Taloa ostaessamme saimme töllin mukana kaupantekijäisinä paljon vanhaa tavaraa. Osa tavarasta oli silkkaa roskaa (tai jos Antilta olisi kysytty, olisi kaikki joutanut kaatopaikalle), osa taas täysin käyttökelpoista, muttei vain miellyttänyt omaa silmää ja jouti siksi kierrätykseen.
Ja sitten joukkoon mahtui muutama aarre, jotka päätin täysin mielivaltaisesti säilyttää ja ympätä osaksi töllin sisustusta.

Eräs näistä kaupanpäällisaarteista oli suuri, täyspuinen emännänkaappi. Kaappi oli maalattu vaaleanpunaisella, mintunvihreällä ja banaaninkeltaisella, ja koko komeudesta tulikin mieleen lähinnä festarioksennuksen värikartta.

Antti suti kaapin kauttaaltaan valkoisella pohjamaalilla, johon minä maalasin päälle Tikurilan Helmi-kalustemaalia sävyssä Syvänne. Koska kaappi oli aiemmin maalattu jollain lateksimaalilla ja vanhan maalikerroksen poisto olisi ollut aivan liian työläs savotta, rajasi se uuden maalin valintaa aika tavalla. Tumma, kylmän vihreä sävy oli mielestäni oikein passeli valinta kaapille, etenkin kun halusin rikkoa keittiön tapettien luomaa lällänpunaista yleisilmettä.
Omaa silmääni miellyttää jostain syystä tasaista, virheetöntä pintaa enemmän jälki, jossa pensselin vedot näkyvät eikä lopputulos ole ihan viimeisen päälle nyssytetty. Päätin siis jättää toisen maalikerroksen maalaamatta.



 Talon vanha emännänkaappi löysi paikkansa keittiön nurkasta, ja saimme sen avulla pieneen, vähäkaappiseen keittiöömme hyllykaupalla lisää säilytystilaa. Maaliakin jäi vielä sen verran, että ajattelin maalata 'Syvänteellä' myös vintiltä löytyneet, vanhat puutuolit. Tuoleilla on jo paikka ruokapöydän ympärillä, mutta niiden väri on tällä hetkellä sellainen tunkkaisen beigehtävän kukertavankikertävä. Uusi maalipinta ei siis tekisi tuoleillekaan yhtään huonoa.