Mitä mainiointa joulukuuta! Eilinen Antin päivä on suomalaisessa perinteessä ollut pyhä, josta alkaa joulun odotus.
Meidän kylällä (täällä, missä nyt vielä toistaiseksi asutaan) joulukuu alkoi melko jännittyneissä tunnelmissa, kun ihan tuossa muutaman kilometrin päässä oli kuulemma tehty susihavainto. Tai no, ensin oli kai jälki lumessa ja kaatunut roskapönttö, kohta jo raportoitiin neljästä sudesta. Tänään karsinaa siivotessani naapuri huuteli ohi kulkiessaan, että peräti viisi sutta oli jolkotellut ympäriinsä ja ovat kuulemma arvaamattomia.
Kohta joku varmasti vannoo nähneensä suden (tai kymmenen sellaisen) pöllimässä pyykkejä naapurin narulta. Tai jotain.
Kuten rakas ystäväni niin osuvasti totesi: "Kummallista tosiaan että metsässä on eläimiä".
No, olen minäkin sen verran varovaisen valveutunut (ja valvonut), että heräsin yöllä tunnin välein tarkastamaan, ettei eläinten päälukuun ole tullut muuttujia. Varmuuden vuoksi vauhditimme myös lampaiden muuttoa, ja ne lähtevät uuteen kotiimme huomenna. Sielläkin päädyssä muuten tapahtuu: lehden mukaan villisikalauma oli kirmaillut lumisella tiellä ihan töllin seutuvilla!
Tässähän alkaa luonto tuppaamaan sisään jo melkein ovista ja ikkunoista.
Kuvien sudet eivät liity tapaukseen |
Toivotan susille turvallista reissua takaisin kotikonnuille laumansa luokse! Ja toivotetaan nyt samaan syssyyn myös ihanaa joulunalusaikaa kaikille, olit sitten susi, villisika tai lasten ja lemmikkieläinten hyvinvoinnista huolestunut kyläläinen :)
Tykkään, kiitos!
VastaaPoistaTykkään ja kiitän kommentistasi! :)
PoistaMoikka! Olen lueskellut blogiasi hiljaisesti jo tovin ja nyt on kyllä kommentoitava. :) Pystyn samaistumaan teksteihisi aika tavalla, kun asumme kihlattuni kanssa maalla Tampereen perämetsässä setäni ja isäni omistamassa isossa vanhassa hirsitalossa. Asumme tässä ns. kaikkien eduksi, kun muuten talo olisi asumaton. Emme ole remontoineet mitään ja vaatteita yms lukuunottamatta meillä ei juurikaan ole täällä omia tavaroita, vaan "sisustus" (toisinsanoen tavarakaaos) on ollut periaatteessa valmis. Emme ole ihan varmoja onko tämä meidän loppuelämämme tai unelmiemme koti, mutta nyt toistaiseksi mennään näillä mitä on. Jostain vanhemmasta postauksesta luin, että teilläkin on ollut jotakuinkin tällainen tilanne? Onnittelut teille omasta, suloisesta (mutta mitä ilmeisimmin aika työläästä) töllistä! :)
VastaaPoistaHaaveilen tuollaisesta pienestä laumasta eläimiä (vuohet ovat aina olleet lähellä sydäntä, mutta mikseivät lampaatkin kävisi!) Omavaraisuus itsessään myös kiehtoo, kun on lypsytilalla kasvanut. Siksi blogiasi on aivan ihana lukea, koska kerrot myös ruusunpunaista maalaisidylliä hivenen romuttavistakin kommelluksista ja arjen ongelmista. :D Koska sitähän se myös on! Elämä maalla on.. No, välillä tosi sotkuista hommaa!
Myös tuo mainitsemasi lehdessä ollut villisikajuttu kuulostaa siinä määrin tutulta, että voisin esittää villin veikkauksen siitä, että me asumme samalla kylällä tai vähintäänkin samalla alueella, jossa uusi (vanha) töllinne on. :D Iso villisikalauma asustaa tuossa lähimetsässä ja juuri yhtenä iltana saunan edustalla vilvoitellessa kuunneltiin sorkkien askellusta ja röhkintää viereiseltä pellolta pilkkopimeässä... Alkoi vähän jännittää! Kesällä niitä seurailtiin ja nähtiin harva se päivä kun yöt olivat valoisia, mutta nyt se on haastavaa pimeyden takia.
Hupsista, tulipas pitkä kommentti! No, joka tapauksessa toivotan sinulle ja teille oikein mukavaa viikonloppua sekä paljon tsemppiä remonttipuuhiin!
Voi kun kiva, että jätit kommenttia! :)
PoistaHienoa, kun asutatte talovanhusta, joka muuten olisi tyhjillään. Meilläkin on, tosiaan, vähän samantyyppinen tilanne ollut tässä meneillään: tämä nykyinen kotimme on isoisoisäni rakentama rintamamiestalo, johon muutimme muutama vuosi sitten vanhempieni erotessa ja muuttaessa kaupunkiin. Tämäkin oli ennen ihan maalaistalo, vielä silloinkin, kun itse tässä lapsuuttani vietin. Hiljalleen on seutu kuitenkin "taajamoitunut", ja vanhaa hyvää sienimetsää on kaadettu ympäriltä urakalla, kun sinne sun tänne nousee pakettitaloja, ja keskustasta päin laajeneva iso aasuntoalue levittäytyy koko ajan tännepäin. Niinpä siis muutamme sivistystä pakoon sinne Tampereen peräpöpelikköön :)
Juuri joku aika sitten sain taas sukulaisilta kunnon ripityksen, että olenkohan ihan järjissäni, kun vielä lapsenkin synnyttyä pidän tällaista eläinlaumaa. Mutta kun ei osaisi elää ilmankaan! Ja mitä tässäkin sitten kaikki päivät puuhastelisin, jos niitä ei olisi? Nukkuisin varmaan vähän enemmän... :D
Iso suositus vuohille! Meillä oli kaksi, mutta niistä oli kuitenkin luovuttava, kun vuohet tekivät kiusaa lampaille jatkuvasti. Isäntä oli niin kovin kiintynyt lampaisiin (itse toki myös, mutta hän kun harvoin puuttuu eläimiä koskevaan päätöksentekoon, mutta silloin kun puuttuu, on tosi kyseessä :P ), että vuohille etsittiin uusi koti. Harmittaa kyllä, ettemme enää saa vuohenmaitoa: siitä tehty leipäjuusto oli ihan älyttömän hyvää, ja kahvimaidotkin sai omasta takaa! Toki ne vaativat omanlaisensa huumorintajun :) ja tukevat, korkeat aidat. Ja sitten vielä vähän lisää sitä huumorintajua.
Villisikakommellus oli, tosiaankin, sattunut ihan töllin naapuripitäjässä. Noin maalaismittakaavassa meidät voi siis laskea oikeastaan naapureiksi! :D Onpahan tosiaan jännittävän kuuloista. Kaikennäköisiä otuksia täällä nykyisen talon nurkillakin on vuosien mittaan hyörinyt, mutta jos joku röhkisi lähipellolla, saattaisin pistää mökkihöperöitymisen piikkiin.. Vielä muutama vuosi sitten saattoi täälläkin törmätä hirveen postilaatikolla käydessä. Nyt ovat villieläimet alkaneet karttaa näitä seutuja, kun metsää on kaatunut ja taloja alkanut tupsahdella sinne tänne. Sääli sinänsä.
Nokitan myös pitkällä kommentilla ja kiitän ja kumarran, kun jätit kommenttia! Onpas hauskaa, että linjoilla on joku muukin teiskolainen metsäläinen :) Ja kiitos tsempeista, tulevat tarpeeseen!
Ps. Kävin kurkkimassa blogiasi ja kuvat ovat ihan älyttömän kauniita ♥ Täytyykin selata oikein huolella läpi!
"kaipa nuo kohta jo vievät meidän naiset ja työpaikatkin"
VastaaPoista:-D :-D
♥ sulle ja sun jutuillesi!
Oho, oon tainnut näpätä puhelimella pläräillessä vastaukseni johonkin!
PoistaMutta ♥ itsellesi vaan!
Susihässäkkä kylällä tuntuu laantuneen, ja tästä kaatuneen roskapöntön episodista ei onneksi koitunut kuolonuhreja :)
Hei aivan ihana blogi sulla! Onpa kiva löytää uutta seurattavaa :)
VastaaPoistaKiva kun löysit tänne! :) Tervetuloa!
Poista