Lampurihommat ovat ihan varkain vieneet koko käden mennessään, vaikken olisi näin itse vielä jokin aika sitten uskonutkaan käyvän. Monet kerrat olen kironnut noiden omintakeisten villavien otusten järjenjuoksua ja jos nyt en ihan vakavissani, niin ainakin puolitosissani meinannut toimittaa villapyllyt joko myyntiin tai paistiksi. Lampaita ei noin yleisesti ottaen pidetä eläinkunnan järjen riemuvoittoina, ja on helppo ymmärtää, mistä tällainen yleinen käsitys kumpuaa. Siitä en tiedä, kuinka paikkansa pitävä väittämä on, mutta se on selvää, että lampailla on ihan omanlaisensa sielunelämä ja hyvin omanlaisensa tapa toimia, olla ja elää. Välillä se tuppaa turhauttamaan, sillä olemme niin kovin erilaisia eläimiä, lampaat ja me ihmiset. Noina turhautumisen hetkinä lampaiden järjen tiimellys saattaakin ihmissilmään näyttäytyä tyhmyytenä. Vaan mistä sitä tietää, ehkä homma toimii ihan samalla lailla päinvastoinkin.

Ehkäpä seura tekee kaltaisekseen, sillä nyt hiljakkoin minusta on alkanut tuntua, että olen oppinut aika-ajoin jopa ymmärtämään lampaiden sielunelämää. Sen myötä into lammasfarmarina touhuiluun on kasvanut, kuin on tehnyt myös meillä nyt asuvien lampaiden pääluku.

Tässä syksyllä meillä entuudestaan olleiden viiden lampaan seuraksi muuttikin kolme uutta tulokasta: vaaleanruskea ja hauskannäköinen Martta, savunharmaa pikkuotus Mokka ja valkoinen Lambi, joka tosin joutunee vielä muuttamaan nimensä, kunhan keksimme sopivan.

Uudet tulokkaat olivat saapuessaan aikamoisen pitkässä villassa, sillä entinen omistaja ei terveydentilansa vuoksi ollut oikein onnistunut lampaita enää keritsemään. Roskaisista ja huopuneista villoista ei jäänyt säästettäväksi, mutta oli hauska löytää kolme veikeän näköistä lammasta kaiken sen villamassan alta. 

Pian lampaiden saapumisen jälkeen sain lääkäriltä napakan kehotuksen välttää fyysisiä ponnistuksia nyt ainakin vuodenvaihteeseen saakka, jolloin tilannetta katsotaan uudemman kerran. Koko katraan kerinnät oli kuitenkin luonnollisesti saatava tehtyä jo mielellään reippaasti ennen vuodenvaihdetta, ja koska kahdeksan vikuripäisen lampaan keriminen yhden naisen ja keittiöfiskarssien voimin laskettiin lääkärin mukaan ilman muuta 'fyysiseksi ponnisteluksi', täytyi minun suorittaa urakka läpi maltilla ja rauhassa, omaa kroppaa ja sen tuntemuksia kuunnellen. 

Keritsin lampaan per päivä silloin, kun vointi antoi myöten, ja kun satuin saamaan jonkun lampaista kiinni. Kaikki kahdeksan pääsivät ennen pitkää villatakeistaan, ja vaikka uuden kolmikon villat olivatkin tämän kerinnän osalta käyttökelvottomassa kunnossa, sain talteen kumminkin säkkikaupalla villaa viidestä muusta määkijästämme.

Villoista osa odottelee nyt pestynä ja kuivattuna jatkokäsittelyä, osa lojuu vielä paperisäkkeihin säilöttynä pesu-urakkaa odotellen. Villan liotus ja pesu on nyt huomattavasti helpottunut, kun sisälle tulee lämmin vesi, eikä liotusvesiä tarvitse lämmitellä vedenkeittimillä ja kattiloilla keittiössä lutraten. Sen kun tuuppaa villaerän saaviin, lorottelee sopivan lämmintä vettä päälle ja jättää likoamaan! Aika luksusta, sanon minä.

Olen myynyt villoja aiemmin täällä samalla kylällä asuvalle käsityöharrastajalle, mutta koska hänellä on nyt lampaanvillaa harrastustarpeisiinsa pitkäksi ajaksi eteenpäin, olen innostunut ajatuksesta opetella kehräämään villat langaksi itse. Olen koittanut kunnostella omaa, aikoinaan nettikirpparilta ostamaani rukkia toimintakuntoon sillä tietotaidolla, jota minulla rukeista on (eli ei mitään). Netistä olen haravoinut tietoa rukin eri osista ja niiden tarkoituksista, ja pyrkinyt vain sitkeästi vempeleen kimpussa nysväämällä selvittämään, miten härpäkkeen tulisi toimia ja mistä kiikastaa, kun se ei toimi.

Kierosilmä-Sulevi

Söppänä Sulevi

Olen kirjoittanut blogin luonnoksiin ties kuinka monta tekstin tynkää kertoakseni viime viikkojen kuulumisia. Jostain syystä edes jotenkin päin järkevän tekstin aikaansaaminen ei vain ole onnistunut.

Nyt ipana lähti mummalle ja Antti jäähallille. Ja kas kummaa: hetki lähes täydessä hiljaisuudessa vain eläimet ja ullakolla asuva kummitus seuranani, ja johan intouduin kurkkimaan, mikä meno täällä blogissa nykyään on meneillään.