Vaikka ulkona onkin pari viimeistä vuorokautta riehunut lumimyteri (ihmettelin eilen illalla ikkunassa, miksi Lennolla on loimi päällä, mutta lähempi tarkastelu osoittikin "loimen"olevan kerros lunta), ovat ilmat muten olleet aika kevätmieltä nostattavia. Suunnitelmat puutarhan ja omavaraistelun suhteen ovat meinanneet lähteä lapasesta kaikessa suuruudenhulluudessaan, kun käytössä on oma pläntti pihamaata, maakellari ja muutama marjapuska. Olen talsinut tiluksilla (höhhöh) ja piirrellyt hahmotelmia lumeen. Tässä tällä olis perunamaa, tässä kasvikilta ja tossa toinen, tähän tää tekis penkin josta sais napata yrttejä aina kun tekee ruokaa.
Tjoo-o.
Vaikka toisaalta vähän nyppii, että aloittamani omavaraisemman elämän ensiaskeleet jäivät edellisen kotimme pihaan (ja joiden päälle isäni suunnittelee nyt hulppeaa, puoli pihaa peittävää terassia upotettuine ulkoporeammeineen), on ajatus toisaalta myös huojentava. Siinä missä aiemmin innostuksissani hosuin ja kiipesin niin sanotusti perse edellä puuhun, pystyn nyt täällä tekemään paremmin, toivottavasti virheistäni jotain oppineena.
Kolme kasvukautta omakotitalon pihan valtiattarena opettivat ainakin sen, ettei maahan voi läiskiä ihan vaan summanmutikassa kasveja, joita haluaa syödä. Vaati hiukan perehtymistä ja tutkailua selvittää, missä mikäkin kasvi menestyy, ja minkälaisia pohjatöitä kasvattaminen vaatii. Ei ole hirveän omavaraista ostaa ensin kahtakymmentä eri sorttia siemeniä ja sitten törsätä rahaa hirveisiin määriin ostomultaa, koska ne siemenistä kasvaneet taimet täytyisi saada kasvamaankin jossain.
Tarvitaan huolella suunniteltu systeemi, eikä pohjatöissä passaa oikoa.
Frantsilan yrttipenkeistä mallia oman puutarhan suunnitteluun |
Alkavan kevään ja kesän tärkeimpiä projekteja ovat siis toimiva kompostisysteemi, sadeveden keruun järjestäminen, maakellarin siivous ja kunnostus, kohopenkkien alullepano sekä pihan aitaaminen.
Toimiva komposti on monessakin mielessä elintärkeä härtsy omavaraistelusta haaveilevassa taloudessa: sinne pystymme "hävittämään" ja käyttämään hyödyksi sekä biojätteet (sen osan niistä, joita kanat eivät syö), että eläinten lannan ja kuivikkeet. Kompostissa noista edellä mainituista valmistuu meille omavaraisesti tuotettua multaa, jolloin puutarhamme ei jatkossa vaadi kaupasta kannettua multaa.
Kohopenkit ovat toinen hieno tapa saada pihanperän maatuva tavara, kuten vaikka ruohosilppu ja puun lehdet, sekä tietty se eläinten kakka, tekemään työtä. Tallin pehkupatja on muhinut talven yli ja on nyt kevään tullen periaatteessa jo ainakin osin palanutta, puolivalmista kompostia. Tätä aion hyödyntää tekemällä muutaman kasvikiltapenkin pihalla valmiiksi nököttävien marjapensaiden ympärille.
Pääosin ihan toimivassa ja siistissä kunnossa oleva maakellari tulee saamaan pienen ehostuksen (ainakin sen sisempi ovi on hiinä ja hiinä, jääkö se avattaessa käteen), hyllyt sekä luultavasti kalkkimaalauksen seinilleen. Jos oikein riemastun, kalkkimaalaan myös tallin sisäseinät tallin kunnostuksen yhteydessä.
Suunnittelemastani piha-aidasta on tulossa aika iloinen sekamelska, mutta hittoakos sen sitten on väliä: tontin takavasenta laitaa tulee reunustamaan risuaita (koska johonkin ne risut on hukattava...), osaan aidasta taas hyödynnän entisen eläinaitauksemme vanhoja, jo harmaantuneita lautoja. Lisäksi tahtoisin ympäröidä kasvimaan pajuaidalla (sellaisella, mikä Tanskiksellakin on). Pajuaidan funktio olisi pitää ei-toivotut vieraat, kuten kanat, jänikset, karanneet lampaat, omat ja naapurin hevoset sekä Rolle kavereineen poissa kallisarvoisilta viljelyksiltäni.
Rolle, näin sivuhuomautuksena, on villisika, joka käy tämän tästä pihoilla pyörimässä ja joka on tullut naapurustossa niin tutuksi, että se on jo saanut nimenkin. Tuossa just yksi päivä naapuri kertoi, että Rollella on tapana heiluttaa häntää aina kun sille juttelee. "En tiiä sitten että pitääkö siitä olla huolissaan vai ei, kun on vähän epäselvää onko hännän heilutus villisian tapauksessa hyvä vai huono merkki", totesi naapuri. Ihan hyvä huomio. Jos siellä linjoilla on villisian elekielen tuntijoita, niin pyydän, valaiskaa meitä hiukan. Tiedetään jatkossa sitten hiukan paremmin, mitä Rolle juonii.
No mutta. Back to the aihe.
Istutusten ja viljelysten suhteen aion olla tänä ekana vuonna maltillinen, koska aika ei kuitenkaan riitä kaikkeen. Aion istuttaa muutamia monivuotisia- ja itsekylväytyviä rohdoskasveja takapihalle; myös jokunen hedelmäpuu päätyy maahan kasvamaan. Peruna- ja porkkanamaan teen, jos ehdin. Kohopenkkeihin laitan luultavasti kesäkurpitsaa (viime kesänä sain Maatiaiselta tilatuista siemenistä vauvan kokoisia kesäkurpitsoja, kun lykkäsin taimet hevosen lannalla kyllästettyyn kohopenkkiin. Otin siemeniä talteen) ja avomaankurkkua. Nämä kaksi sorttimenttia eivät kerää itseensä palamattomista eläinten jätöksistä nitraatteja, joten niitä voi huoletta kasvattaa syötäväksi myös vielä "tekeytymättömissä" kohopenkeissä.
Pääpainon aion syötävien suhteen pitää kerätyissä ja säilötyissä ruuissa. Ehtimisen mukaan kerään pakkaseen marjoja ja sieniä, ja kellaria aion ilman muuta hyödyntää mm. mehujen ja hillojen säilömisessä. Myös kasvikuivuri saa huutaa hoosiannaa ja kuivata talteen rohdos-, mauste- ja teeaineksia. En ole koskaan kokeillut sienten kuivattamista, mutta ehkä sekään ei olisi hassumpi juttu testata? Tuoreena käytettäväksi kerään tietty myös villivihanneksia, ja eläinten rehuja aion haalia talvea varten sen verran, kuin suinkin ehdin (mm. kerppuja). Lihaomavaraisuudessa vedämme tänä vuonna vesiperän, sillä uusi kukkomme Vuoristoneuvos Tuura on vielä sen verran nuori koltiainen, ettei kanalassa ole odotettavissa perheenlisäystä tälle keväälle. No, munia sentään tulee.
Muutama pussi siemeniä lähtee tilaukseen ja päätyy taimikasvatukseen, mutta monivuotisten yrttien taimet haen suosiolla taimikaupasta. Viime keväänä haimme silloisen kotimme lähellä sijaitsevalta Iso-Pahkalan puutarhalta yrttien taimia, ja voin kehua laadun olleen ihan priimaa. Lampaiden hyökkäyksestä huolimatta yrtit tuottivat hyvin satoa pitkälle syksyyn.
Joko te muut olette tehneet hurjia (tai vähemmän hurjia) suunnitelmia puutarhahommien ja omavaraistelun suhteen tälle keväälle? Laittakaahan kommenttiboksiin linkkiä puutarhapostauksiinne, jos olette sellaisia rustailleet!
Uusi kotinne on mahdottoman söpö ja hyvältä kuulostaa suunnitelmat. Itsekin ehdin kolme vuotta rakentaa kasvimaata nollasta edelliseen kotiin ja sinne se jäi. Kolmessa vuodessa ehtii juuri tutustua ja nähdä mikä toimii ja mikä ei. Nyt olen uuden puutarhan kanssa vielä jossain lamaantuneessa tilassa. Yritän (katsotaan onnistuuko) satsata liikuteltavaan ruukkupuutarhaan.
VastaaPoistaKiitos, aina lämmittää kuulla kehu samanmieliseltä vanhaa taloa arvostavalta! Moni sukulainen ja tuttu tuumaa vaan talon (ja remonttikaaoksen) nähdessään, että "noh, onhan tää ihan... teidän näkönen... mökkerö" :D
PoistaAllekirjoitan ihan tuon, että muutamassa vuodessa ehtii saada jonkinlaisen tuntuman siihen, miten homma toimii.
Ymmärrän myös täysin tuon lamaantuneen fiiliksen. Omalla kohdalla auttoi, että pääsin pällistelemään tätä pihaa jo loppukesästä, kun puissa oli vielä lehtiä ja marjapuskat rehottivat. Siinä missä isäntä koputteli seiniä sisällä ja mittaili vaurioita, oli mulla aikaa tökkiä takapihan maata ja vähän miettiä. Jos oltaisi nähty talo nyt vasta talvella, olisi tilanne ihan eri. Ruukkupuutarha on loistava idea! Voisin seurata esimerkkiä ja perustaa myös ruukkuviljelmistä yksivuotisten köökkipuutarhan alkuun.
Oijoi, kylläpäs on hienot suunnitelmat! :) Omia täytyisi saada pikkuhiljaa käytäntöön asti, esim. istutukset sisällä aloittaa jne.
VastaaPoistaVillisioista täytyy sen verran sanoa, etten tiedä hännän heilumisen merkitystä, mutten kyllä laskisi sen varaan.. :) Ne voi olla hengenvaarallisia, jos tuntevat vähänkään oloaan uhatuksi (etenkin jos on poikasia, niin lauman johtaja voi käydä päälle. Setääni kohti lähti yksi juoksemaan viime kesänä heti kun hän lauman nähden astui autosta ulos ja otti muutaman askeleen lähemmäs).
Joten varovainen kannattaa todella olla jos niitä jossain näkee, ja pystyttää piha-aita heti kun se on mahdollista. Ne nimittäin möyrii kaiken kun makuun pääsee, eikä niitä sitten pidättele enää mikään aita jos kerran pääsevät herkullisen kasvimaan makuun. :D Ja miinuspuolena on myös se, että ne lisääntyy kun kanit, eli niitä on kohta pilvin pimein ja ovat tosi vaikeita metsästettäviä. Ja mitä enemmän niitä on, niin sitä isommat on tuhot esim. viljelijöillä, oli sitten iso tai pieni maapläntti... :/ En halua mitään kauhukuvia asettaa sun päähän, vaan lähinnä kertoa ettei ehkä kannata koittaa mennä rapsuttelemaan. :D Hauskoja otuksia sinänsä ja tosi mielenkiintoisia, esim. autosta niitä on kiva katsella, mutta kannattaa pitää riittävä etäisyys jos sattuu näkemään.
T: Villisikainfo :D
Loistavaa, kiitos villisikainfosta! :D Juu ei kyllä tulisi mieleenkään mennä rapsuttelemaan, mitä oon ymmärtänyt niin aika ärhäköitä otuksia osaavat olla.. Ja oon katsonut Game of Thronesini ja Outlanderini, niissä kummassakin ihmisen kohtaloksi koitui villisika :D Eniten jännään tuota meidän 4-kiloista Elli-koiraa, joka tuppaa uhoamaan sitä isommin, mitä muhkeampi vastus on kyseessä. Ettei vain "Rolleen" törmäisi ulkoiluillaan. Samaa mieltä tuntui olevan naapurin väki, mutta (pienikokoinen) naapurin rouva oli kai katsonut Rollen pihaan saapuessa paremmaksi vaihtoehdoksi höpöttää sille niitä näitä, kuin alkaa hätistelemään. Juurikin sillä, kun ei niistä hännänheilutuksista ikinä tiedä.
PoistaNo, sitä suurempi syy pistää aitaa tontin ympärille heti, kun maa sulaa.
Ja sitä piti vielä sanomani, että ko. naapurin mies mulle juuri totesi, että mahdoton niitä on metsästämällä saada kuriin, koska lisääntyvät niin hirveää vauhtia. Mielenkiintoisia uusia naapureita tosiaan. (Siis ne villisiat, eivät nämä sioista puhuneet ihmisnaapurit.)
PoistaNoista kiltasuunnitelmista olis kiva lukea lisää, sellaisia kun oon itsekin miettinyt! Ja piirrellyt lumihankeen hahmotelmia. :)
VastaaPoistaTäytyypä rustailla niistä lisää, kun suunnitelmat kehittyy :)
PoistaOmavaraisuudesta ei kerrostalossa ole kuin haaveita (salaattia sentään saa kasvamaan parvekelaatikossa, ja hyvällä onnella jotakin yrttiä) ja villisioista en mitään tiedä, mutta joku voisi kysyä pitääkö olla huolissaan, jos naapuri juttelee villisialle. (Minä en kysy. Juttelisin itsekin varmaan.)
VastaaPoistaPs. Jos elettäisiin vielä sellaisia aikoja, kun oli piikoja, tulisin ehkä kysymään teiltä piian paikkaa.
Oli kyllä ilahduttavaa kuulla naapurin höpötelleen villisialle niitä näitä! Jotenkin tuli sellainen lämmin ja pörröinen olo siitä, että naapurit on samanlaisia höyniä kuin mekin :D
Poista(Ja mäkin varmaan juttelisin, jos näkisin.)
Haha, sepä vasta oliskin hienoa, jos piikoja ja renkejä olisi vielä! Ja maitolaitureita ja hevosen vetämiä heinäkärrykyytejä ja ja ja!
Suunnitelmasi kuulostavat kivoilta! Itsekin meinaan haljeta innostuksesta kevättä odotellessa. Paljon on vielä muokattavaa ja tehtävää, mutta kun ottaa yhden asian kerrallaan niin kyllä se siitä. http://www.menolippumaalle.fi/kevattalvi-puutarhavuoden-parasta-aikaa/
VastaaPoistaHeh, juu, tämä on nimenomaan sitä aikaa, kun suunnitelmia riittää vaikka muille jakaa ja sormet syyhyäisi jo päästä tonkimaan :D On tämä kyllä omalla tavallaan ihanaa aikaa tämäkin.
PoistaKiitos linkistä! On aina inspiroivaa lueskella muidenkin puutarhasuunnitelmia :) Ja tulipa mieleen tuosta, että täytyypä munkin uusia marjapuskien tuet, vanhat ovat entisen asukkaan virittämät hurjan rumat hökötykset...