Tänään on Perttelin päivä, joka tarkoitti vanhan ajan vuodenkierrossa ensimmäistä syyspäivää. Mustikka muuttuu mustaksi ja yöt pimeiksi, väittivät. Ja mitäpä tuota kiistämään: sienimetsällä käydessäni olen mustikoita suuhun napsiessa saanut ylikypsyneistä marjoista kädet sotkuun, ja jos myöhäisellä huussireissulla otsalamppu unohtuu, joutuu jo vähän hapuilemaan, jotta tietää mihin istahtaa.
Vielä olisi tämän syksyn tehtävälistalla ainakin maakellarin kunnostus ja tallirakennuksen maalaus. Myös vanha kanalarakennus pitäisi saada siirrettyä Kalliorinnasta jollain ilveellä tänne.
Töllin puolella kylpyhuoneen viimeistelytyöt odottavat vielä tekijäänsä. Eteinen tarvitsisi saada myös urakoitua kuntoon. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että vanhan isännän varastossa tarvitsisi tehdä perusteellinen inventaario, jotta saisimme eteistilan tyhjennettyä. Remppahommista riittäisikin juttua, siispä palailen niihin myöhemmin vielä omissa postauksissaan.
Olen päässyt karkaamaan kotoa metsään pariin otteeseen, kun vain Antti on ehtinyt kotiin ennen pimeää lasta vahtimaan. Olen löytänyt lähimetsistä parempia sieniapajia, kuin mitä Kalliorinnassa asuessa kuuna kullan valkeana. Puolukkaa näkyy tulevan myös paljon, sillä mäntyvaltaista, kallioista, puolukoiden suosimaa metsää täällä riittäisi vaikka päivien patikaksi.
Puutarhan puolella sieltä täältä niitetty pihamaa tuottaa vielä jonkin verran villiyrttejä kerättäväksi rohdoiksi talven varalle. Kohdista, joita olen pässeille niittänyt, näkyy pukkaavan vielä ainakin uutta poimulehteä ja siankärsämöä. Myös mäkikuisma jaksaa vielä lykkiä uutta kukintoa.
Kehäkukkia kylvin pienen koepläntin, ja nyt kun tuo näyttää hienosti kukkivan, ajattelin kuivata terälehtiä ja kokeilla tehdä niistä salvaa talvella, kun on aikaa. Kehäkukkavoide oli pelastukseni joskus aikoinaan Thaimaan-reppureissulla (sissus, kohta kymmenen vuotta sitten!), kun minä, joka en juuri koskaan polta itseäni auringossa, kärväytin nahkani. Arvelisin, että töllin takapihalla rehottavat kehäkukat taipuvat auringonpolttamien ohella muidenkin ihovaurioiden hoitoon.
Aurinkoista syksyä sinne! Minäkin vietin tänään Perttulin päivää ja vaihdoin vuodenaikojen puuhun syksyn lehdet, käy kurkkaamassa, jos huvittaa :) https://itutarhankissat.wordpress.com/2017/08/24/vuodenaikojen-puu/
VastaaPoistaTäytyypä käydä kurkkaamassa! Ihanaa syksyä myös sulle ja kisuleille :)
PoistaVoi että kun tuo teidän neito kaunoinen on noin iso ihminen jo. :) Letkeetä syksyy teille hei.
VastaaPoistaNo äläpä muuta sa. Käly sai juuri vauvan ja sitä pienen pientä ihmistä katsellessa tulee ihan epätodellinen olo, että oliko mullakin muka viime vuonna samanlainen!
PoistaTeidän bändille myös täältä leppoisan letkeää syksyä :)
Huomasin myös tällä viikolla, että puolukoita on tulossa paljon. Sieniäkin löytyi paljon:)
VastaaPoistaKyllä, ihanaa! Erityisesti sienistä olen intona. Liian vähän on tullut sienestettyä ennemmin, en ole oikein löytänyt. Mutta nyt löytyy!
PoistaHeh, mekin saatiin yksi satsi kanttarelleja tuossa elokuun puolella, muttei ole sen koommin näkynyt kun villisiat ovat tonkineet luottoapajat ylös... :D Toivottavasti ovat erehtyneet jättämään edes muutaman juuren palasen maahan, että sinne vielä joskus kasvaisi jotain! Mutta tulevaisuudessa pitää vaan ehtiä sinne sienimetsälle ennen sikoja... :D
VastaaPoistaPiti vielä tänne sunkin blogiin tulla hihkumaan, että mä oon kanssa miettinyt jo pitkään että olisi niiiin kiva tavata joskus! Oon vaan vähän ujostellut sen asian kanssa, sellaiseen "perisuomalaiseen" tyyliin... :D Äkkiseltään voisin kyllä veikata että meillä vois olla paljonkin yhteisiä jutunaiheita, ja tuskinpa huumoriltakaan vältyttäisiin! :) Ja aika harvoinhan sitä törmää toiseen teiskolaiseen bloggaajaan! :D
Kivaa viikkoa! <3
Mäkin löysin metsässä kolutessa sellaisia, joissa selvästi OLI sieniä vielä hetki sitten, kanttarellin palasia lojui siellä täällä ja tanner oli kuin talvisodan jäljiltä. Oliskohan villisiat käyneet niissäkin sitten possuttelemassa... No, onneksi täällä riittää metsää! Mustatorvisieniä ainakin löytyy hirveästi, olen niitä tainnut viimeksi natiaisena päästä keräilemään.
PoistaVoi kun kiva, että oot miettinyt samaa! Mulla on kanssa pyörinyt jo pidemmän aikaa mielessä tuo ajatus, mutta täällä toinen samanmoinen, jota "perisuomalaisuus" vaivaa ;D Kunhan nämä syyskiireet tästä helpottaa, niin täytyy järjestää teiskolaisten bloggaajien miitti :D
Ihanaa loppuviikkoa sinnekin <3
Sellaisia kohtia siis, piti kirjoittamani.
PoistaTervehdys täältä pohjoisesta!
VastaaPoistaAivan ihana blogi sinulla ja mukava tyyli kirjoittaa arkipäivän asioista ja elämästä yleensä:)Aurinkoisia syyspäiviä teidän perheelle!:)