle ihan uusi tuttavuus, kiitti vinkistä! Pitääkin ruveta kahlaamaan postauksiasi läpi, kiva löytää uutta luettavaa :) Ja tosi huippu juttu, että löysit tänne!
Elät mun unelmaa. Ihminen pärjää niin vähällä. Mutta mulla on mies jolla täytyy olla kaikki hienoudet...joten saan hylätä intoni vaatimattomasta torpasta.
VastaaPoistaMaikki
Meillä myös mies on se joka vaatii hienouksia, itse olisin ollut valmis muuttamaan vaikka kuinka askeettiseen mökkiin ja ihan pöpelikköön :) Täältä löysimme tällaisen sopivan puolivälin ratkaisun, joka on kummallekin mieluinen. Toivottavasti teilläkin löytyisi jonkun sellaisen konstin, ettei sun tarvitsisi ihan tyystin kuopata torppaunelmaasi :)
PoistaIhanasti kirjoitettu juttu.
VastaaPoistaMeillä oli mummolan ulkosaunassa aina talvella puiset "rallit" niin ei joutunut seisomaan kylmällä lattialla. Ne olivat todella näppärät :)
Hehe, kaverilla on tuollainen talous, mitä teillä oli.. Ulkosauna, kylmävesihana keittiössä, ulkohuussi ollut ainoana vessana jo kohta 10 vuoden ajan,puulämmitys..:D Voi sitä sukulaisten taivastelun määrää ja lapsia heille on siunaantunut jo 4.. Hyvin silti ovat pärjänneet jo 10 v ajan noin.. :D Meillä "puoliksi" samanlaista, ja meillekin taivasteltiin "tuollattiko aiotte asua!?" On ne nykyään itsestäänselvyyksiä, vesivessat sun muut. Asenteesta & viitsimisestä se on kiinni... ;)
VastaaPoistaSe on nimenomaan asennekysymys :) Hullua, miten ajatus moisesta voi tänä päivänä monille olla suorastaan absurdi, vaikka vielä ei-niin-kovin-kauan sitten puulämmitys, saunalla peseytyminen ja ulkohuussi olivat Suomessakin ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Poista