Blogia säännöllisemmin seuranneet ovat varmaankin huomanneet innostukseni villiyrtteihin ja -vihanneksiin. Meidän perheessämme luonnon villit "superfoodit" näkyvät ruokalautasillamme näin kesäaikaan lähes päivittäin. Luonnonkasveja keräämällä olemme pystyneet nostamaan tänäkin kesänä omavaraisuusastettamme jonkin verran, vaikka puutarhamme on auttamattomasti kesken eikä sen antimilla pötkitä vielä puusta pitkälle.

Poimulehti taipuu hienosti esimerkiksi salaattiin tai teehen. Terveysvaikutuksiltaan se tunnetaan "naisten yrttinä": siitä ovat monet löytäneet avun muun muassa kivuliaisiin kuukautisiin.

 Villiyrtit ja -vihannekset ovvat omavaraistelua ajatellen jo siltäkin kantilta optimaalista ravintoa, etteivät ne maksa muuta kuin keräämisen vaivan. Siinä missä "kesyt" yrtit ja vihannekset vaativat usein tunteja ja taas tunteja työtä kaikkine maan muokkauksineen, esikasvatuksineen, kasteluineen sun muine puhteineen, kasvavat villivihannekset ihan itsekseen (jopa siinä määrin, että suurinta osaa niistä pidetään haitallisina rikkaruohoina!). Ne kasvavat myös luonnostaan sellaisille paikoille, jossa ne kerryttävät itseensä mahdollisimman paljon ihmisille hyödyllisiä ravinteita: Suomen luonnossa kasvavat villikasvit ovat erityisten kasvuolosuhteidensa vuoksi täynnä antioksidantteja, vitamiineja ja hivenaineita.


Maitohorsma on ravinteikas ja monikäyttöinen villivihannes ja pohjoisen luontomme proteiinipommi.

Oma hurahdukseni villivihanneksiin on karannut siinä määrin lapasesta, että viime viikonloppuna löysin itseni Lisäansioita villivihanneksista -koulutuksesta Espoosta. Kurssin järjestäjinä ja kouluttajina toimivat suomalaisen hortoilun pioneerit ja Hortoilu.fi -sivuston perustajat Raija ja Jouko Kivimetsä. Kivimetsät ovat kirjoittaneet myös useita kirjoja villivihannesten eli hortan keruusta ja hyödyntämisestä, kotoisammin kutsuttuna hortoilusta.

Koulutus painottui villikasvien ominaisuuksiin perehtymisen ja kasvien tunnistuksen ohella niiden kaupalliseen keruuseen, tuotteistamiseen, jatkojalostukseen sekä eettiseen vastuullisuuteen. Koulutus antoi pätevyyden tunnistaa ja kerätä villivihanneksia laadusta ja turvallisuudesta tinkimättä kaupallisiin tarkoituksiin: kurssilaiset tentittiin viikonlopun päätteeksi kirjallisten kokeiden lisäksi myös tunnistustehtävällä, ja tunnistamistamme kasveista saimme viralliset poimijakortit.

Kurssilla oli porukkaa eri puolilta Suomea hyvin erilaisista lähtökohdista, ja oli upeaa päästä tutustumaan ja verkostoitumaan samanhenkisten ihmisten kanssa. Kouluttajiemme Joukon ja Raijan laaja tietämys, lämminhenkisyys, opetuksen johdonmukaisuus ja intohimo alaa kohtaan innostivat ja tekivät kurssista paitsi opettavaisen, niin myös nautittavan kokemuksen.

Erityisesti koulutuksesta jäi mieleen se, kuinka tinkimättömiä Raija ja Jouko olivat siitä, että laatukriteereistä pidetään kiinni ja luontoon mennään aina eettisyys edellä, vaikka kuinka kerättäisiin kaupallisiin tarkoituksiin. Opetuksessa painotettiinkin joka mutkassa sitä, että luontoa tulee kunnioittaa ja vastuullisen kerääjän jäljiltä keruupaikka jää aina sellaiseen kuntoon, ettei siitä päällepäin edes huomaa jonkun sieltä kasveja keränneen. Tämä lämmitti erityisesti sydäntäni, sillä sanoista kaupallisuus tai tuotteistaminen ei välttämättä tule ensimmäiseksi mieleen luonnon kunnioittava kohtelu. Karu totuus onkin, että valtaosa tällä hetkellä markkinoilla olevista "villivihanneksista" on itse asiassa viljeltyä ja usein ulkomailta tuotua. Kasvit kerätään ja käsitellään koneellisesti, jolloin laatu kärsii auttamatta. Viljelty kasvi ei myöskään itse valitse itselleen juuri oikeanlaista kasvupaikkaa, joten vaikkapa viljellyn nokkosen ravintoarvot eivät yllä läheskään aidon villin versionsa tasolle. Silti näitä viljeltyjä nokkosia myydään ihan pokkana villeinä! Kuinka räikeää kuluttajan harhaanjohtamista!

Mesiangervo on runsassatoinen ravinto- ja rohtokasvi, jonka omaleimaisesta tuoksusta on vaikea erehtyä. Sen kukat, kukkanuput ja lehdet ovat kaikki syötäviä, ja ne maustavat hienosti esimerkiksi teen tai jälkiruuan. Se sisältää salisylaatteja ja tunnetaan tämän vuoksi luonnon omana aspiriinina.


Vaikka olen vuosien ajan itseopiskellen opetellut hyödyntämään villivihanneksia ja luullut tietäväni niistä jotakin, oli kurssi minulle suorastaan villikasvien maailmaa avartava. Viikonloppuun mahtui ihan hirveästi asiaa, ja pari päivää kurssin jälkeen sujahtikin opittuja asioita sulatellessa ja pureskellessa. Näin jälkimainingeissa mieli pursuaa uusia ideoita, joiden myötä tulevaisuudessa yhä useampi suomalainen pääsisi nauttimaan näistä ekologisista, terveellisistä ja hyvänmakuisista herkuista, joita kasvaa ihan kirjaimellisesti takapihoillamme.

Luonnon omaa superruokaa löytää ihan kirjaimellisesti omalta takapihaltaan.


Kivimetsillä on aivan upea visio, jonka allekirjoitan ja alleviivaan itse täysin, ja jota haluan kurssin käyneenä ylpeänä vaalia: he haluavat nostaa aitojen kotimaisten villikasvien arvostusta kuluttajien silmissä ja tuoda vaihtoehdon halvalla ja tehokkaasti tuotettujen muka-villien kasvien rinnalle. Kurssin läpäisseeltä villivihannesten kerääjältä tuotteen ostaessaan kuluttajalla on takuu siitä, että kasvi on käsin poimittu, huolella valikoitu, eettisesti kerätty ja juuri oikein käsitelty artesaanituote.