Teiskon moottorisahahurmaaja

Ilmassa on ollut suurta juhlan ja hurmoksen tuntua: töllin keittiön ja ruokailutilan lattialankut ovat nyt paikoillaan. Itse en päässyt lopputulosta ihastelemaan kuin kuvien välityksellä ja salaa suojapahvien alle kurkistellen. Fiilis on silti hieno, kun omassa keittiössä voi tepastella lattialla sen sijaan, että aina köökin ovesta sisään astuessa tarvitsisi hypätä kuoppaan.


Lattian valmistuminen oli eräänlainen erävoitto meille. Tuli sellainen tunne, että ehkä me päästään vielä joskus muuttamaankin. Pihaan kaivettiin jätevesisysteemit, käyttövesiputki ja tallin perustukset. Nyt ihanalla pihamaallani, kaavailemallani kasvimaan paikalla, nököttää Haltin kokoinen läjä savea. Eessuntaassun pihalla suhannut ja mönkinyt kaivuri on muuttanut pihamaan märäksi liejuksi. Eläinten tulevassa pihattotarhassa retkottaa poikittain kaksi kaadettua männynrankaa.

Kyllä se siitä.


Koska pihan myllääminen puolen hehtaarin savivellikentäksi ei vielä ilmeisesti riittänyt stressitasojen pilviin nostattamiseksi, paatse päätti päätimme perustaa tänne vanhaan kotiimme kommuunin. Paatse nimittäin saapui Suomeen Espanjaan asunnoltaan, ja koska hän meni irtisanomaan vuokra-asuntonsa Tampereen keskustassa ennen reissuaan, katsoi hän olevan ihan jeppisveto muuttaa meidän kanssamme saman katon alle. Joku saattaakin vielä muistaa aiemman kirjoitukseni siitä, miten meidän ja isäni näkemykset asioista eivät aina ihan osu yksiin.


 Yhteiselomme on siis välillä suorastaan hulvatonta, joskin olen vähän ihmeissäni meidän kaikkien kyvystä sopeutua vallitseviin olosuhteisiin: kommuunielämää on takana jo melkein viikko, eikä kukaan ole  huutanut tai itkenyt (ainakaan paljoa), eikä kukaan ole kuristanut ketään. Voisin sanoa olevani jopa positiivisesti yllättynyt.

"Tästä menis näiden vessan viemäriputki"