Kaadoimme töllillä pari mäntyä eläinten siirtotallin pohjatöiden tieltä (ja koska tarvitsemme puuta pirtin ja saunan lämmitykseen). Siinä puusavotan kimpussa äheltäessä huomasin männyn oksien tyvikohdista valuvan pieniä pihkatippoja. Aloin kerätä niitä talteen, mutta hyvän tovin keruun tuloksena sain haalittua pahvikipponi pohjalle säälittävän määrän pihkanmurusia (joista niistäkin puolet oli puun roskaa). Kun sitten tuuli vielä puhalsi kannolla nököttävän pihkakipponi kumoon, luovutin.

Epäonnistunut pihkankeruuyritys palasi uudestaan mieleeni, kun oikaisin kuusikon poikki viemään eläimille heiniä alatarhaan. Huomasin, että metsänreunan kuusivanhuksista oli suorastaan lorottanut pihkaa. Hain veitsen ja astian, ja keräsin kupillisen pihkaa varovasti talteen.

Pihkavoiteen tekemiseen tarvitaan jonkinlaista vahaa (esim. mehiläis-), mutta koska mitään vahaa ei varastosta löytynyt, päätin kokeilla pihkaöljyä.
Kattila siis tulille ja pihkat kattilaan. Päälle kaadoin oliiviöljyä suhteessa 50/50 (määrä oli ihan mutu) ja kuumensin seosta, kunnes pihka oli sulanut öljyn sekaan. Isompia pihkamöykyröitä sai hiukan muussata lusikalla, ennen kuin sulivat kunnolla seokseen. Valmiin seoksen siivilöin purkkiin ja jätin jäähtymään.

Pihkan tarkoitus on suojata haavoittunutta puuta bakteereilta ja sieniltä. Antiseptisten ominaisuuksiensa vuoksi se onkin hyvin monikäyttöinen apu ihon ruhjeisiin, haavoihin, sieni-infektioihin, ihottumiin, itikanpistoihin... Veroilmoitusta se ei täytä puolestasi, eikä keitä aamukahveja, mutta melkeinpä mihin vain muuhun pihka soveltuu!

Laitoin pihkaöljyn jääkaappiin leppymään. Saa nähdä, kuka on ensimmäinen tohelo johon pääsen joudun sitä testaamaan.