Sisustuksen suhteen on minulle ollut pitkään selvää pässinlihaa, että huonekalut ja muut partikkelit haalitaan kokoon kierrätyksestä niin pitkälti kuin mahdollista. Nyt kun istun olohuoneessa kirjoittamassa, ei silmääni osu yhtäkään sisustustavaraa, joka ei olisi saapunut meille käytettynä (paitsi ukulele, se oli lahja. Mutta se on sen verran kovassa käytössä, etten laske sitä niinkään sisustus- vaan käyttöesineeksi).

Ihan erityisesti olen tykästynyt kotimme sisustuksessa noihin meidän koiriin, jotka nekin ovat kaikki kantavan kierrätysteeman mukaan second hand -kamaa. Jokainen kappale on itä-eurooppalainen laatutuote, ja vaikka jokainen on niistä jo useamman vuoden vanha, ei ole yksikään niistä päässyt sen kummemmin kulahtamaan. Eivät nämä toki ihan pakastavedettyn näköisiä, virheettömiä kahdeksanviikkoisia rotupentuja enää kunnoltaan vastaa: yhdeltä puuttuu häntä ja kylkiluukin on katki; toisella on korva revennyt kahtia; kolmannella on jouduttu aikoinaan entisöimään pahasti rikkunut takajalka ja arpia löytyy sieltä täältä, kielessäkin on keskellä reikä. Lisäksi ensiksi mainitulla hännättömällä kylkiluupuolella on sattunut valmistusvaiheessa joku pikku hama, sillä alaleuka on venähtänyt puolisentoista senttimetriä liian pitkäksi. Mutta, maanantaikappaleita voi silloin tällöin sattua joukkoon, se on ihan ok.

Omaa silmääni sisustuksessa miellyttää se, että pienet kulumat erinäisissä sisustuselementeissä näkyvät ja kertovat tarinoitaan eletystä elämästä. Sopivasti boheemia ja rustiikkista saa ja pitää olla; pieni pöllähtäneisyys, repsottavat reunat ja hassusti sojottavat korva- ja käpäläkarvat tuovat luonnetta ja persoonallisuutta kodin yleisilmeeseen.




Kierrätyskoirat toimivat kodin sisustuksessa varsin monipuolisina ilmeenkohottajina. Ne sekä näyttävät kivoilta, että tuntuvat ihanilta hypisteltäessä. Vanhassa, vetoisassa töllissä ne tuovat erityisesti talviaikaan tervetullutta lisälämpöä, ja ne saa kätevästi kaapattua kainaloon vaikka kirjaa lukiessa (useimmiten ne tunkevat siihen jopa ihan omatoimisesti), tai kylmänä yönä yhden tai useamman niistä voi napata vaikka sänkyyn lisälämmikkeeksi. Kaltaiseni vilukissa tykkää vällätä näitä pedin täyteen: kun yhden näistä ottaa röhnöttämään peiton alle kylkeä vasten, toisen tyynylle posken viereen ja kolmas lämmittää jalkopäätä, ei kylmimpinäkään öinä tarvitse varmasti olla viluissaaan.




Kodin sisustuselementeistä kierrätyskoirat vaativat tosin kaikkein eniten jatkuvaa huoltoa ja ovat verrattaen kalliita ylläpitää. Erityisesti hankintavaiheessa kunto saattaa olla varsin retuperällä, mutta tätä ei suinkaan kannata säikähtää: usein huolellinen pesu, säännöllinen harjaus ja laadukas ravinto saavat kulahtaneimmankin yksilön karvan pehmeäksi, kiiltäväksi, tuuheaksi ja mukavan tuntuiseksi. Näistä huoltotoimenpiteistä ei tule jatkossakaan tinkiä, jotta kunto säilyisi priimana.

Muita päivittäisiä huoltotoimia ovat tuuletus ulkona useasti päivässä (jotkut yksilöt vaativat tätä enemmän kuin toiset). Säännöllinen tuuletus ehkäisee huomattavasti epämääräisten, haisevien märkien länttien ilmestymistä matoille, ja se myös auttaa sisustuksessa käytettävien koirien paikallaan pysymistä: useita tunteja ulkona tuulettunut kierrätyskoira jaksaa pysyä jopa tunteja paikallaan somistamassa vaikkapa sängynpäällistä taljan tavoin, tai se saattaa tekeytyä somaksi osaksi sohvatyynyrykelmän muodostamaa kokonaisuutta. Talvisin tuuletuksen ohella huolellinen lumipesu toimii puhtaanapidossa, kesällä kierrätyskoirat putsautuvat mielellään vaikkapa järvessä (huomaa tässä edellä mainitut yksilökohtaiset erot).

Omieni kohdalla yksi sietää vain lyhyitä tuuletuksia pakkasella tai sadesäällä, toinen kaipaa huolellisen harjauksen päivittäin, mikäli en halua karvoista koostuvaa kokolattiamattoa. Kolmannen kanssa karvapeitettä tulee saksia säännöllisesti sieltä täältä, jos ei mieli epämääräisen roskan ja hiekanmurujen kulkeutuvan sisälle taloon.

Muina haastavina puolina näissä mainittakoon myös se, että jos tällaisen kierrätyskoiran jättää epähuomiossa tuulettumaan ilman jatkuvaa valvontaa, saattaa se tuuletuksen aikana mystisesti tahriutua päästä varpaisiin johonkin epämääräiseen likaan, kuten esimerkiksi lumen alta kevätsateiden myötä paljastuneeseen mäyränkakkaan. Tällöin huolellinen shampoopesu on paikallaan.

Kuvassa vielä tuuletusta vailla oleva kierrätyskoira: katse on terhakka ja valpas, eikä se tahdo pysyä paikoillaan sohvatyynyjen lomaan aseteltuna vaan karkaa siitä aina ulko-oven eteen höntyilemään.
Tässä esimerkki jo päivittäiset huoltotoimet läpikäyneestä kierrätyskoirasta: katse on raukea, olemus rento ja se yhtenäistää sohvalla köllötellessään kodin sisustuksesta harmonisen kokonaisuuden.