Syksy saapui ja kiire sen mukana. Kun sääennusteet alkoivat näyttää viileneviltä ja vetisiltä, piti meidän noutaa kiireenvilkkaa eläimet laitumelta kotiin. Uuhet olisivat meidän puolestamme saaneet vielä jäädä, mutta niiden laidun alkoi olla aika loppuun syöty, joten tuumimme, että taitaa olla parempi hakea villapyllyt kotiin. Uuhien onneksi en onnistunut löytämään myynnissä olevaa käsikäyttöistä ruohonleikkuria sopivan matkan päästä, joten kotipihassakin riittää vielä vihreää järsittäväksi.
Kevättalvella ensimmäisenä karitsoinut Ansa-lammas näyttää selvästi muita uuhia pyöreämmältä, ja olen aika varma, että se on mennyt paukahtamaan tiineeksi pian poikimisensa jälkeen. Emme ajatelleet teettää uuhilla enää karitsoja (emmekä varsinkaan vasten talvea syntyviä karitsoja!), mutta toki tiedostimme riskin: jouduimme majoittamaan Allu-pässin uuhien ja karitsojen kanssa samaan tarhaan ennen kuin pystyimme rakentamaan erillistä pässiaitausta, ja suomenlampaat ovat tunnetusti aika toimeliaita näissä puuhissa. Saamme siis ehkäpä jälleen pian kuulla pikku sorkkien tepsutusta. (Taikka sitten Ansa on herkutellut koko kesän oikein antaumuksella ja lihonut vaan muita enemmän.)
Olin taas kerran syksyn työlistaa suunnitellessani turhan optimistinen. Mutta mitäpä tuota murehtimaan: tallin ehtii maalata kevväämmällä ja kellariin ei vielä tältä sadonkorjuulta säilöttävää juuri jäänyt, odotelkoon sekin mörskä lahoine ovineen kaikessa rauhassa otollisempia aikoja. Tärkeimmät hommat saamme varmasti pakerrettua valmiiksi pistämällä hötyä pöttyyn ja järjestämällä kunnon talkoot. Kun nyt kekriin mennessä saamme pihat kuntoon, eteisen remontin valmistumaan ja eläinten talvisuojat reilaan, niin lupaan hyristä tyytyväisyydestä koko loppuvuoden.
Suunnittelin tekeväni hunningolle jääneen blogini kanssa pienen ryhtiliikkeen. Huomaan nimittäin, että mitä pidemmän aikaa kuulumisten päivitystä tänne lykkään, sitä hankalampi on lopulta tarttua toimeen ja herätellä blogia taas tauolta. Ainakin Jovelassa ja Kolmas luonto -blogissa oli otettu käyttöön ihan näppärä konsti päättää joku tietty viikonpäivä uuden blogipostauksen julkaisulle. En aseta (ainakaan vielä) itselleni mitään tiettyä postauspäivää, mutta jos nyt ainakin kerran viikossa lupaudun jotain tänne rustailemaan, niin kai se on alku sekin.
Oikein leppoisaa syksyä teille kaikille!
Syksyssä on pihatöiden puolesta tiettyä uhkaavuutta: talvi painaa päälle, eikä kesän aikana koskaan ole tullut tehtyä kaikkea mitä on pitänyt. No, kaipa tänäkin vuonna saadaan jollain tavalla hommat kuntoon, vaikka todellisuudessa kyllä toivon pitkää ja lauhaa syksyä :)
VastaaPoistaSama täällä, pitkää ja suotuisaa syksyä odotellessa :) On kyllä ihan tosi, että syyskiireet ovat niitä pahimpia: keväällä sitä sentään pystyy tuumimaan, että onhan tässä vielä kesää, kyllä ehtii. Ja kesällä taas ei mikään paina päälle, senkus tehdään, jos aika riittää!
PoistaKatja, ihana juttu kun kävit kommentoimassa, ja täältä terveisiä takaisin sinne pohjoiseen! Innolla olen päivityksiäsi lueskellut. Jostain syystä kommenttisi näkyy mulla tuolla "omalla puolella" näkyvänä, mutta tänne se ei ole ilmestynyt. Outoa. Blogger varmaan temppuilee.
VastaaPoistaJuu ei edisty täälläkään projektit.. Elättelen toivoa talkoista ja siitä että (kuivaa) syksyä olisi vielä jäljellä.. nim.tallin katto vuotaa ja monta muuta projektia ennen talvea pitäisi.. (eikä blogikaan edisty kun ei oo mitään kerrottavaa :D)
VastaaPoistaMyönnettäköön, että meilläkin talkoosuunnitelmat alkavat hiljalleen lipsua sinne haaveilun puolelle, kun kaikilla talkoisiin osallistumaan lupautuneilla on omien projektien kanssa kädet täynnä töitä. Meillä taas on tallin kanssa ongelma märän lattian kanssa. Ilmankos saatiin niin halvalla.. Jotain järkevää pitäisi senkin kanssa keksiä ennen talvea. Hohhoijaa.
PoistaPitkä, kuiva syksy olis siis toivelistalla täälläkin. Siinä onkin ihmettelemistä sitten että mitä keksitään, jos se ei toteudu :D
Hehee, minusta tuntuu, että tämän vuoden kesällä ja syksyllä ei ole mitään muuta tapahtunutkaan kuin satanut vettä. Se tosin meillä tuntuu erityisen suurelta, koska asumme todella sateisella alueella muutenkin ja kun siihen nyt lisää tämän vuoden sateisuuden, niin tulos on yhtä kuin jatkuva tulva pihalla :)
VastaaPoistaMukava blogi, kun on paljon eläinjuttuja.
Löysin ensin aikaisempaan blogiisi ja sieltä sitten tänne :)
Voi että, niin tuttu tunne :D Tänäänkin olen ryöminyt kurassa koko iltapäivän ja koittanut keksiä jotain, että saisi eläimet (lähinnä hevoset, kun niiden jalkojen alla maa pahiten tallautuu) edes jotenkin turvaan niin, ettei niiden tarvitsisi jatkuvasti tönöttää kuralätäkössä.
PoistaIhana juttu, kun löysit tänne! Elämä eläinten kanssa on niin iso osa arkea, että tuppautuvat blogipostauksiin väkisinkin. Ja mikäs siinä, kivahan se on kirjoittaa itselle tärkeistä jutuista :)