Viikonloppuna vietimme ensimmäistä kekriämme täällä Kesärannassa. Viimeiset lihat jalkansa katkaisseesta karitsasta päätyivät aamusella pataan hautumaan, ja illalla se syötiin parempiin suihin ystäväpariskunnan avustuksella. Aamusta asti kekriä touhutessani hykertelin muistellessani viime vuotta, jolloin vietimme hieman erilaista kekriä. Muisto sai patojen ja pannujen ääressä hääräilyn, sipistelyn, pitopöydän koristelun ja kynttilöiden sytyttelyn tuntumaan jotenkin erityisen makoisalta.
Olen niitä sellaisia jouluihmisiä, mutta tiptappiinkin kyllästyy, jos sen aloittaa jo lokakuun alussa. Olenkin päättänyt, että jouluilu saa alkaa, kunhan kekri on juhlittu alta pois. Niin se on kai mennyt ennen vanhaankin: joulua on taloissa ryhdytty valmistelemaan rauhalliseen tahtiin, kun sadonkorjuu on saatu päätökseen.
Joulussa ja sen odotuksessa on minulle tunnelma tärkein. Joulutunnelmointiin liittyy myös käytännöllinen puolensa: se on samalla eräänlaista talven tuloon valmistautumista. Etenkin nyt, kun asumme kaukana katuvaloista ja jo alkuillasta on säkkipimeää, tuovat valosarjat, kynttilät ja lyhdyt jouluisen tunnelman lisäksi myös arkiaskareita helpottavaa lisävalaistusta. Paksut villamatot ja viltit paitsi näyttävät kotoisilta ja lämmittävät varpaita, niin myös hillitsevät lattianrajasta käyvää huikua.
Myös joulu on ensimmäisemme täällä töllillä. Sen vuoksi olen ollut varmasti erityisen malttamaton, mitä tulee jouluvalmisteluihin ja -tunnelmointiin.
Olen myös huomannut, että äidiksi tulon myötä olen alkanut nauttia joulusta, sen valmistelusta ja odotuksesta ihan eri tavalla kuin moniin vuosiin. Useimmat voimakkaimmista ja rakkaimmista lapsuusmuistoistani liittyvät joulun aikaan, ja monet lapsuusvuosien jouluperinteet ovatkin kulkeneet mukanani aikuisuuteen. On ihana ajatus, että vielä joskus Venlankin jouluiset lapsuusmuistot tuoksuvat neilikoilta, appelsiineilta ja kanelilta.
Hihii, täällä odotellaan jo joulua :) Olen tänä vuonna päättänyt tehdä lahjat pääosin itse ja hyvällä mallilla ollaan. Hirveä pesänrakennusviettikin ilmaantunut ja kevätsiivouksen tapaan raivasin alakertaa joulukuosiin ja siistiksi.
VastaaPoistaRattoisaa loppuviikkoa :)
Täällä myös aatoksissa tehdä ainakin osa lahjoista itse. Mikään kovin taitava käsityöihminen en ole, mutta kai se ajatus on tärkein :D Kyllä vaan itse tehdyt lahjat on niitä kaikkein ihanimpia, vaikka olisivatkin vähän kotikutoisen näköisiä.. ;D
PoistaLeppoisaa sunnuntaita myös sinne teille!
Vuoteella loikoileva kaveri näyttää ihan sudelta:) Mainio kuva
VastaaPoistaHän on meidän romanialainen luppakorvasusi :)
PoistaMeillä käytiin tänään läpi joulukoristeita, mutta vielä ei mitään jätetty esille :)
VastaaPoistaMyös meillä koristeet saavat vielä hetken lojua laatikossa, mutta olen niitä jo vähän hypistellyt :)
PoistaToi ikkuna. Jäin toljottamaan tuota kuvaa pitkäksi aikaa :D Sitten kun itsellä on ikkunaremontin aika, haluan tuollaiset ruutuikkunat.
VastaaPoistaMun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa päivitystä meidän ikkunarempasta, mutta se on nyt jäänyt koska suurin osa postausta varten ottamistani kuvista jäi jumiin vanhalle, hajonneelle läppärilleni :/ Toivottavasti saan ne vielä joskus sieltä kaivettua.
PoistaMutta joo, tämän talon alkuperäiset ikkunat olivat tuollaiset 6-ruutuiset, mutta ne on sittemmin vaihdettu kaksiruutuisiin. Kun ikkunaremppa tuli ajankohtaiseksi, halusimme ehdottomasti hakea taloon jälleen sen alkuperäistä ilmettä noilla ruutuikkunoilla :) Ovathan ne ihanat, ei siitä mihinkään pääse.