Tänään kuulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä käen kukkuvan. Pidän itseäni onnekkaana: käki on yksi onnea tuottavimmista linnuista kansanperinteessä, ja lähellä kukkuvan käen uskottiin tuovan erityistä lykkyä kuulijalleen.

Käestä en ikävä kyllä onnistunut saamaan kuvaa, mutta onneksi pihapiirissämme on riittänyt bongailtavaa muutenkin. Täällä asustavien lintulajien äänikirjo on niin monipuolinen, että olemme Antin kanssa vallan hurahtaneet opiskelemaan lintujen tunnistusta.
Iltaisin Antti juoksee usein huussikeikaltaan aamutakin liepeet lepattaen ja reinot jalassa lonksuen sisälle ja huutaa jo eteisessä, että mikä se semmonen lintu on mikä pitää tämmöstä ääntä että ja imitoi varsin seikkaperäisesti lintua, jota on kuunnellut huussissa istuessaan. Siinä on minullekin viikon luontoääntä kerrakseen, kun katselen uksen suussa tonottavaa oman elämänsä tukkasotkaa ja koitan tulkita hänen versioitaan lintujen äänimaailmasta. Tähänastisia lemppareitani ovat taivaanvuohi, pikkukuovi ja haapana. Eikä palokärki-imitaatiokaan huono ollut.

Mutta eipä siinä, nyt on meilläkin monen vuoden jälkeen vihdoin yhteinen harrastus.









 Ihana Martiksi ja Soinnuksi nimeämäni joutsenpariskuntamme on alkanut viihtyä aivan rantamme tuntumassa. Seistessäni rannalla ne uivat usein uteliaina lähemmäs pällistelemään minua, joten kovin arkojakaan ne eivät ole. Ihan mahtava juttu mielestäni, että ne ovat tykästyneet juuri tähän meidän suojaisaan järvenpoukamaamme, sillä harvoin sitä sattuu saamaan naapureita, jotka ovat näin kauniita katsella! Tämän pariskunnan yhteinen harrastus näyttäisi olevan lipuminen. Ei yhtään huono pariskunta-aktiviteetti sekään. Ehkä nappaamme isännän kanssa vinkistä vaarin ja kokeilemme joku kerta.

Tässä samaisessa poukamassa viihtyy iso liuta myös pienempiä sorsalintuja. Telkkäpariskunnan lisäksi kaislikoissamme hengailee iso kööri koiraspuolisia sinisorsia, ja haapanapariskuntakin käy rannassamme kiljahtelemassa.

Herra ja Rouva Haapana
Herrasmiesliiga