Nyt olisi ehkä paikallaan kirjoittaa yhteenvetopostaus vuodesta 2017 ja tarinoida maalailevin sanankääntein siitä, mitä vuosi antoi tullessaan minulle ja pikkuiselle perheellemme. Nyt tuntuu kumminkin siltä, että kun koitan palautella mieleeni kulunutta vuotta, pääkopassani riehuu vain sellainen hullunkiilto silmissään virnuileva leluapina, joka hakkaa lautasia yhteen.

Jääkööt siis menneen vuoden muistelot tältä erää.

Jäljistä päätellen hurja määrä kaikenlaista vipeltäjää oli seikkaillut Nuorajärven jäällä

Vaikka eletään vasta vuoden 2018 ensimmäistä päivää, tiedän jo nyt, että tästä vuodesta on tulossa perheellemme yksi tärkeimmistä vuosista. Sellainen vuosi, jonka muistamme aina. Ensi kesänä saamme nimittäin bändin jatkoksi yhden uuden tyypin lisää. Pikkuihmisen olisi näillä näkymin määrä syntyä heinäkuussa. Ihan alkupään raskausviikoilla kävimme varhaisultrassa varmistamassa, että mahassani ylipäätään on joku, ja olihan siellä. Huomenna suuntaamme ensimmäiseen neuvolan ultraan, jossa virallinen laskettu aika sitten varmistuu.

Ensimmäisen raskauskolmanneksen olen lähinnä taistellut pysyäkseni hereillä ja kroonisen kestoväsymyksen ohella olen voinut melko huonosti. Toivon, että toinen kolmannes toisi hiukan helpotusta olotilaan ja saisin sen myötä kammettua itseni zombimoodista takaisin elävien kirjoihin.


Huh, tuntuupa helpottavalta saada kakistettua ulos täälläkin vihdoin todellinen syy sille, miksi blogi on painanut puolitehoilla syksystä saakka. Vaikka blogini toimiikin ihan täysin harrastuspohjalta eikä kenenkään elämä varmastikaan hetkahda suuntaan taikka toiseen hiljaisemmasta postaustahdista, olen ollut kiukkuinen itselleni siitä, että olen antanut tämän rakkaan harrastuksen, pikkuisen ajatuspurkamoni, lipsua hunningolle. Paussin aikana olen kuitenkin saanut myös tilaa tuulettaa ajatuksiani blogin suhteen ja miettiä, mitä haluaisin sitä kirjoittamalla tarjota ja tavoitella, ja miksi ylipäätään haluan blogia kirjoittaa.

Näiden ajatusten purkaminen on jo oma postauksen aiheensa, joten palatkaamme asian äärelle pian uudestaan. Yleensä en tee uuden vuoden lupauksia, mutta nyt ajattelin heittäytyä höveliksi ja luvata jotain: Lupaan, että Kesärannan tölli -blogi porskuttaa vuonna 2018 eteen päin uudenlaisella panostuksella ja innolla!