Blogin ensimmäisen postauksen päivämääräpalkissa seisoo 11.2.2016. Tämä suuri ja mahtava vuosipäivä meni ohi ihan huomaamatta. Spektaakkelimainen vuosijuhla jäi pitämättä.

Harmi.






Vuosi sitten, tuota ensimmäistä postausta kirjoittaessani, olin viimeisilläni raskaana ja ajatukset oman pienen hirsitöllin hankinnasta vasta heräilivät. Lyllersin jättimäisen mahani kanssa ja päivät tuntuivat matelevan. Elo oli aika joutilasta ja leppoisaa (vaikka raskaana olemiseen olin jo aivan kypsä).

Käsittämätöntä, kuinka paljon elämä ehtii muuttua vuoden aikana. Jaloissa pyörii tomera ja touhukas 1-vuotias, olohuoneen oven takana odottaa valtaisa remonttikaaos ja olen näköjään ryhtynyt myös eläintarhan tirehtööriksi. On jopa hiukan ikävä sitä vuoden takaista vauvakuplassa leijumista. Mutta en tosiaankaan valita. Nyt elän unelmaani, tai ainakin hyppysissäni on nyt kaikki tarvittavat palikat niiden toteuttamiseksi.



Pääkoppa pursuaa suunnitelmia, eikä mieli malttaisi odottaa kevättä ja maan sulamista. Vähän aidan pystytystä tuonne, komposti tänne; monivuotisten yrttien penkki tuohon, keittiöpuutarha tähän. Talli pitäisi maalata ja kunnostaa, maakellari kaipaa fiksausta ja siistimistä. Ja mihin perunamaan pistäisin?

Tilanne vaatii varmaan kunnon suunnitelman ja aikatauluhahmotelman, tai muuten löydän itseni pian miljoonan keskeneräisen projektin keskeltä.



Yksivuotiaan blogin ja toivottavasti pian koittavan kevään kunniaksi naatiskelen nyt kunnon pullakahveet ja käyn Maatiaisen uuden siemenluettelon kimppuun. Kylvökausi, täältä tullaan!