Olin suunnitellut viettäväni tämänpäiväistä Kevätpäiväntasausta ulkotöissä: pihamme hukkuu risuihin, ja vaikka Antti ehdotteleekin tämän tästä risujen polttamista, haluaisin käyttää ne paremmin hyödyksi ja rakentaa risuaidan. Maa on vielä sen verran jäässä, että aitatolppia siihen on turha haaveilla pystyttävänsä. Ilma olisi ollut kuitenkin upea puuhastella ulkona ja kerätä risuja valmiiksi tulevaa aitaprojektia varten.

No, viikko sitten puhjenneella flunssallani oli muita suunnitelmia. Olo on karmea, yskäinen ja tukkoinen, joten arvelin olevan fiksuinta pysyä sisätiloissa.


Kävin aamulla eläintenruokintareissulla rannassa keräämässä kevätpäiväntasauksen kunniaksi rannasta muutaman pajunoksan. Satuin osumaan rannalle aika otolliseen aikaan: nyt viikon ajan talomme yli on lentänyt päivittäin laulujoutsenpari, joka laskeutui nyt pienen kotijärvemme jäälle, kun itse rämmin rannan pajukossa oksia keräämässä. Oli mykistävän upea näky, kun suuret, valkoiset linnut laskeutuivat sulavasti siivet levällään jäälle. Joutsenet toitottivat järvellä hetken fanfaarejaan, ja lähtivät sitten kiihdyttämään vauhtiaan jäätä pitkin. Ne lensivät aivan vierestäni, kurvaten sitten naapurin kesämökin yli tiehensä. Uskoisin, että kyseinen pariskunta on sama, joka näin syksyllä kolmen nuoren joutsenen kanssa pihattotarhan aitoja pystyttäessäni. Ehkä pariskunta on nyt käynyt tutulla pesimäjärvellään kurkkimassa, olisiko jää jo sulaa. Näistä kavereista tulen varmasti kertomaan jatkossa lisää, mikäli ne päättävät asettua tänne jäiden sulettua.

Keräämäni pajunoksat saivat koristeikseen viime syksyn teurastuksista talteenottamiani kukonsulkia. Tästä päivästä voi kevään kai laskea virallisesti alkaneeksi, ja mikäpä olisi sen osuvampi tapa juhlistaa kasvun vuodenajan alkamista, kuin koristelemalla kotia hedelmällisyyttä ja uutta elämää symboloivilla pajunkissoilla.

Nuunu-lampaan villoista osa on vielä karstaamatta, sillä viimepäivien upeat ilmat ovat olleet ihan liian houkuttelevia sisällä kökkimiseen ja villan nyhertämiseen. Nyt flunssaa potiessani kävin kuitenkin taas villakasan kimppuun.
Löysin ihan mahtavan uuden sarjan, jota tuijottelin villoja karstatessani: brittiläisessä Tales from the Green valley -dokumenttisarjassa neljän historian- ja arkeologiantuntijan ryhmä asettuu Stuartien valtakauden aikaiselle maatilalle elämään omavaraisen maatilan vuodenkiertoa 1600-luvun tyyliin. Sarja on kokonaisuudessaan nähtävissä Youtubessa. Mikäli englanti taittuu, suosittelen ehdottomasti tutustumaan! Ohjelma sekä sen jatko-osa, Tudorian monastery farm, löytyvät täältä.



Aurinkoista kevätpäiväntasausta kaikille sinne näyttöpäätteiden toiselle puolen!