Piikikästä viikonloppua kaikille!

Meidän farmilla eletään taas vauvakuplassa: kolme pientä piikkinuttuista siilivauvaa saapuivat meille hoitoon torstaina.



Näiden siilinpoikasten tarina on se tavallinen ja jokaiselle luonnonvaraisten eläinten auttamisen parissa puuhastelevalle ihan liian tuttu: muutamia päiviä sitten tien poskesta löytyi auton alle jäänyt aikuinen siili, josta eräs ystävällinen ihminen ilmoitti eläinten auttamiseen keskittyvässä Facebook-ryhmässä. Lähempi tarkastelu osoitti siilin olevan naaras, imettävä sellainen. Tästä voitiin päätellä, että jossain lähistöllä lymyili nyt pesällinen orvoksi jääneitä poikasia.

Apuringin kautta haalittiin kokoon joukko paikallisia haravoimaan lähialuetta. Poikasia etsittiin monta tuntia useamman ihmisen voimin. Lähialueen taloille jätettiin lappuja, joissa pyydettiin ilmoittamaan, mikäli joku sattuisi huomaamaan pieniä siilinpoikasia haahuilemassa ilman emoa. Vilkkaasti liikennöidyllä, tiheään asutulla alueella jossa mahdollisia pesäpaikkoja on runsaasti, pesän löytömahdollisuudet ovat kuitenkin pienet, valitettavasti. Tuntien etsintöjen jälkeen etsijät luovuttivat.


Näillä poikasilla kävi kuitenkin järjetön mäihä: eräs aivan emon yliajopaikan lähellä asuva ystävällinen sielu oli sattunut huomaamaan sekä kaksi pikkuruista, emoa vailla haahuillutta siilivauvaa, että etsijöiden jättämät ilmoituslaput. Hän oli poiminut siilivauvat talteen laatikkoon ja otti yhteyttä ilmoitukseen jätettyyn numeroon. Yhteyshenkilö otti edelleen yhteyttä minuun ja kysyi, pystynkö ottamaan kaksikon hoiviini.

Parin tunnin päästä siilivauvat saapuivat meille pienessä laatikossa, raparperinlehtien alla piilotellen kotiinkuljetuksena. Ajomatkalla siilien tuoja oli saanut tiedon, että samalta paikalta löytyi vielä pesueen kolmas poikanen. Löytäjä oli ottanut myös sen talteen, ja illalla se pääsi yhteen sisarustensa kanssa.

. . .


Pikkuisten piikkinuttujen paino oli jokaisella karvan päälle 120 grammaa. Ne olivat päässeet selvästi kuivumaan: tämä on varsin tavallista vielä vieroittamattomille poikasille, jotka ovat jääneet useiksi päiviksi ilman emon maitoa.
Syöminen oli alkuun vähän kankeaa, mutta parin yösyötön jälkeen poikasten paino lähti nousuun, ja aamuruokinnassa sekä maidonvastike että kiinteä pöperö maittoi selvästi paremmin.
Nyt poikaset ovat alkaneet pulskistua kohinalla, painoa kertyy noin 10 gramman vuorokausivauhdilla. Hyvältä siis näyttää! Tämän siilitrion, Jörön, Lystin ja Miilin, kuulumisia kerron varmasti pian lisää.