Syksy saapui ja kiire sen mukana. Kun sääennusteet alkoivat näyttää viileneviltä ja vetisiltä, piti meidän noutaa kiireenvilkkaa eläimet laitumelta kotiin. Uuhet olisivat meidän puolestamme saaneet vielä jäädä, mutta niiden laidun alkoi olla aika loppuun syöty, joten tuumimme, että taitaa olla parempi hakea villapyllyt kotiin. Uuhien onneksi en onnistunut löytämään myynnissä olevaa käsikäyttöistä ruohonleikkuria sopivan matkan päästä, joten kotipihassakin riittää vielä vihreää järsittäväksi.

Kevättalvella ensimmäisenä karitsoinut Ansa-lammas näyttää selvästi muita uuhia pyöreämmältä, ja olen aika varma, että se on mennyt paukahtamaan tiineeksi pian poikimisensa jälkeen. Emme ajatelleet teettää uuhilla enää karitsoja (emmekä varsinkaan vasten talvea syntyviä karitsoja!), mutta toki tiedostimme riskin: jouduimme majoittamaan Allu-pässin uuhien ja karitsojen kanssa samaan tarhaan ennen kuin pystyimme rakentamaan erillistä pässiaitausta, ja suomenlampaat ovat tunnetusti aika toimeliaita näissä puuhissa. Saamme siis ehkäpä jälleen pian kuulla pikku sorkkien tepsutusta. (Taikka sitten Ansa on herkutellut koko kesän oikein antaumuksella ja lihonut vaan muita enemmän.)



Olin taas kerran syksyn työlistaa suunnitellessani turhan optimistinen. Mutta mitäpä tuota murehtimaan: tallin ehtii maalata kevväämmällä ja kellariin ei vielä tältä sadonkorjuulta säilöttävää juuri jäänyt, odotelkoon sekin mörskä lahoine ovineen kaikessa rauhassa otollisempia aikoja. Tärkeimmät hommat saamme varmasti pakerrettua valmiiksi pistämällä hötyä pöttyyn ja järjestämällä kunnon talkoot. Kun nyt kekriin mennessä saamme pihat kuntoon, eteisen remontin valmistumaan ja eläinten talvisuojat reilaan, niin lupaan hyristä tyytyväisyydestä koko loppuvuoden.



Suunnittelin tekeväni hunningolle jääneen blogini kanssa pienen ryhtiliikkeen. Huomaan nimittäin, että mitä pidemmän aikaa kuulumisten päivitystä tänne lykkään, sitä hankalampi on lopulta tarttua toimeen ja herätellä blogia taas tauolta. Ainakin Jovelassa ja Kolmas luonto -blogissa oli otettu käyttöön ihan näppärä konsti päättää joku tietty viikonpäivä uuden blogipostauksen julkaisulle. En aseta (ainakaan vielä) itselleni mitään tiettyä postauspäivää, mutta jos nyt ainakin kerran viikossa lupaudun jotain tänne rustailemaan, niin kai se on alku sekin.


Oikein leppoisaa syksyä teille kaikille!